minkä taakseen jättää…
10.06.2015 - 9:52 / KuningatarAlkoholi.
14 vastausta - “minkä taakseen jättää…”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Arkisto
- marraskuu 2019 (1)
- lokakuu 2019 (2)
- elokuu 2019 (1)
- heinäkuu 2019 (1)
- kesäkuu 2019 (1)
- maaliskuu 2019 (1)
- helmikuu 2019 (2)
- joulukuu 2018 (2)
- marraskuu 2018 (2)
- lokakuu 2018 (2)
- joulukuu 2017 (1)
- lokakuu 2017 (1)
- syyskuu 2017 (1)
- elokuu 2017 (3)
- heinäkuu 2017 (1)
- joulukuu 2016 (1)
- lokakuu 2016 (1)
- syyskuu 2016 (2)
- elokuu 2016 (2)
- heinäkuu 2016 (1)
- kesäkuu 2016 (2)
- toukokuu 2016 (2)
- huhtikuu 2016 (2)
- maaliskuu 2016 (3)
- helmikuu 2016 (2)
- tammikuu 2016 (2)
- joulukuu 2015 (3)
- marraskuu 2015 (3)
- lokakuu 2015 (3)
- syyskuu 2015 (3)
- elokuu 2015 (4)
- heinäkuu 2015 (3)
- kesäkuu 2015 (3)
- toukokuu 2015 (2)
- huhtikuu 2015 (3)
- maaliskuu 2015 (3)
- helmikuu 2015 (1)
- tammikuu 2015 (2)
- joulukuu 2014 (3)
- marraskuu 2014 (2)
- lokakuu 2014 (2)
- syyskuu 2014 (2)
- elokuu 2014 (3)
- heinäkuu 2014 (4)
- kesäkuu 2014 (3)
- toukokuu 2014 (5)
- huhtikuu 2014 (6)
- maaliskuu 2014 (6)
- helmikuu 2014 (5)
- tammikuu 2014 (9)
- joulukuu 2013 (8)
- marraskuu 2013 (9)
- lokakuu 2013 (9)
- syyskuu 2013 (10)
Kategoriat
- ahdistus
- alkoholi
- alkoholihaitat
- alkoholilaki
- alkoholimainonta
- alkoholismi
- alkoholistien lapset
- alkoholiteollisuus
- ängst
- anoreksia
- aseteollisuus
- bentsodiatsepiini
- daddy issues
- en haluais olla provo mutta
- en tiedä en osaa
- eskapismi
- heikko itsetunto
- henkinen väkivalta
- huumeet
- ihmissuhteet
- isukkiongelmat
- itsetuhoisuus
- janet woititz
- joulu
- juomakulttuuri
- kämppäkaverit
- kämppis
- kännipuhelu
- kateus
- kiukku
- koulukiusaaminen
- kuolemanpelko
- lääkeriippuvuus
- läheisriippuvuus
- lapsuus
- lastensuojelu
- liberalismi
- lusikkateoria
- masennus
- mielenterveysongelmat
- nihilismi
- opiskelijakulttuuri
- ostoriippuvuus
- pakkoliikkeet
- parisuhde
- perheväkivalta
- psykoosi
- rakkaus
- riippuvuus
- sääli
- sälää
- sarah kane
- sarjassamme paljon tekstii ja vähän kuvii
- sekakäyttö
- sitoutumiskammo
- suru
- syömishäiriö
- tic-liikkeet
- viiltely
- yön lapset
10.06.2015 - 13:16
Kiitos jälleen.
10.06.2015 - 16:33
@BonaFide: Kiitos tuestasi!<3
10.06.2015 - 18:52
Älyttömän tuttu tunne. Joku tuskallinen/ahdistava muistonpätkä saattaa tulla ihan puskan takaa jostakin pienestä asiasta, joka yrittää aloittaa lumipallo-efektin jolloin ajatukset ja muistot vain jatkuu ja hetkeksi irrottautuu todellisuudesta. Ja sama tunne meinaa palata takaisin.. Onneksi näiden muistojen kohtaamisesta tulee helpompaa sitä mukaa, mitä kauempana ne ovat ja mitä paremmin asiat ovat nyky-hetkessä. Voimia sulle!
10.06.2015 - 21:20
@Vili: Totta! Ajan kanssa muistot ei ehkä katoa, mutta niistä tulee vähemmän tuskallisia… Kuten joku lukija täällä aikoinaankin sanoi; kun näistä asioista on kulunut kymmenisen vuotta niin pitäis viimeistään alkaa helpottaa :D Katotaan.
Voimia sinnekin!<3
10.06.2015 - 23:04
Mä oon aina ihmetellyt, miten häpeään ei voi kuolla. :D Hurjan voimakkaita voi tosiaan olla häpeään liittyvät muistot, ehkä voimakkaimpia kaikista tunnekokemuksista. Ite oon joskus ajatellut että sitten kun pystyy kertomaan jollekin jostakin sellaisesta muistosta niin ollaan jo aika pitkällä.
11.06.2015 - 19:57
@Käpy: Totta, siinä vaiheessa kun asiasta uskaltaa kertoa jollekin tai jopa, hui sentään, ~vitsailla~, niin tietää edistyneensä :D Ha
11.06.2015 - 8:31
Tutulta kuulostaa.. Joku tapahtuma saattaa nostaa ihan ihmeellisen, selittämättömän ahdistuksen pintaan. Sitte alkaa kelailemaan ja tajuaa että siitä tuleeki ihan suoraan mieleen joku lapsena sattunut juttu, joka elää jossain syvällä aina vaan, piilotettuna tuskana. Koin tämän taas ihan muutama päivä sitten ja eilen tajusin mitä se tilanne mulle sisimmässäni merkitsi ja mitä asioita se nosti ahdistuksena pintaan. Tuntuu välillä että mikään tunnetila ei ole ”nnormaali”, vaan aina se kumpuaa jostain syvältä menneisyyden haavoista ja arpeutuneista kivuista.. Melkein kaikesta negatiivisesta fiiliksestä löytyy joku yhtymäkohta lapsuuteen. Ben Malisen Häpeän monet kasvot on muuten ihan hyvä kirja tähän liittyen.
Nyt aikuisena sitä muuten miettii että jos näkis tuommosenki pariskunnan kadulla matkalla jonnekki, niin harvempi ihminen varmaan katsois tuota lasta halveksuen että apua minkälainen äiti tuollaki lapsella on! Pienenähän sitä tosiaan häpesi aina itseään ja peilasi niitä vanhempien töppäilyjä omaan persoonaansa. Kyllä ihmisen mieli on kummallinen..
11.06.2015 - 19:59
@M: On tosi vaikeaa tietää, mistä joku negatiivinen fiilis kumpuaa. Onko kaikki aina jollain tavalla yhteyksissä lapsuuden traumohin? Ärsyttävää, jos näin on :/ Pistän tuon kirjan korvan taakse.
12.06.2015 - 12:07
Nämä sinun kertomat muistot lapsuudestasi ovat kyllä joka kerta niin pysäyttäviä ja surullisia. Oikein koskee välillä näitä lukiessa.
Käsittämätöntä muuten, että ihmiset eivät reagoineet noissa tilanteissa – kukaan ottanut vaikka poliisiin yhteyttä, että täällä kadulla on humalainen äiti pienen lapsen kanssa?
13.06.2015 - 7:57
@Se pidempi M: Niin, aika moni tietysi katsoi huolestuneena, mutta kaipa edelleen ajatellaan, ettei sellaiseen pidä puuttua (?) koska humala on oma asia (?) vaikka ois lapsi siinä mukana (?). En tiedä.
15.06.2015 - 19:39
myhh voi sinuu! Siul on voimakkaita sarjiksia <3
15.06.2015 - 22:20
@Rasmus: awws kiitos<3 (samoin!)
8.02.2016 - 0:27
Pari kertaa itekin mammaa talutellut pimeillä maaseudun teillä kotiin, mutta ei siihen aikaan siellä enää kukaan liikkunut. Oli se silti kauheeta, kun oli ite kuitenkin fyysesti vielä lapsi, eikä oikeasti saanut sitten äitiä sillä yhellä kertaa liikkeelle. Ei, vaikka kuinka huusi ja komensi itku kurkussa. Sinne oli pakko jättää. Onneksi sattui sinä viikonloppuna olemaan isoveli kotona, sieltä se sitten t-risteyksen pitkäksi kävelleenä pellolta lumihangesta löytyi. Veljen karjaisua se totteli, ja saatiin se kotiin. Asiasta ei luonnollisesti puhuttu, vaikka hitto sinne olis kuollu, yksin en olis uskaltanu lähtee enää sinne.
8.02.2016 - 23:11
@Mikko: Aivan kamala kokemus lapselle. Se pelko ja voimattomuus :( Onneksi isoveli tuli apuun, mut silti…Tommosta miettii vielä pitkään aikuisenakin.