Mitä nyt taas

Nämä ovat puhtaasti omia spekulaatioitani, eikä tarkoitus ole tietenkään vähätellä kenenkään alkoholistin lapsen kokemuksia…

.

.

Mut oikeesti: Jos joku käyttäytyy huonosti teitä kohtaan ja väittää, ettei voi itselleen mitään, niin 99% tapauksista se on 100% paskapuhetta. Ellei ihminen vedä piriä yms. tai kärsi jonkinlaisista psykoosikohtauksista, joiden aikana hän menettää täysin otteen todellisuudesta, niin kaikilla pitää olla sen verran itsehillintää, että kohtelee toisia inhimillisesti.

.

Toki joillekin läheisille biologiset ja psykologiset selitykset voivat tarjota lohtua; ”Ahaa, alkoholi reagoi äidin/isän aivoissa tällä tavalla ja yhdessä lapsuuden traumojen ja mt-ongelmien kanssa ne synnyttivät aggressiota jne. jne.” Jos ajattelee, ettei alkoholisti vain voi ”itselle mitään”, niin ehkä elämä on sitten helpompaa…en tiedä.

.

.

.

-Näitä lukiessa voi tulla sellainen fiilis, että käytökseni on välillä epäreilua äitiä kohtaan, ja ymmärrän kyllä miksi. Mun hahmo on muutenkin aina vähän rasittava näissä sarjakuvissa haha. Mut siis…pitää muistaa että alkoholistin kanssa eläminen on oikeasti paskaa, ja se ei ole paskaa vaan parina päivänä vuodessa, vaan ihan joka päivä. Sukulaiset välillä ihmettelee, miten lyhyt pinna mulla on äidin suhteen. Hehän kestävät äidin idiotismin niin ’hyvin’. Mutta onhan se helppoa, kun sitä pitää kestää vain muutamana päivänä vuodessa silloin kun käydään kylässä lol.

-Lukuvuosi yliopistolla alkaa olla ohi, joten toivon mukaan päivitystahtiin tulee taas jotain tolkkua. Toivottavasti teidän kevät on alkanut hyvin!

.

Ai että kun meidän perhe ois kaivannu kovasti sellasen supernannyn apua…tosin vanhempien kurissapitoon eikä niinkään lasten :D

.

.

hmm-m, aina voi uneksia…

.