Mitä nyt taas

neiti fitness

28.05.2015 - 16:49 / KuningatarAlkoholi.

15 vastausta - “neiti fitness”

kjjo Kirjoittaa:
29.05.2015 - 9:58

Parasta taas todeta että olet tarpeellinen taiteilija kun viestit, no, yleensä merkityksiä. En välttämättä ole kaikkien sisältöjen kanssa sinut, ihailen vain että ne välittyy.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
29.05.2015 - 21:14

@kjjo: No onpa kiva kuulla, koska tää on se asia, josta mä aina stressaan; se että välittyykö viesti. Vaikkei lukija sit olisikaan viestin kanssa aina samaa mieltä :D

nti Täti Kirjoittaa:
29.05.2015 - 13:30

Jokainen päivitys on lahja, josta ilahtuu, ei mikään tilattu ”tuote” joka pitäisi toimittaa tiettyyn aikaan tai tietyllä tahdilla.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
29.05.2015 - 21:26

@nti Täti: TÄÄ. OLI. NIIN. IHANASTI. SANOTTU!<3 'Jokainen päivitys on lahja' awww. Oot ihana!

Pitääpä tsekata tuo linkki! Se on muuten todella tärkeää, että syö säännöllisesti ja tarpeeksi. Aterioiden skippaaminen voi toimia jonkin aikaa, mut sitten moni alkaa ahmimaan sitä suuremmalla vimmalla. Kokemusta on.

Sitä lähestymiskieltoa odotellen.. :D

nti Täti Kirjoittaa:
29.05.2015 - 13:57

Ai niin joo ja vähän tangentiaalisesti tähän strippiin liittyen: netistä löytyy itseapuohjelma ahmimiseen, http://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/irtiahminnasta/Pages/default.aspx
Jonkin verran tuossa puhutaan painonhallinnasta (ilmeisesti oletuksena että tätä ei suositella kenellekään alipainoiselle ahmijalle koska silloin kuuluu vähän tehokkaamman hoidon piiriin), mutta myös siitä kuinka aterioiden väliin jättäminen on aika varma keino pitää itsensä ahmimiskierteessä. En ole em. syystä esim. mikään pätkäpaastojen kannattaja.

En tarkoita, että kuvattu ahmiminen olisi yhden sarjakuvastripin perusteella määriteltävissä hoitoa vaativaksi ongelmaksi. Linkki sitä varten että jos syömisen kontrollin menetys ahdistaa ja haittaa esim. jonkun lukijan elämää kohtuuttomasti, ei tarvitse jäädä yksin kamppailemaan.

Kiitos taas ajatuksia herättävästi sarjakuvasta ja toivotan hyvää etäisyyttä syömishäiriövarjoon! Voi kun olisi jokin tuomioistuin josta saisi sille lähestymiskiellon.

Tiia Kirjoittaa:
29.05.2015 - 20:49

Mun on pakko kommentoida, koska huh huh että oli tutun oloista. Kaikki mediahäse ja vouhotus terveellisyydestä on ihan hirveetä luettavaa, kun ite yrittää karistaa syömishäiriön kannoiltaan. Varsinkin kun se pääsee vaan lähemmäs mitä kovempaa koittaa juosta. Pitäis vaan istua alas, rentoutua ja sulkea lehtien ja television otsikot pois päästään.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
29.05.2015 - 21:36

@Tiia: AIVAN! Itselläni ei onneksi ole telkkua, mutta satuin käymään viime viikolla kaverin luona, ja telkusta tuli Fitnesspäiväkirjat-mainos. TODELLA ahdistavaa. Terve ihminen ei välttämättä koe tällaisia ohjelmia niin kovin kummoisina, mutta itsellä niiden käyttämä retoriikka pistää vatsan sekaisin. Paljon ikäviä muistoja tulvii mieleen.

sleepy Kirjoittaa:
30.05.2015 - 1:22

Mulla laihuusintoilu ei koskaa menny kovinkaa vakavaks enkä välttis puhuis vielä syömishäiriöstä, mutta suuresta ahdistuksesta kylläkin. Jossain vaiheessa elämää aloin sit oikeesti terveelisimpii elämäntapoihin, syömää hyvin ja liikkuu kohtuudel sen sijaa et en söis ollenkaa ja liikkusin liikaa. Tätä terveellistä vaihetta ei kuitekaa kestäny kauan ku annoin asioide vaa olla ja nyt oon lihonu ehkä hieman liikaakin.
Yleisesti haluaisin ehkä olla taas laihempi ja ennenkaikkea hyväkuntonen, mutta tuon ahdistuksen aikakausi painaa liikaa taustalla. Pelottaa, että jos alan liikkumaan enemmän ja tarkkailee vähän mitä suuhun pistän niin palaan tohon samaan. Enkä ees koskaan ollu kovin vakavasti vielä sairas vaan pääsin siitä itse ylös. Silti sen varjo painaa ja elämäntapamuutos tuntuu vaikealta tuon pelossa.

Samoin kaikki jatkuva höpötys dieteistä, fitnessistä ja muusta jota puskee joka tuutista, ahdistaa. Olenko hyvä ihminen kun en syö noin? Enkö liiku tarpeeksi, enkö liiku OIKEIN? Jos syön tätä, onko se väärin? Ugh.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
30.05.2015 - 21:43

@sleepy: Kuulostaa HYVIN tutulta. Voisimmepa liikkua silkasta liikkumisen ilosta, ja syödä terveellisesti koska siitä tulee hyvä fiilis. Ilman ahdistusta ja suorittamispaineita. Tsemppiä!

Mun pitäis tosiaan tehdä pitempi postaus nuista fitness-ja diettihömpötyksistä, koska ne ärsyttää mua ihan suunnattomasti, plus monet niistä on oikeasti vaarallisia.

Käpy Kirjoittaa:
1.06.2015 - 16:25

Tuttua tekstiä täälläkin. Entisenä syömishäiriöisenä on ollut välillä tosi vaikea erottaa, mikä on ”normaalia” elämäntavoista, painosta tai ulkonäöstä stressaamista ja mikä sairauden jäänteitä. Varsinkin naisille kun tuntuu olevan todella tavallista ja hyväksyttävää kommentoida ulkonäköään ja syömistään jatkuvasti negatiiviseen sävyyn. Musta on oikeasti tosi surullista, että ruokapöytäkeskusteluissa myös lasten kuullen puhutaan siitä, kuinka ei saisi syödä enempää ettei liho jne. Jopa mun mummi 84v, reipas ja järkevä ihminen, entinen maatalon emäntä, kommentoi joka kerta kahvipöydässä ettei saisi syödä makeaa kun on jo liikaa kiloja. Huokaus.

Mä oon ollut jo tosi monta vuotta normaalipainoinen ja terve, ja arvostanut jaksamistani ja hyvinvointiani (useimmiten) enemmän kuin laihuutta. Mulla oli kuitenkin vuosikausia sellainen ajattelutapa, että pidin laihdutusta takaporttina ja ahdistuksen säätelykeinona. Että aina vaikeiden tilanteiden ja riittämättömyyden tunteiden iskiessä saatoin päättää, että nyt pitää vähän laihduttaa. Naurettavaa.

Puolitoista vuotta sitten tein lupauksen, että laihdutus ei voi enää olla ratkaisu. Näitä ajatuksia tiedostaessani huomasin, että ajattelen laihduttamista tai sen mahdollisuutta melkein joka päivä, tai vähintään joka viikko :O Ajatteleeko kaikki muutkin ihmiset? Alku oli vaikeaa, mutta vuoden jälkeen huomasin, että en enää haaveile laihtumisesta. Ja kas, näistä pakkoajatuksista luopuminen ei ole vaikuttanut mun painoon _millään_ tavalla. Nyt, 16 vuotta sen jälkeen kun aloin ensimmäistä kertaa laihduttaa, näen peilistä hoikan, terveen ihmisen. Hoikan! Kehonkuvan normalisoituminen on oikeastaan aika outo kokemus, ihan kuin joku olisi vaihtanut peilit kaventaviin versioihin. :D

Mutta juu, yhdyn edellisiin kommentteihin, että vaikea tietää, mikä on normaalia ja riittävää liikkumisen ja syömisen suhteen, jos yhtään katsoo ympärilleen. Mua esimerkiksi ihmetyttää aina naisille suunnattujen urheilulehtien viikottaiset liikuntamäärät ja ohjeelliset painot salitreeniin. Liikun itse käsittääkseni keskivertoa enemmän, ja mullekin ne kuulostaa hurjilta. Mietin vaan, kuinka lannistavia ne sitten ovat paljon heikommalta pohjalta aloittaville ihmisille.

Taisi tulla vähän pitkä kommmentti. Kiitos hyvästä blogista! Sulla on mahtava kyky kuvata vaikeitakin asioita. Ihanaa kesän alkua, toivottavasti saat olla vapaa ja huoleton ja tehdä asioita, joista nautit. :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.06.2015 - 21:57

@Käpy: Jep! Meidänkin suvussa näkyy tätä. Mua ärsyttää suunnattomasti, kun täti ja setä (jotka ovat oikeasti järkeviä ihmisiä) höpöttävät 14v tyttärelleen siitä, kuinka tämän pitäisi syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Vaikka kuinka yritän selittää, et tällaiset kommentit voi oikeesti nakertaa nuoren naisen itsetuntoa, heidän mielestä se on vaan harmitonta ’huolehtimista’, kun tyttö on ’pulskanpuoleinen’. Surullista tosiaan.

Itselläkin ahdistus vaikuttaa painoon. Joskus ahdistaa niin etten vaan pysty syömään. Pelkkä ajatuskin tuntuu kamalalta. Ihanaa kuulla, että olet itse edistynyt noin paljon! Mahtavaa! :D On hienoa pystyä näkemään peilistä se oikea minä. Tsemppiä myös jatkossa ja kiitos ajatuksia herättävästä kommentista ja hyvää kesää sinullekin.

Laura Kirjoittaa:
12.06.2015 - 20:37

Vau, mieletön tiivistys mun tän hetken tilanteesta, hämmästyin ihan. Yhdyn täysin Sleepyn kommenttiin. Että lähteekö lapasesta taas ja muuttuuko pakkomielteeksi niin, että kaikki ilo lähtee sen mukana.

Onkohan tehty tutkimusta kauankohan nää varjot oikeasti vaikuttaa normaaliin elämään? Siis kun on tutkittu mielestäni, että kuinka moni sen ja sen ikäsistä on sairastunut yms. mutta että kauankohan ajatukset vaikuttaa takaraivossa, vaikka ei enää olekaan akuutisti tilanne päällä.

Tsemppiä ja kivaa kesää sulle :) Ja kiitos näistä sun sarjiksista, etenkin tästä!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
13.06.2015 - 8:00

@Laura: Hyvä kysymys! Varmaan moni ajattelee, että niin kauan kun on ns. normaalipainoinen niin sillä mitä pään sisällä liikkuu ei oo niin väliä. Mut ois kyl tärkeää tutkia s-häiriöiden vaikutusta pitkällä aikavälillä myös ’toipuneissa’ ihmisissä.

Todella mukavaa kesää myös sinulle ja toivottavasti nää asiat helpottaa! kiitos kun luet ^^

Mie Kirjoittaa:
2.08.2015 - 17:06

Niin tuttua, niin tuttua. Tuon sarjakuva stripin olisin voinut myös minä tehdä. Tosin, minä en osaa ilmaista itseäni, tunteitani piirtämällä. Eli tuon stripin teki joku jonka tuntemuksiin samaistun häkellyttävän paljon.

Kiitos tästä sarjakuvablogistasi! Jatka samaan tahtiin! Ja minä jatkan blogisi lukemista!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.08.2015 - 21:01

@Mie: Kiitos tsempistä! Jatkan hyvillä mielin :D

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus