Mitä nyt taas

hänen ylhäisyytensä

9.09.2013 - 8:15 / KuningatarAlkoholi.

49 vastausta - “hänen ylhäisyytensä”

Teemu Kirjoittaa:
9.05.2014 - 9:40

Helou teidän ylhäisyytenne.

Oli pakko vain sanoa, että aivan mahtava sarjis. Itsekin alkoholistiperheessä kasvaneena tunnistan niin monia ilmiöitä ja asioita. Olet löytänyt hienon itseterapioinnin keinon sarjakuvataiteesta mutta välität myös hienoa sanomaa eli keep up the good work!

Entisenä alkoholistiperheen jäsenenä ja itsekin kuningasalkoholin kanssa taistelleena tunnistan myös alkoholimainontaan/alkoholiyhteiskuntaan liittyvän paatoksen.

Olen itse sosiaalialalla johtavassa asemassa ja tiedän sekä ammatillisesta että henkilökohtaisesta kokemuksesta alkoholin vaarat.

Vuosien taistelujen jälkeen olen saavuttanut jonkinlaisen kauhun tasapainon ja pystyn käymään oluella ystävien kanssa ilman suuria omia ängsteja tai pelkoa kontrollin menettämisestä, mutta se vei hirveästi aikaa. Miksi kerron tämän?

Lähinnä sen takia että huomasin että ystäväpiiri suhtautui hyvin pelokkaasti/aggressiivisesti aikoinaan kun lopetin juomisen kokonaan. Absolutismi oli jotenkin ”vaarallista ja epämiellyttävää” mutta muutaman kaljan juominen oli ok. Painetta perskännien vetämiseen tulee aina ajoittain mutta ”aikuisena” ihmisenä sitä on paljon helpompi jo torjua. Ei silti, en minä kaljalla muiden kanssa kävisi ellei siinä olisi jotain puhdistavaa ja kivaakin. Alkoholilla on kuitenkin myös positiiviset puolensa kuten kaikilla päihteillä.

Siinä yksi näkökulma ja kannustus. Hienoa työtä ja jaksa vain uskoa itseesi, kyllä se epävarmuus ja vanhempien aiheuttamat traumat helpottuvat ajan kanssa(muttei koskaan poistu kokonaan).

Ja muuten jos et ole törmännyt vielä niin tsekkaa ystäväni kirjoittama blogi:soberismia.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
9.05.2014 - 18:56

Hey Teemu :D Ihanaa et kirjotit näin pitkän kommentin. Musta on tosi kiva lukea muiden kokemuksia liittyen alkoholiin/alkoholismiiin. Eri näkökulmien kuuleminen on mulle tärkeää, jos aion puhua näinkin monimutkaisista asioista kuin päihteet ja riippuvuus.

Hienoa et sun suhde alkoholiin on nyt tasapainoisempi. Voin vaan kuvitella, miten vaikeaa se on ollut saavuttaa. Ei sitä varmaan oo myöskään helpottanut lähipiirin negatiivinen suhtautuminen absolutismiin :/

Mut enivei, kiitti tosi paljon rohkaisusta! Kaikkee hyvää sulle :’)

Marika Rosenborg Kirjoittaa:
5.06.2014 - 23:20

Kiitos upeasta sarjakuva-blogista, jossa käsittelet hienosti yhteiskuntaan vahvasti vaikuttavia aiheita. Teen parhaani että ihmiset löytävät tarinasi. Valoisaa kesää!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.06.2014 - 11:48

@Marika Rosenborg: Kiitos tuhannesti! Muistan hyvin kuinka puhuit blogissasi sarjiksistani.

Upeaa kesää myös sinulle :)

Anniinainen Kirjoittaa:
17.06.2014 - 22:23

Hei,

halusin tulla kiittämään sua tästä blogista. Kerrot rankoista asioista selkeästi ja pohdit asioita pelottavan samalla tavalla kuin minä.

Oma äitini ei ollut alkoholisti, mutta sairasti/sairastaa masennusta ja olen lapsesta asti kantanut huolta hänenkin jaksamisestaan. Nämä samat asiat tietenkin ovat seuranneet minua aikuisuuteen ja olen käynyt läpi monenlaista henkistä kipua lyhyistä paniikkikohtauksista pitkiin masennuskausiin. Vaikka lähtökohtamme ovatkin erilaiset, niin kokemuksissamme tuntuu olevan paljon samaa.

Blogiasi luettuani en voinut olla jättämättä viestiä. Tuntui siltä että meillä olisi paljon keskusteltavaa – myös senkin lisäksi, että opiskelen myös opettajaksi. Miten kasvaa sellaiseksi opettajaksi, joka antaa oppilailleen tarpeeksi työkaluja elämässä jaksamiseen, muttei ota kaikkien vaikeita asioita itselle murehdittavaksi? Miten tasapainoilla oman jaksamisensa kanssa, kun haluaisi auttaa apua tarvitsevia? Olen miettinyt paljon näitä asioita kun olen miettinyt omaa opettajuuttani. Olisin iloinen kuullessani, mitä muut samanlaisen lapsuuden kokeneet opettajat/opettajaopiskelijat pohtivat asiasta.

Kiitos sinulle vielä hurjasti ja jaksamisia pimeisiin hetkiin. c:

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
18.06.2014 - 10:45

@Anniinainen: Muutama muukin lukija, jonka perheessä on mielenterveysongelmia (masennusta, skitsofreniaa, jne.), on kertonut samaistuneensa näihin sarjiksiin. Moni ei varmaan uskoisi, että vanhempien heikko mielenterveys voisi kovin voimakkaasti vaikuttaa lapsiin. Kaipa ajatellaan, että nämä pään sisällä olevat sairaudet eivät näy ulospain samalla tavalla kuin päihdeongelmat, joten miksipä ne vaikuttaisivat läheisiin? Juuri siksi on valistavaa lueka tälläisia viestejä :) Kiitos kun kirjoitit!

Asetat todella tärkeitä kysymyksiä opettajuuteen liittyen. Mietin itse joskus, riittääkö minulla energiaa oppilaille, kun usein tuntuu että hädin tuskin jaksan pitää itseni pystyssä. Opettaja ei voi olla itsekäs luonteeltaan, mutta just nyt tuntuu että mun on pakko pistää itseni etusijalle jos haluan saavuttaa edes jonkinlaisen tasapainon. Mut enivei, jos joskus haluat jutella pitemmästi jostain aiheesta, minulle saa vapaasti lähettää sähköpostia tänne–> kuningatar.alkoholi@gmail.com

Mukavaa päivänjatkoa, rakas Anniinainen :) Kiitos kun luet ja voimia sinulle!

Sandra Kirjoittaa:
3.09.2014 - 11:58

Ei mulla muuta kuin että rakastan blogias ja tsekkaan sen joka päivä, aina löytyy upeeta sisältöö:)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
3.09.2014 - 20:22

@Sandra: aww, ehtisinpä päivittää joka päivä niin sulla ois aina jotain luettavaa! ^^

Kiitos kun oot niin ihana, rakas Sandra<3

Huuhkis Kirjoittaa:
5.09.2014 - 19:14

Jou! Onnittelut Vuoden Sarjisblogi-tittelistä! jatka samaan malliin!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.09.2014 - 7:13

@Huuhkis: awww kiitos Elli!<3 jep jep näillä jatketaan :'D

Atu Kirjoittaa:
23.11.2014 - 6:09

Hei, kiitos tästä blogista, luin kertaheitolla läpi. Samaistun stooreihin sun mamasta. Tuntuu hyvältä kun joku on pistänyt kuviksi ja sanoiksi juttuja joita itse en osaa oikein käsitellä tai jakaa muiden kanssa.

Olet ihana! Pus!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
23.11.2014 - 16:24

@Atu: Awww kiitos vaan sulle kun luet, vau :D Itselläskin on mahtava blogi!

Paljon haleja pus pus <33

Haahuilija Kirjoittaa:
6.01.2015 - 21:13

Hei, kiitos koskettavista ja niin osuvista sarjakuvista! Tästä sivusta on tullut mulle tärkeä. En ole alkolistioperheestä vaan olen alkoholistin /monen sellaisen läheinen. Sama kierre, syyllisyys, ahdistus…jnejne koskee monia muitakin riippuvuuksia. Osaat hyvin ilmaista ne tunteet jotka tulee alkoholismin mukana. Se lusikkateoria: uskomatonta, se on just noin! Kaikkea hyvää Sinulle!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
7.01.2015 - 11:22

@Haahuilija: Kiitos sinulle ihanasta kommentista! Olet kaunis ihminen :D Nyt mulla on hyvä mieli koko loppuviikon.
Tosi hienoa, että tosta ’Lusikkateoria’-postauksesta on tykätty näin paljon. Olin aika epävarma sen suhteen, en tiennyt osaisinko selittää sen tarpeeksi selkeästi. Eli kiitos palautteesta! Paljon jaksamista ja tsemppiä, toivottavasti asiat selkenee sinullekin pikkuhiljaa. Pieniä askelia eteenpäin :)

Tuulikki Hakkarainen Kirjoittaa:
29.01.2015 - 22:07

Kiitos hienosta tavasta käsitellä tärkeitä aiheita. Mahtavaa! Kunpa tämä leviäisi laajalle. Koeta jaksaa jatkaa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.01.2015 - 10:23

@Tuulikki Hakkarainen: Kiitos tosi paljon rohkaisusta!<3

Hanna Puskala Kirjoittaa:
4.02.2015 - 19:01

Kiitos todella koskettavasta blogista. Harvoin tulee vastaan näin nasevaa ja osuvaa tekstiä. Hyvää jatkoa sinulle ja tsemmppiä. :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
5.02.2015 - 22:41

@Hanna Puskala: Miten ihana kommentti! Kiitos sinulle kun luet, Hanna. Paljon haleja<3

M Kirjoittaa:
21.02.2015 - 16:57

Tänään aloin kahlaamaan sun upeaa blogia läpi ja melkeen harmittaa kun en oo löytänyt sitä jo aiemmin. Todella tuttuja juttuja sun teksteissä ja kuvituksissa tulee vastaan ja muutaman kerran kyyneleetki kihos lukiessa silmiin. Oon myös alkoholistiperheen aikuinen lapsi, kauas kotoa paennut. Ja myös minä oon saanu huomata, ettei ne möröt muuuton myötä rauhaan jätä. Mun terapia-keinoni on ollu päiväkirjojen pitäminen, sen jälkeen ku lakkasin piirtämästä. Ehkäpä joskus työstän kaiken kirjaksi. Ihan valtavan paljon kiitoksia sulle tästä koskettavasta ja puhuttelevasta blogista <3 !!!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
23.02.2015 - 8:43

@M: Oi, mahtavaa että löysit tänne! Jätit niin monta ihanaa ja koskettavaa kommenttia. Jatka ihmeessä kirjoittamista, se on aivan mahtava tapa työstää vaikeita asioita. Ja mikseipä niistä kirjoituksista voisi kirjankin loihtia! Se ois aivan mahtavaa :D

Paljon tsemppiä sulle ja lämmin halaus<3

Anhu Kirjoittaa:
8.03.2015 - 18:41

Heippa, löysin sun blogis vastikään ja mulla meni juuri tuntikausia kun luin sun kirjoituksia. Kirjoitat ja piirrät, sekä osaat kuvailla tunteitasi ja ajatuksiasi todella taitavasti.

Ensinnäkin komppaan muita tänne kommentoineita ja sanon että pystyn samaistumaan juttuihisi. Minulla on myös alkoholistiäiti ja muistan hänen juomisen alkaneen kun olin juuri aloittanut ala-asteen. Olen nyt suunnilleen sun ikäisesi ja kamppailen ahdistuksen ja itseni löytämisen kanssa samalla tavalla kuin sinäkin, myös opiskeluissa ja ihmissuhteissa. Välillä on huonoja aikoja, välillä hyviä. Isäni ei pysty alkoholia juomaan tasapainohäiriöön liittyvän sairauden takia, eikä hän haluakaan, onneksi.

Saan voimaa ja ymmärrystä blogistasi, kiitos siitä, jatkan lukemista jatkossakin! Tsemppiä ja voimaa sulle, me alkoholistien aikuiset lapset ei olla yksin vaikka välillä siltä tuntuukin. :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.03.2015 - 23:15

@Anhu: Samassa veneessä ollaan siis! Kiitos todella paljon ihanasta kommentista ja rohkaisusta. Miten hienoa, että näistä sarjiksista on sulle hyötyä. On aina ihanaa saada uusia lukijoita :) Oikein lämmin virtuaalihalaus sinulle!<3

johanna Kirjoittaa:
17.03.2015 - 10:16

Hei, löysin tän sun blogin hiljattain ja jäin koukkuun näihin.. osaat niin mahtavasti laittaa sanoiksi ja kuviksi sitä kaikkea..en voi kuin ihailla! Minunkin äitini oli/on alkoholisti..en ole vuosiin ollut tekemisissä hänen kanssaan..enkä varmaan koskaan enää tule olemaan.. on niin käsittämätöntä,että ihminen, jolla ei ole mitään äidillisiä piirteitä on hankkinut viisi lasta.. muhun se kaikki jätti suuren vihan, katkeruuden, ahdistuksen, masennuksen, sosiaalisen fobian ym. Tsemppiä sulle, toivottovasti saat näistä vielä kirjankin!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
18.03.2015 - 11:49

johanna: Vau, kiitos! Ihanaa saada uusi lukija :D

Harmi, että sinäkin olet joutunut alkoholisti-äidin uhriksi. Noin ikävien tunteiden kanssa on kamalaa painiskella lopun ikäänsä. Toivottavasti löydät kuitenkin voimia jaksaa eteenpäin. Paljon halauksia!<3

Salla Kirjoittaa:
1.04.2015 - 20:22

Hei, kiitos erittäin paljon koskettavista ja osuvista sarjakuvista! Löysin blogisi sattumalta ja olen jäänyt nyt koukkuun, kun olen lukenut näitä läpi. Piirrät sarjakuvia erittäin taitavasti ja tuot asioita hienosti esille.

Erityisesti blogisi koskettaa, koska oma isäni on kaappijuoppo: viikonloput menee ryypätessä ja usein hän ottaa viikollakin, kun äitini on iltatöissä. Vaikka isäni on juoppo, osaa hän peitellä sitä erittäin hyvin: on tunnollinen työskentelijä ja pitää talon siistinä. Kuitenkin hän ottaa kaljaa ja joskus pitää ostaa ihan viinapullo, koska omassa päässä olevat ahdistukset eivät muulla tavalla lähde pois..
Tympeintä tässä on se, että hän ei ikinä myönnä ottaneensa: vaikka kyllähän sen haistaa, kuulee ja näkee.

Kaikista eniten toivon, että jonain päivänä hän ymmärtäisi tekemänsä virheet ja pyytäisi edes anteeksi käyttäytymistään ja tekojaan, jotka ovat jättäneet ainakin minuun todella ison jäljen.

Kiitos todella paljon blogistasi, sarjakuvasi auttavat todella paljon käsittelemään omaa ja muiden tilannetta. Paljon voimia sinulle ja lämpimiä halauksia. Kiitos. <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
3.04.2015 - 12:08

@Salla: Hei! Kiitos ihanasta kommentista :)

Jep, se on monen alkoholistin lapsen toive; se että alkoholistivanhempi myöntää tehneensä väärin. Pyytää anteeksi ja yrittää edes jotenkin hyvittää aiheuttamansa tuskan. Ei todellakaan mikään kohtuuton pyyntö. Toivottavasti saat haluamasi! (Ja me muutkin). Paljon, paljon voimia ja hyviä viboja sinne<3 Kiitos kun luet.

J Kirjoittaa:
22.06.2015 - 21:07

Löysin blogisi jonkun Ylen uutisen kautta ja luin sen läpi muutamassa päivässä. Tunnistin itseni monesta sarjakuvasta, vaikka en kai varsinaisesti olekaan alkoholisti(e)n lapsi. Omassa perheessäni isä joi satunnaisesti ja oli väkivaltainen, äiti oli masentunut ja kaatoi kaikki tunteensa minun päälleni. Kotona sai aina olla varpaillaan eikä tietenkään saanut olla vihainen tai pahalla tuulella, ne tunteet oli varattu äidille, joka oli aina mielestään kokenut paljon pahempaa kuin me lapset. Tästä äiti kyllä muisti sanoa usein, kuin myös siitä, miten hänen elämänsä olisi parempi ilman lapsia ja miten meidän takiamme hän joutuu kärsimään kotona.

Nyt olen asunut kuusi vuotta omillani ja suurin piirtein niin kauan on myös siitä, kun olen viimeksi nähnyt vanhempani. Äiti on myös fyysisesti sairas ja asuu palvelukodissa ja on hyvin katkera sekä elämästään että siitä, että en halua nähdä häntä, vaikka hän omien sanojensa mukaan ajatteli aina minun parastani ja oli hyvä äiti. Hän ei onneksi soita enää kovin usein (ja kun soittaa, puheluissa on aina syyllistävä sävy ja hän surkuttelee itseään), kun vastaan harvoin enkä kerro elämästäni mitään. Isää ei kai kiinnosta, hän ei koskaan soita. Muiden sisarusten kanssa välit ovat etäiset enkä oikein tiedä, miten niitä aikuisena yrittäisi lähteä korjaamaan.

Tällaisille asioille on jotenkin vaikea löytää sanoja toisten ihmisten kanssa ja harvoin tulee kerrottua yksityiskohtaisemmin, että mitä meidän perheessä oikein on tapahtunut. Tuntuu silti vähän siedettävämältä, kun voi lukea toisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin omani (vaikka en missään nimessä pidä hyvänä sitä, että kellään näitä kokemuksia ylipäätään on, kärsimys kun ei mielestäni jalosta ketään yhtään miksikään). Siis kiitos!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
23.06.2015 - 10:09

@J: Ikävää, että sinäkin olet joutunut kokemaan nuin rankan lapsuuden. Se ei ole reilua. Muakin harmittaa, että mulla on nykyään hyvin etäinen suhde omaan veljeeni, ja kuten sanoit, aikuisena on paljon vaikeampaa alkaa tehdä asialle mitään. Myrkyllinen perheympäristö saastuttaa niin helposti kaikki ihmissuhteet.

Mahtavaa, että olet kokenut blogini hyödylliseksi :) Toisten kokemusten kuuleminen voi tosiaan helpottaa omaa taakkaa, kun ainakin tietää ettei ole yksin näiden juttujen kanssa. Paljon voimia + jaksamista sulle ja kiitos kun luet!

Pikkuinen Kirjoittaa:
4.07.2015 - 0:37

Hei ja kiitos tästä blogista!

Minun isäni oli syntymästäni asti juonut, enkä tunnistanut hänen riippuvuuttaan alkoholismiksi. Luulin, että etäinen, humalainen isä ja itkuinen äiti kuuluivat kaikkien perheiden arkeen. Siksi juttusi siitä, miksi alkoholistien lapset eivät kerro ulkopuoliselle perheensä asioista osui ja upposi syvälle.

Aloin tunnistamaan muiden lukijoiden tapaan itseni sarjiksistani ja hiljalleen tästä on tullut tärkeä, vertaistuellinen sivusto.

Monien ikävien vuosien jälkeen isäni avasi silmänsä viime marraskuussa, eikä ole juonut enään sen jälkeen. Hän jopa pyysi kainostellen anteeksi. Mutta itse en vain kyennyt vastaamaan silloin mitään. Ehkä se vain kuuluu 15-vuotiaan angstiseen luonteeseen, mutta sinä hetkenä kaikki sisälle patoutunut katkeruus, viha ja suru oli jotenkin vaikea jättää tuosta noin vain. Nyt isä on ollut 8 kuukautta kuivilla, mutta epävarmuus ja henkiset arvet vaivaavat vielä toisinaan.

Joten kiitos, kun jaat tunteita ja liikuttavia tarinoitasi näiden mainioiden sarjakuvien kautta! Ne oikeasti auttavat.

Voimia ja aurinkoa sinulle! :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.07.2015 - 19:50

@Pikkuinen: Hei ja kiitos kun luet! :D Totta, itsekään en aluksi tajunnut, miksi äiti oli välillä niin kiukkuinen ja ailahtelevainen. Itsekin ajattelin että se on normaalia perheen arkea, kunnes alkoi löytyä yllättävän paljon oluttölkkejä kaapista…

Aivan upeaa, että isäsi on onnistunut pysymään kuivilla (pidetään peukut pystyssä!). Anteeksiantaminen ei ole tietenkään mikää itsestäänselvä juttu, vaikka alkkari raitistuisi. Itse en tiedä kykenisinkö siihen, jos äiti yht-äkkiä lakkaisi juomasta. Liikaa katkeruutta on ehtinyt kertyä vuosien varrella.

Oikein paljon halauksia sulle ja voimia! Ihanaa, että näistä sarjiksista on sulle apua :)

Anna Kirjoittaa:
6.09.2015 - 15:07

Moi, olet ihan mielettömän taitava piirtäjä ja kertoja. Toivottavasti jaksat pitää tätä blogia vielä kauan. Toivon myös että mahdollisimman moni alkoholistin lapsi löytää tämän. Hyvää syksyä :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.09.2015 - 21:30

@Anna: Kiitos! Jätät aivan ihastuttavia kommentteja, Anna :D Haluan kyl jatkaa piirtämistä niin kauan kuin vain kynä pysyy kädessä ja olen henkisesti tarpeeksi voimissani *koputa puuta*

Todella hyvää syksyä sinullekin!

Elina Kirjoittaa:
10.09.2015 - 15:31

Piirrät todella hienosti ja tarinankerrontasi on oivaa. Koukutti minut pitkäksi aikaa netin ääreen :) Lämmin kiitos!

Saanhan näyttää/käyttää näitä kuvia ja tarinoita osana terveystiedon opetusta yläkoulussa ja lukiossa? Tarinasi herättävät varmasti paljon ajatuksia ja tärkeää keskustelua. Laittaisin (toki) aina lähteet näkyville.

Hyvää syksyä ja kaikkea hyvää elämääsi!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.09.2015 - 17:23

@Elina: Hei Elina! Kiitos todella paljon kehuista, lämmitti kivasti mieltä :D Tottakai saat käyttää näitä sarjiksia opetusmateriaalina. Olisi todella hienoa, jos samojen ongelmien kanssa painiskelevat nuoret saisivat näistä sarjiksista apua.

Paljon halauksia ja kiitos kun luet! Tsemppiä opetukseen ;)

M Kirjoittaa:
25.11.2015 - 22:12

Hei,
olen tutustunut sarjakuviisi ja katson sivusi aina säännöllisesti uusien juttujen varalta. Olen samaistunut moniin käsittelemiisi aiheisiin.

Olet käsitellyt myös alkoholipolitiikkaa/-kulttuuria Suomessa ja mietinkin, oletko ajatellut piirtää siitä, miltä tuntuu kun itselle paljon pahaa oloa aiheuttanut sairaus/tapa tuntuu olevan yleinen naurun aihe. Alkoholistelleihan naureskellaan ihan avoimesti. En tiedä kokevatko muut samalla tavalla, mutta minusta se tuntuu vähättelevältä, koska itse en osaa nähdä alkoholiongelmaa nauresekelun ja väheksymisen asiana kun tiedän, mitä elämä sellaisen kanssa on. Joka tapauksessa itselleni tämä yleinen asenne tekee vaikeaksi omasta taustastani puhumisen, sillä itselleni ongelmia aiheuttanut asia on lähinnä yleinen vitsi. Tyypillistä (ja myös ymmärrettävää tosin) on myös, että normaaleista perheistä olevat, alkoholia suomalaiseen tapaan juovat aikuiset ihmiset eivät yksinkertaisesti ymmärrä, miten alkoholismi/alkoholin liikakäyttö aiheuttaisi ongelmia perheelle. Sehän on hauskanpidon väline, mitä sitten jos joku on aamusta iltaan kännissä. Ei toivottavaa toki, mutta miten muka haitallista läheisille.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
25.11.2015 - 22:42

M: Ikävää, että sulla on tällaisia kokemuksia. Meidän kulttuurissa on todellakin outo suhtautuminen alkoholismiin. Itse juomista ihannoidaan mutta sen seurauksia, niin yksilöllisiä kuin yhteiskunnallisiakin, vähätellään. Alkoholismi voi todellakin olla joskus vaan läppä, ja olen paljon sellaisia vitsejä/vähättelyä kuullut itsekin. Ehdottomasti näkökulma, josta voisin piirtäää enemmän :) Kiitos näkökulmastasi ja tsemppiä!

I Kirjoittaa:
16.12.2015 - 20:12

Hei,

Löysin blogisi kun etsein googlesta tietoa alkoholismista ja luin kaikki sarjikset yhdessä päivässä, koska ne antoivat niin paljon ajateltavaa.

Mun ja kahden siskoni äiti on koko lapsuuteni ollut tosi alkoholiin menevä. Se on ehkä siinä rajalla, voiko luokitella alkoholismiksi. Hän on aina käynyt töissä ja pitänyt meistä huolta, mutta on tosi arvaamaton ja oikukas. Kotona täytyi välillä olla varpaillaan, ettei äiti raivostu. Kamalaa lukea sarjakuvistasi, että teidän kotona se oli kokoaikaista. Meidän kotona tuli välillä iso känniriita, jolloin äiti repi meitä vaatteista väkisin ja heitteli meitä tavaroilla. Useimmin kuitenkin aamuisin pelotti kohdata äiti, koska ei ikinä tiennyt oliko hänellä krapula. Krapulassa äiti nosti helposti raivarin, yleensä siitä, että hän on muka ainoa joka siivoaa meidän kämpässä. Muistan monia kertoja lapsena kun äiti oli kussut housuihinsa, koska oli niin kännissä. Ehkä olet varmaan myös joutunut näkemään sellaista? Eikö tulekin ylpeä olo omasta äidistään silloin?

Tätä on jatkunut ilmeisesti pitkään, koska siskoni kertoi äidin antaneensa heille rahaa, etteivät he kerro isälle että äiti menee baariin sillä aikaa kun nukun kehdossa. Äiti juo melkein joka päivä. Nyt en asu enää kotona, niin en ole näkemässä kuinka usein ja paljon hän juo, mutta heillä on aina tyhjiä tölkkejä jossain sikin sokin. Usein kun menen kylään niin äiti sanoo ”Hae meille kaljat!” vähän ajan päästä ”Hae meille vielä yhet”… Ja vielä yhet. Äiti suuttuu verisesti jos hänen alkoholinkäyttönsä otetaan puheeksi. Kun hän sai sakot rattijuopumuksesta, häntä hävetti kamalasti, mutta juo silti yhtä raskaasti. Sovittiin ettei rattijuopumus-juttu leviä perheen ulkopuolelle.

Äiti ei ole ikinä kertonut murheistaan kenellekään. Hän puuttuu vain muiden asioihin ja murheisiin. Tuntuu että hänen sisällään muhii jotain synkkää, jota hän ei itselleen halua tunnustaa, eikä kehtaa nojata kenenkään olkapäälle. Hän on koko ajan stressaantunut ja väsynyt, ja se on aina hyvä tekosyy avata kalja töiden jälkeen. Ihankun äidin elämässä on jokin tyhjä kohta, joka pitää täyttää juomisella.

Olen siis pienestä asti oppinut että vanhemmat ovat vain ihmisiä heikkouksineen. Ehkä siitä johtuu myös kunnioituksen puuteeni auktoriteetteja kohtaan, mikä minulla on aina ollut. En ole ikinä syyttänyt äitiäni. Olen vain ajatellut että hänkin on omanlaisensa ihminen eikä ihmisiä voi muutenkaan aina panna samaan muottiin. Kummaa etten edes kamalasti sure. Ehkä olen niin tottunut siihen ajatukseen että äiti jättää terveytensä retuperälle ja joskus kuolee siihen. Tai sitten koulukiusaaminen on jättänyt minuun niin paljon suuremmat mielivammat että ne peittoaa huolet äitiin.

Luen blogiasi mielelläni jatkossakin!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
17.12.2015 - 16:15

@I: Ihanaa että löysit tänne! Ja vau, kaikki sarjikset yhdessä päivässä! Hienoa jos ne ovat näin paljon ajatuksia herättäneet.

Raju lapsuus on teilläkin ollut :( Ja joo, eipä sellainen vanhempi joka kusee housuun paljoo ylpeyttä herätä (meilläkin on tosiaan kokemusta tästä). Se on aivan hirvittävän masentavaa nähdä vanhempansa heikkoudet jo lapsena. Ne herätti itselläni paljon sääliä, halveksuntaa, surua ja ties mitä muita kamalia fiiliksiä. Haluan pelastaa äidin mutta en tiedä miten. En itse vielä ole tottunut ajatukseen, että äiti tulee luultavasti aina olemaan alkoholisti. Salaa toivon, että jonain päivänä tapahtuu ihme ja hän hakeutuu hoitoon ja saan äitini takaisin. Huokaus.

Kiitos kun luet ja oikein mukavaa joulun odotusta. Toivottavasto uusi vuosi tuo sulle kaikkea mukavaa :)

tonttu Kirjoittaa:
21.12.2015 - 10:54

Ajauduin lukemaan sarjakuviasi ihan sattumalta. Liiankin tuttuja aiheita. Älykkäitä oivalluksia ja omien tunteiden tulkintoja. Kiitos. Rauhallista joulua. Lämmöllä, tonttu.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
22.12.2015 - 22:10

@tonttu: Kiitos tonttu! Ihanaa että löysit blogini :D Oikein mukavaa joulua sinullekin ja tuokoot uusivuosi sinulle kaikkea hyvää~

Johanna Kirjoittaa:
1.01.2016 - 13:28

Hei! Oon lukenut syksystä sarjakuvaasi. Mun äiti on alkoholisti. Sellainen joka pärjää ite eikä pyydä apua mihinkään.. viimeinen sarjakuvasi kolahti niin että tunnistan oman käytökseni siinä. Moni kirjoituksesi on kuin oma elämäni on ollut.. Myös isäni on käyttänyt ja käyttää useampaa päihdettä mutta on myös kulissit kunnossa ihminen. Itse olen käyttänyt alkoholia jo nuorena kunnes löysin huumeet.. Tähän väliin kuuluu itsemurha yritys. Myöhemmin olen saanut lapsia. Olen hoitanut itseäni niin aa ja na ja mielenterveys puolella. 2014 vuosi meni aika hyvin. Pystyin elämään pääni kanssa. Sitten tapasin ihanan miehen, menimme kihloihin,muutimme yhteen,minä muutin kolmen lapsen kanssa paikkakuntaa, naimisiin ja voin hirveän huonosti nyt. Omat lapseni saavat kuulla kuin viimeisessä sarjakuvassa miten elämäni on sietämätöntä.. mies myös. En juo enkä käytä mitään. Käyn psykologilla, na ryhmissä harvoin ja tunnen yksinäisyyttä. En löydä keinoja lopettaa tätä oravanpyörää.. voimaton.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.01.2016 - 12:23

@Johanna: Olet kokenut todella kovia, Johanna! Huhhuh. Voisinpa tarjota hyviä neuvoja ja lohtua. Mistä kaivaa voimia? Miten päästä pois oravanpyörästä ja katkaista tuhoisat käyttäytymismallit? Mietin näitä juttuja jatkuvasti. Yritän vain luottaa siihen, että asiat paranee, aikanaan. Kertomasi perusteella elämässäsi on viime aikoina tapahtunut paljon muutoksia. Voisiko nyt olla menossa jonkinlainen siirtymävaihe ennen kuin asiat tasoittuu? Oman kokemukseni perusteella huonot kaudet menee kyllä ohi. Uskalla luottaa siihen, että rakkaat ihmiset, kuten miehesi, aidosti välittävät ja ovat valmiita tukemaan sinua vaikeina aikoina. Uskalla pyytää apua, vaikka vaikeaa se on. Sinulle on tuttuja erilaiset ryhmät, aa, na jne. Voisitko yrittää pikkuhiljaa alkaa käydä niissä enemmän? Toivottavasti löydät voimia siihen! Uskon, että olet hyvä ihminen ja hyvä äiti (äiditkin saa tehdä virheitä, huom.). Ansaitset saada apua ja tukea.

Paljon voimia ja rakkautta alkavaan vuoteen!

Katia Kirjoittaa:
12.02.2016 - 22:53

Hei.

Blogisi on hyvä. Tykkään selkeästä tyylistäsi piirtää sekä selittää asiat. On rohkeata piirtää sarjakuvvaa tälläsesta aiheesta. Oon saannu blogistasi virtuaallista vertaistukea.

Kiitoksia blogistasi. Voimia<3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
13.02.2016 - 17:06

@Katia: Voi että :D Kiitos! Tällaista palautetta on todella mukava saada.

Kiitos kun luet, Katia, ja paljon tsemppiä myös sinne!<3

Tea Kirjoittaa:
20.02.2016 - 7:51

Löysin blogisi hiljattain radiodokumentin kautta. Ahmin sen sopivina kerta-annoksina. Lukukokemus oli voimauttava.
-Lämmin kiitos, että jaat lahjasi näin toistenkin tueksi ja lohduksi. Teet maailman siedettävämmäksi paikaksi:)

Onko sinulla suositella joitain hyviä kirjoja josta voisi olla apua ja onko sinulla kokemuksia vertais/tukiryhmistä?

Kaikkea hyvää elämääsi!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.02.2016 - 18:17

@Tea: Hei Tea! Voi miten ihana kuulla, että olet kokenut sarjakuvani voimauttavina! Todella kannustavia sanoja, kiitos :D Nyt äkkiseltään mieleeni tulee seuraavat teokset: Janet Woititz- Irti noidan kehästä ja Marja Holmila-Pullonkauloja : Kirjoituksia alkoholistien läheisistä. Suomeksi ei taida ihan valtavasti kuitenkaan löytyä teoksia alkoholistien läheisistä, mutta nuo ovat niitä klassikkoja. Tukiryhmistä minulla ei ole vielä kokemusta, mutta itse olen ainakin kuullut niistä pelkkää hyvää.

Paljon rakkautta ja tyyneyttä elämääsi :)

Laura Kirjoittaa:
17.09.2016 - 20:19

Päädyin tänne sattumalta Yle Areenan kautta. Sarjakuvasi on aivan mahtava, tunnistin itseni suurimmasta osasta ja se toi minulle paljon lohtua. En tosiaan ole yksin, tässä oli konkreettinen osoitus siitä. Aloitin terapian vihdoinkin muutamia kuukausia sitten, eli matka parempaan oloon on alkanut onneksi.

Jaksamista ja voimia sinulle! Hienoa että olet löytänyt tällaisen tavan puida traumojasi. Vaikutat todella älykkäältä, oivaltavalta, herkältä ja luovalta ihmiseltä :) Ne ovat äärettömän hienoja ja kauniita ominaisuuksia.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
18.09.2016 - 19:36

@Laura: Hei! Tosi hienoa että löysit tänne ja olet saanut lohtua. Tällainen palaute lämmittää aina mieltä, suurkiitos. Ihan hämmennyn tästä kehujen määrästä!

Onpa hienoa kuulla, että olet ottanut askeleen kohti parempaa oloa. Todella paljon semppiä terapiaan!

Kati Kirjoittaa:
21.02.2017 - 22:42

Hitto. Eksyin sivuillesi jostakin muualta, en edes enää muista mistä, kun aloin lukea. Olen nyt lukenut kohta toista tuntia putkeen ja monet sun jutut havahduttaa tietynlaisia muistijälkiä.

Olen onnistunut unohtamaan paljon, mutta se jäytävä, ikävä tunne jossakin syvällä rintakehässä herää aina toisinaan. Nyt sitä on ravisteltu ihan kunnolla.

Omassa lapsuudessa elin kodissa, jossa äiti oli eronnut isästä ja asuin äidin kanssa. Äidin uusi mies, joka astui elämääni ollessani seitsemän-kahdeksan, oli jo silloin viinaanmenevä. Hänen kuitenkin onnistui lopettaa pahempi juominen useiksi vuosiksi aina siihen asti, kun olin muuttanut pois kotoa 17-vuotiaana. Muistan kuitenkin edelleen sen, että makasin sängyssä ja kuuntelin, kun äiti ja uusi mies tappelivat. Kerran äiti heitti miehen jo ovesta pihalle, ja sisälläni virisi toivo. Josko tämä meno nyt loppuisi. Mutta ei, vain muutamaa minuuttia myöhemmin mies oli takaisin asunnossa, äiti itki ja molemmat väittelivät kovaan ääneen. Itse vain käperryin tiiviimmin peiton alle.

Aamulla oli koulupäivä, äiti oli herännyt minua aikaisemmin ja laittanut aamupalan, kouluvaatteet ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tästä hieman irrallisena kuulin eräänä iltana nukkumaanmenoni jälkeen, kuinka äiti puhui tällä kertaa selväpäiselle miehelle. Totesi, että minä en kunnioita miestä kuten aikuisia. Mikä tuntui jo silloin noin 10-vuotiaana absurdilta.

No joo, tarkoitus ei ollut lähteä vuodattelemaan, ehkä vain lähinnä osoittaa että kuinka vahva vaikutus sun sarjakuvilla on.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus