Mitä nyt taas

yksi puhelu tullut

2.06.2015 - 9:55 / KuningatarAlkoholi.

20 vastausta - “yksi puhelu tullut”

Malla Kirjoittaa:
2.06.2015 - 12:22

Mun äiti miehineen harrasti kännipuheluja myös. Taisin olla silloin alaikäinen kun mulle järjestettiin hoitoneuvottelu johon pyydettiin oheishuoltajien lisäksi äiti ja sen mies. Ne oli siellä selvinpäin, ehkä sen takia pelisäännöt uppos paremmin ja kännipuhelut väheni huomattavasti. Tulee niitä edelleen silloin tällöin, yleensä en vastaa. Kommunikoin äidin kanssa lähinnä tekstareilla. Vaikka niitä yöllisiä puheluita joskus tuleekin ja mielessä välähtää ajatus siitä että nyt on jotain sattunut niin en silti vastaa. Jos on jotain tärkeetä niin sen voi laittaa viestillä perään. Jos sun isä osaa lähettää tekstareita niin sinuna luottaisin siihen että tieto kyllä kulkeutuu sullekin vaikket vastaisi puheluun.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.06.2015 - 20:07

@Malla: Sulla on hyvä systeemi äitis kanssa! Onneksi näitä kännipuheluita ei tuu kovin usein. Oon sanonut iskälle et soittaa omasta kännykästä eikä kotipuhelimesta, mut joskus se unohtaa. Jälkeenpäin nää tuntuu mitättömiltä pikkujutuilta, mut siinä tilanteessa se kyl ärsyttää ihan suunnattomasti…

btw, tosi ihanaa että oot alkanu taas postata :D sun sarjikset on mahtavia

Pisara Kirjoittaa:
2.06.2015 - 18:44

Toi kuulostaa niin tutulta. Silloin kun äitini kerran vuodessa vaivautuu soittamaan hän on kauheassa kännissä eikä juttelu hirveästi kiinnosta, siitä kun hänelle mainitsen niin suuttuu ihan hirveästi. Yleisesti rupeaa haukkumaan minua tai minulle rakkaita ihmisiä. Jotenkin helpottavaa, että tuo on alkoholisteille jotenkin yleistä käytöstä. Tsemppia sinne!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.06.2015 - 20:12

@Pisara: Voi ei, ikävää, että sinuakin ahdistellaan näillä kännipuheluilla :( Kyllä se kerran vuodessakin on aivan liian usein. Tsemppia sinullekin, Pisara!

Mikko Kirjoittaa:
2.06.2015 - 19:36

Minulla ei onneksi ole tuota ongelmaa, ne isän kännipuhelut kohdistuvat siis jonnekin muualle. Mutta yhtälailla tuota kuolemaa/onko jotain sattunut miettii todella usein.

Kerran sain tuntemattomasta puhelusta soiton eli polisiilta siitä kun isä oli ajanut kolarin. Jotenkin sitä ei tiedä voiko sieltä tuntemattomasta joskus tosiaan soittaa joku tai vastaava poliisi jostain lopullisemmasta. Se on sitä sarjassamme kauhean mukavaa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.06.2015 - 20:17

@Mikko: Tuo on aivan kamalaa, saada soitto poliisilta koska vanhemmalle on sattunut jotain! Huhhuh. Ei ihme, jos sua pelottaa aina kun tuntematon numero soittaa. Sarjassamme aivan järkyttävää touhua.

BonaFide Kirjoittaa:
2.06.2015 - 20:09

Kuulostaa hyvin tutulta. Pystyn ymmärtämään ja kokemaan myötätuntoa sinua kohtaan.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.06.2015 - 20:14

@BonaFide: Oikein suuri halaus ja kiitos<3

M Kirjoittaa:
3.06.2015 - 7:06

Voi miten tutulta kuulostaa! Nuo puhelut onnistuu tosiaan tehokkaasti pilaamaan jopa monta päivää, vaikkei puhelun sisällössä sinänsä mitään merkittävää edes oliskaan. Mulla ei oo koskaan ollu kanttia puuttua tuohon kännissä soittamiseen :( Ainoat keinot on olleet vastaamatta jättäminen tai puhelimen laittaminen perjantai-iltana pois päältä. Oon ihan surkea äidille rajojen laittamisessa ja meillä on todellakin \virtahepo olohuonessa\ -suhde. Koskaan en saa sanottua jos hän mua loukkaa. Oon käyny terapiassaki vuosia, mutta tähän asiaan en oo saanu edistystä pätkän vertaa. Tai no sen verran että oon oppinu lopettamaan puhelun jonku tekosyyn varjolla.. Mutta sillonki käytän tekosyytä enkä sano että soitappa selvinpäin, en jaksa kuunnella. Vastenmielisiä nuo kännipuhelut ja niin loukkaavaa että pystyy kaiken jälkeen vielä soittelemaan kännissä! Vaikka eihän ne tosiaan koskaan itessään mitään vikaa näekkään. Osaavat loistavaksi heittäytyä marttyyriksi. Itekki oon monesti miettiny että jälkeenpäin äiti jauhaa sitte selän takana paskaa että mikähän silläki taas oli ku oli niin pahalla tuulella.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.06.2015 - 9:23

@M: En yhtään ihmettele, jos et ole uskaltanut puuttua niihin kännipuheluihin (tai muutenkaan asettaa rajoja). Kaikki eivät ymmärrä, ettei se oo aina niin helppoa! Itselläkin kesti kauan ennen kuin uskalsin sanoa äidille kännipuheluista, ja siitä tuli vaan haukut. Ja jonkin ajan päästä ne puhelut vaan jatku. Mut joo, en kestä kun joku sanoo et ’No jätä vaan vastaamatta niin sillä se selviää’ tai ’Mikset vaan tee niin tai näin tai bla bla blaa’, argh! Joillain meistä on todella monimutkainen suhde alkoholistiin, ja se suhde vaikuttaa myös muihin perheenjäseniimme. Näihin juttuihin ei aina oon yksinkertaista ratkaisua.

Halauksia sinne päin<3

Se pidempi M Kirjoittaa:
3.06.2015 - 20:15

Osuipas tämä postaus nyt mun päivään: tänään juttelin äidin kanssa ja tajusin jo ekasta lauseesta, että kännissähän se. Edesmennyt isäni oli perheen alkoholisti, joten meillä on myös vähän sellainen virtahepo huoneessa – tilanne, mitä M kuvaili, äidin kanssa. Hän on vanhemmiten ja meidän lasten muutettua kotoa tarttunut pulloon turhankin usein, kausittaisesti, mutta siitä ei puhuta koska se ei ole tavallaan johtanut mihinkään näkyvästi kenenkään elämään vaikuttavasti (esim. isä silloin sai potkut, tuli avioero jne.). Paitsi tietenkin niin, että tuntuu todella loukkaavalta, että kaiken meidän yhdessä kokeman jälkeen hän alkaa itsekin juoda.

Jäin miettimään muutenkin tuota M:n lausetta: ”Oon ihan surkea äidille rajojen laittamisessa”. Tuo tuntuu niin tutulta ajatukselta. Mietin itse nimittäin jokaisen äidin kännipuhelun jälkeen, että äh, miksi en avannut suutani ja kieltänyt vastaamasta/soittamasta kännissä jne. Syytän itseäni siitä, että en ota tilannetta haltuun – että ehkä minä olen se, jonka pitäisi osata tehdä rajat ja valmistautua suunnitelmalla, kun puheluita taas tulee. Ihan kuin äidillä ei olisi omaa vastuuta alkoholin käytöstään, vaan se on normi, johon minun pitää osata määritellä, miten itse suhtaudun. En oikein edelleenkään tiedä, mitä tästä ajatella. Kerran olen asiasta sanonut, ja se meni äidin puolelta marttyyrimeininkiin, eikä viesti siis mennyt perille ”joojoo tiedän että oon ihan paska ihminen”.

Tänään kuitenkin onnistuin jossain, mikä on mulle tosi vaikeaa: heitin kaikki ajatukset puhelun jälkeen pois ja päätin, että en ota tätä asiaa nyt harteilleni mietittäväksi. Tykkään sellaisesta sanonnasta kuin choose your battles, ja tässä elämäntilanteessa en jaksa muuta kuin yrittää sivuttaa tilanteen (en sen hetkisiä tunteitani kuitenkaan). Tähän ehkä auttaa se, että äitini ei ole ”täysin alkoholisoitunut”, ja meillä on muuten hyvät ja läheiset välit. Pystyin tavallaan ajattelemaan (tänään), että no, hänessä on se puoli ja sitten on tämä puoli. Halusin päästää itseni helpommalla, ja kerrankin siinä onnistuin.

Kiitos postauksesta ja lohtua!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.06.2015 - 9:31

@Se pidempi M: Älä todellakaan syytä itseäsi, ystäväiseni! Itsekin ajattelen aina jälkeenpäin et miksen tehnyt niin tai näin, miksen sanonut vastaan. Rajojen asettaminen on hyvä asia, välttämätön asia kun on suhde alkoholistiin, mut se ei ole niin helppoa. Tosiaan, miks läheisen pitää aina ottaa itselleen se rajojen asettamisen taakka? Mä en ainakaan jaksa olla aina se vastuullinen aikuinen.

Tosiaan, tuo choose your battles on jotain mitä mun itsekin on pitänyt oppia tässä vuosien varrella. En enää jaksa lähteä mukaan niihin tappeluihin samalla tavalla kuin teini-iässä. Liian uuvuttavaa, mä haluun vaan elää elämäni.

Vili Kirjoittaa:
4.06.2015 - 17:26

Mullekkin isä soitti aikanaan kännissä, ite en huomannut sitä humaltuneisuutta koska olin niin tottunut siihen ja immunisoitunut sille.. Äiti sano, et se tunnisti heti jos mun isä oli humalas jos sen kanssa sattu puhumaa. Itehän en oo missään väleissä isän kanssa, ollu moneen vuoteen. Ite katkasin välit monesta syystä ja en ole ite katunut päivääkään. Tosin mulla tosiaan syinä muutakin kuin isän alkoholismi.. Mut tsemppiä sulle!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.06.2015 - 22:17

@Vili: Hienoa, että oot uskaltanut pistää välit poikki, Vili! Paljon tsemppiä vaan sullekin.

Satsura Kirjoittaa:
5.06.2015 - 21:27

Mä en onneksi näitä kännipuheluita niinkään saa. Sen sijaan inhoan iskälle soittamista tai muuten kommunikoimista sen kanssa, koska voin olla melko sata varma, että humalassa se sieltä vastaa. Viestit ois muuten ok, mutta kun jostain syystä mun viestit ei välity iskälle asti vaikka sen viestit tulee mulle.
Asumistilanne meilläkin on nyt muuttunu niin, että iskä on muuttanu pois ja äiti ja sisko asuu vielä saman katon alla. Ennen pelkäsin aina, jos mun sisko tai äiti soitti, että nyt iskälle on sattunut jotain. Muutaman kerranhan niin olikin, mutta ei mitään super vakavaa.

Sekavaa kerrontaa tältä suunnalta jälleen, mutta sun merkintöjä on aina niin ”terapeuttista” lukea, kun on joku, johon voi samaistua!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
5.06.2015 - 22:05

@Satsura: Ei oo hei yhtään sekavaa :D

On todella häiritsevää huomata, miten vahva ote alkoholistilla on omaan elämään, vaikkei melkein koskaan olisi yhteyksissä tähän. Sitä elelee rauhassa omaa elämäänsä ja hetken aikaa luulee että kaikki on hyvin ja homma on hanskassa, kunnes sit tulee tällainen puhelu joka vaan…pilaa kaiken. Sit huomaa ettei todellakaan oo päässy tästä asiasta ’yli’.

Mut joo, tsemppiä ja haleja vaan sinnekin!

ryhis Kirjoittaa:
5.06.2015 - 23:10

Oon lukenu nyt parin päivän aikana sun blogis ihan sun aloituspostauksiin asti, ja huh. En muista millon olisin lukenu näin kypsää ja koskettavaa blogia. Alkoholistivanhemmat koskettaa mua nyt muutenkin henkilökohtaisesti, mutta tapa millä käsittelet traumojasi ja ylipäätään alkoholikulttuuria ja -mainontaa on käsittämättömän kypsää ja mielenkiintoista. Seuraan ehdottomasti postauksiasi jatkossakin ja toivon sulle kaikkea hyvää <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.06.2015 - 20:55

@ryhis: Vau, kiitos tosi paljon! Onpa hienoa, että mun jutut kuulostaa ’kypsiltä’. Omassa päässäni monet näistä asioista tuntuu lapselliselta valittamiselta haha. Kiitos kun luet ja paljon voimia sinullekin! Oot ihana ja suloinen<3

Bambee Kirjoittaa:
13.06.2015 - 11:32

Taas sitä hämmästyy, et miten jollain muullakin on tää täsmälleen sama juttu… Paitsi, että äiti ei oo alkoholisti, vaan narsisti. Eikä se soita kännipuheluita, vaan… aina omana ittenään.

Mäkin pelkään aina, että kun se soittaa, niin sille on tapahtunut jotain. Ja kun vastaan, niin huutamiseksihan se aina menee… Sitten on päivä ja pari seuraavaa pilalla. Mun puoliso onneks sai mut ymmärtämään, ettei niihin puheluihin kannata vastata, niistä kun ei ikinä seuraa mitään hyvää, eikä ne edistä mitään hyvää. Kyllähän se silti koville ottaa, kun miettii, että tuo saattoi olla sen viimeinen puhelu, viimeinen tilaisuus kuulla sen ääni, jne.

Mutta joo, kiitos jälleen hyvästä sarjakuvasta! Ja tsemppiä!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.06.2015 - 8:32

@Bambee: Tuo on aika kamalaa :/ Mulla äiti on sentään välillä selvinpäin, joten jotkut puheluista on kyl ’ihan ok’. Mut narsisti on kai narsisti 24/7. Itsekin mietin tosiaan tuota, et mitä jos tää puhelu on viimeinen tilaisuus puhua äidin kans ja sit jos sille sattuu jotain niin ois kauhee syyllisyys jne jne.

Paljon voimia vaan sinne ja kiitos! :D

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus