Mitä nyt taas

sunnuntaifiiliksiä

29.03.2015 - 19:35 / KuningatarAlkoholi.

13 vastausta - “sunnuntaifiiliksiä”

Sande Kirjoittaa:
29.03.2015 - 20:04

Tsemppiä! Muista että vaikka joku deadline tai eräpäivä menisikin ohi sillä ei lopulta ole väliä. Sen pystyy käytännössä aina tehdä myöhemminkin. On ok olla down. Pidä huolta itsestäsi, muu maailma odottakoon.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
29.03.2015 - 21:13

@Sande: awww, kiitos sande<3 viisaita sanoja, näinhän sen pitäisi olla

M Kirjoittaa:
30.03.2015 - 13:18

Tämä on tuttu tunne.

Löysin blogisi muutama viikko sitten Ylen Pullopostia-sarjan myötä. Kävin muutamassa tunnissa saman tien kaikki kuvasi läpi. Kiitos ihan hirveästi, että jaat kaikenlaisia kokemuksiasi ja tunteitasi.

Olen itsekin alkoholistin aikuinen lapsi, ja takana reilu neljä vuotta psykoterapiaa. Jotenkin olen onnistunut menemään nuo terapiavuodet läpi niin, että en ole lopulta kuitenkaan ole ymmärtänyt alkoholismilapsuuden olevan se tekijä, mikä saa minut voimaan niin huonosti. Toki se on noussut terapiassa esille, mutta olen silti ollut niin jumiutunut siihen ajatukseen, että omat olotilani: saamattomuuteni, epävarmuuteni, ajoittainen maanisuus ja vainoharhaisuus sekä huijari-fiilikset ovat minun epävakaa luonteeni, ja täten oma syyni. Itseinho on huipussaan, kun ajattelen että ”minä olen yhtä kuin reaktioni”.

Vasta kun löysin blogisi, avautui minulle aivan uusi ajatusmaailma. Ymmärsin tekstiesi kautta, että nuo ”luonteenpiirteeni” johtuvatkin lapsuudestani. Tuntuu ihan hullulta, että en sitä edes terapiassani ole sisäistänyt, mutta on ollut kuitenkin helpompi uskoa, että olen vain paha yksilö. Olen jäänyt tässä asiassa ilman vertaistukea (esim. sisarukseni mielestä lapsuutemme oli onnellinen, ja hän on blokannut kaikki muistot pois), joten kukaan ei ole tavallaan aiemmin tuonut esille, että HEI: ei asioiden olisi pitänyt olla noin! Blogisi myötä olen saanut sellaisen tunteen, että joku ymmärtää ja en ole yksin. Osaat pukea sanoiksi ja kuviksi NIIN MONIA tunteita, mitä alkoholistin lapsen mieleen mahtuu.

Nyt yritän tavallaan kaivaa oman itseni miellyttämisen, laskelmoinnin ja varman päälle pelaamisen alta ja tutustua itseeni uudelleen. Se on haastavaa, koen olevani ihan ”tyhjä”. On lohduttava ristiriita, että kumppanini ja ystäväni näkevät minussa kokonaisuuden ja persoonan (jota rakastaa).

Haluan siis kiittää sinua rohkeudesta ja toivotan sinulle kaikkea hyvää. En tiedä sainko sen tässä sanoin sanottua, mutta blogisi on merkinnyt minulle oivaltamista, ja se on paljon se. KIITOS!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.03.2015 - 9:01

@M: ”Nyt yritän tavallaan kaivaa oman itseni miellyttämisen, laskelmoinnin ja varman päälle pelaamisen alta ja tutustua itseeni uudelleen.”<—Just tämä! Itse koen, että minulla ei ole mitään persoonallisuutta. Olen vain kimppu neurooseja ja opittuja rutiineja, jonka alla ei ole mitään. Olo on tämän vuoksi usein 'tyhjä', kuten sanoit. Hyvin kuvaavaa!

Tosi, tosi upeaa, että löysit tänne ja näistä sarjiksista on ollut sinulle hyöty. Et todellakaan ole 'paha' ihminen. Sua ei vaan ole kohdeltu hyvin ja nyt se näkyy nyt aikuisuudessa. Toivottavasti nää fiilikset helpottaa ajan kanssa. Todella paljon tsemppiä sulle ja kiitos kun luet!<3

neitituuli Kirjoittaa:
30.03.2015 - 14:30

Tuli tunne et täytyy tähän kirjottaa jotain. Oikee tiä ees mitä, tällee random moro. Mutta olot näyttää samalta ku täälläki päi.. kaikelaista tehtävää jota ei ees aloitettua saa. Nää päivät on niin turhauttavia :/ Toiv voit itse jo paremmin <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.03.2015 - 9:05

@neitituuli, Badger, saarakala, M, töhertelijä: Kiitos kun olette niin ihania<3 Olo on jo parempi, suru on vaihtunut vitutukseen, mutta se on vähän helpommin kestettävissä. Kuten M sanoo, pitää ottaa iisisti ja antaa myrskyn mennä ohi. Eipä siinä muutakaan voi. 'Kaikki menee kyllä ohi'…

Suuri halaus ja paljon tsemppiä myös teille<3

Badger Kirjoittaa:
30.03.2015 - 16:26

Et ole yksin, K.

saarakala Kirjoittaa:
30.03.2015 - 16:44

On tuttua tää :( Voimia. Oot mahtava sarjistaiteilija.

M Kirjoittaa:
30.03.2015 - 19:16

Noita päiviä vaan tulee joskus.. Silloin pitäis varmaan vaan kuunnella omaa sisintään ja levätä. Eikä ahdistua siitä surusta ja lamaannuksesta. Tai oikeestaan pitäis varmaan itkeä. Tai ainaki mulla on tommosina päivinä semmonen olo. Että sisuksissa kimmeltävät, padotut kyynelvirrat tahtois purkautua vapauteen. Mutta en jotenki ”osaa” itkeä. Sitte vaan pakahdun ja ahdistun ja lamaannun. Vaikka oon päättäny että noina hetkinä otan vaan iisisti ja annan itseni levätä. Tai vaikka itkeä tirautan pahan olon pois. Ehkä seuraavassa elämässä.

töhertelijä Kirjoittaa:
30.03.2015 - 20:57

Hei voimia! Päivä kerrallaan ja yritä rentoutua ja sit jatka hommia kun taas jaksat :)
Itke murhees pois, käy käy kävelyllä ja syö jotain hyvää niin kyl se mieli siit kohenee (toivon mukaan. itellä ainakin noi piristää :3 )

M Kirjoittaa:
31.03.2015 - 9:28

Tässä oli käynyt muuten niin, että meitä on kaksi eri henkilöä, jotka kirjoittivat nimimerkillä ”M”. Kummankaan teksti ei ollut kun toinen kirjoitti (tai oikeastaan; mun teksti oli tosi pitkään sellaisessa odottaa tarkistusta -tilassa, ja silloin tuo toisen M-nimimerkin kommentti ilmestyi). Ihan vaan selkeyden vuoksi tämä tieto, ja en tohdi ottaa kredittiä itselleni toisen M:n kauniista lohtusanoista :)

terveisin
pidemmän kommentin kirjoittanut M

M Kirjoittaa:
31.03.2015 - 9:58

Hih, huomasin äsken hämmentyneenä saman :D Samoja juttuja käymme läpi, mutta silti olemme kaksi eri ämmmää! Terkuin se lyhyempi M ;)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.03.2015 - 11:35

@M ja M: Hyvä kun huomautitte! Tajusin just katsoa että teillä on tosiaan eri sähköpostit tässä joten juu, kaks eri kirjoittajaa kyseessä :D haha

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus