Mitä nyt taas

..

3.07.2019 - 8:26 / KuningatarAlkoholi.

9 vastausta - “..”

kjjo Kirjoittaa:
4.07.2019 - 11:20

Tapasi annostella sisältöä on ihailtava. Selkeys.

R.O. Kirjoittaa:
8.07.2019 - 21:09

Selasin blogisi vanhoja merkintöjä ja tuli mieleen kysyä, miksi et ole katkaissut välejä perheesi tai lähinnä äitiisi ja vietät jouluja ym. edelleen heidän kanssaan pahoittaen mielesi. On varmasti vaikea ja pelottavaa lähteä, mutta eikös pitkällä tähtäimellä tämä olisi vähemmän kipeää?
Kuinka vanha (suurinpiirtein) olet nykyään? Noin 30?

ViliVilperi Kirjoittaa:
9.07.2019 - 6:59

Toivottavasti pystyt laskemaan muurisi aikanaan edes tärkeille ihmisille ympärilläs 🌹.. Se on niin suuri askel parempaa, kun pystyt antamaan muiden tulla terveellisen lähelle. Kaikille ei tietenkään tartte kertoa, saati yhtä paljoa. Mutta sen varmasti tiiätkin 😊

M Kirjoittaa:
16.07.2019 - 19:23

Viimeksi tänään istuin jälleen kerran työpaikan kahvipöydässä hipihiljaa ku kaikki muut keskustelivat mummuistaan ja äideistään. Miten siinä voiki tulla niin ulkopuolinen ja inhottava olo :( Välillä tuntuu ettei oo olemassakaan semmosta puheenaihetta, mistä ois luontevaa isommassa pöytäseurueessa puhua.

TooToo Kirjoittaa:
22.07.2019 - 17:14

Niin tuttua! Iän myötä helpottaa kuitenkin ja aiheeseen liittyvät tunnereaktiot laimenevat. Huomaan nykyään keskustelevani leppoisasti kahvipöydässä esim. työkavereiden kanssa edesmenneiden vanhempien mielenterveysongelmista. Sellaiset ovat yleisiä! Samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin. Juuri vertailimme työkaverin kanssa, millaisia harhoja äideillämme on ollut. :D

Vanhemmiten oma identiteetti on jo vahvempi, vanhempien ominaisuudet määrittävät sitä vähemmän.

Chiynes Kirjoittaa:
24.07.2019 - 21:47

Mulla on ihan sama avautumis ongelma uusien ihmisten ja tuttavien kanssa. Onhan se vähän ajan myöten helpottunut. Sitten sensuroin asioita riippuen kuulija kunnasta. On kyl tuttua. Pystyn kyllä luojan kiitos puhumaan vertaistukiryhmässä. Suosittelen samaa sullekin. Aloittaisin vertaistukiryhmästä ja psykoterapiassa tuo avautumisen.

Sirpa Kirjoittaa:
12.08.2019 - 18:54

Mun kokemuksen mukaan myös traumatausta vaikuttaa muistiin. Mulla on jo lapsesta asti ollut tosi huono muisti, ja nyt psykoterapian myötä oon tajunnut että se liittyy traumoihin. Loogista tietysti on, että aivot blokkais yksittäisiä tuskallisia muistoja, mutta jatkuva trauma (epäfunktionaalinen perhe) on aiheuttanut sen että mun muisti ei edelleenkään, ihan hyvin voivana aikuisena, toimi normaaliin tapaan. Vaikea muistaa edes, että mitä tein viime viikolla. Sun blogi on tosi hyvä, käyn usein katsomassa että onko uutta sisältöä ja ilahdun aina kun on! Kiitos!

Alex Kirjoittaa:
21.08.2019 - 19:01

Hei!
Ihan upeaa oli löytää tää sun blogi ja samaistun kaikkeen niin paljon että järki menee. Kiitos että jaat <3

Em Kirjoittaa:
16.04.2020 - 19:51

Minä pystyin alkaa puhumaan avoimesti isäni alkoholismista vasta sen jälkeen, kun isä raitistui. Ja reilu pari vuotta raitistumisen jälkeen aloin olla itse valmis käsittelemään isän alkoholismia terapiassa. Voimia. Tie asioiden hyväksymiseen ja käsittelemiseen voi olla pitkä. Varsinkin, jos toinen aktiivisesti luo uusia traumoja.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus