Mitä nyt taas

raivo

9.04.2015 - 20:58 / KuningatarAlkoholi.

14 vastausta - “raivo”

Mikko Kirjoittaa:
9.04.2015 - 21:33

Tuttua, aivan liian tuttua… Vaikka onneksi sitä nykyään on jo vähän rauhoittuneempi sisältä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.04.2015 - 11:21

@Mikko: Jep, olen itsekin pikkuhiljaa oppinut ottamaan iisimmin (etäisyys alkkarivanhempaan auttaa). Kun oon äidin lähistöllä verenpaine nousee kyl taas uhkaavasti.

BonaFide Kirjoittaa:
10.04.2015 - 8:14

Jälleen niin tuttua ja niin hienosti sanoitettu ja kirjoitettu. Kiitos, että kirjoitat ja piirrät tätä blogia näin taitavasti. Minä ja moni muut saamme varmasti apua tästä. Samoin itsellä tuo puoli on rauhoittunut mutta kyllä siitä palaset on edelleen jäljellä. Asioiden tiedostaminen ja hahmottaminen auttaa selviytymisessä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.04.2015 - 11:29

@BonaFide: Murehdin aina sitä, miten tehokkaasti nää sarjikset välittää ne tunteet, jotka haluan tuoda esille. Kiitos siis rohkaisevasta kommentista! Tsemppiä ja hali<3 Vihasta on vaikeaa päästä täysin eroon, mutta sitä voi ainakin oppia kontrolloimaan.

Vili Kirjoittaa:
10.04.2015 - 17:46

Tää oli mullekkin totta viel muutaman vuoden kotoa pääsemisen jälkeen, ne tunteet jäi vellomaan sisälle kun ei niitä osannut käsitellä. Nyt oon pikku hiljaa jo onneks näistä päässyt ja oon opetellu käsittelemään näitä vihan/ärsyyntymisen tunteita paremmin.

Joskus, kun yritin selittää psykologille tätä niin kuvailin tunnetta limsapullona, jota on ravistettu. Sitten, kun sen korkkia avaa hieman (=ärsyke) niin kaikki vyöryy salamana sieltä pois ja sille ei meinaa tulla loppua.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
11.04.2015 - 11:44

@Vili: Jep, itselläkin ensimmäinen vuosi pois kotoa oli aikamoista tunteiden sekamelskaa. Onneksi kaikki alkoi tasoittua, kun se suurin ärsyke (äiti) oli poissa.

Tuo limsapullo on muuten tosi kuvaava! :D

Badger Kirjoittaa:
13.04.2015 - 11:01

Joo, vanhempieni käytös teki minusta jokseenkin samankaltaisen. Kaikki patoutunut raivo saattoi purkautua pienestäkin ärsykkeestä. Tuolloin äidilläni oli tietysti otsaa ruveta arvostelemaan, että ”oletpa sä epävakaa” ja ”miten sä nyt muka lemmikin kanssa pärjäät, kun sä vain raivoat pikkuasioista” ja ”koitas nyt rauhoittua” — vaikka äitini on itse aivan samanlainen höyrypää ja hänen ja isä-vainaan käytös ja alkoholin väärinkäyttö ovat minut tällaiseksi muokanneet.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.04.2015 - 15:54

@Badger: Näinhän se on! Äiti oli täysin sokea omalle käytökselle mutta muista löytyi aina vikaa. Alkoholisti tunnistaa kyl muissa muutoksen mut ei sen oman kytöksen, jonka muutoksen on aiheuttanut.

mie Kirjoittaa:
21.04.2015 - 20:52

Surffailin eilen illallla netin syövereissä ja löysin tämän blogisi. Ja taisin jäädä kerralla koukkuun. Kirjoitat hyvin, tuot ajatuksiasi, tunteitasi jne loistavasti esille. En vielä ole lukenut kuin muutaman blogi merkinnän tästä blogistasi, mutta halusin sanoa, että jatkan kirjoitustesi ja sarjakuviesi lukemista, jatka sinä kirjoittamista. Kiitos :-)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.04.2015 - 21:17

@mie: Mahtavaa, että surffailusi toi sinut tänne ja tykkäsit! Kiitos tosi paljon rohkaisusta ja kaikkea hyvää sinulle :D

Piipula Kirjoittaa:
4.05.2015 - 16:50

Kiitos sarjakuvastasi. On äärimmäisen kuluttavaa pitää vihaa sisällään, kun joutuu myös pelkäämään sen purkautumista epäasianmukaisella tavalla. Mutta mitä muuta lapsi ja teini voi tehdä kun omille tunteille ei kodissa ole tilaa tai niitä ei oteta todesta. Kun sen ongelmavyyhdin ongelmat ja tunteet ovat ensisijaisia. On niin kurjaa, että jouduit hautomaan vihaa sisälläsi, se on normaali tunne mutta siitä tulee kamala taakka ja syyllinen olo sen purkamisesta, vaikka se syyllisyys (ja syy ja vastuu!) kuuluisi aikuiselle.

Nämä kuvat ovat niin puhuttelevia. Niiden kautta pystyn itsekin saamaan kuvan olotiloilleni. Aina sanat eivät ole tarpeeksi.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.05.2015 - 22:00

@Piipula: Aivan! Ei sitä raivoa voi loputtomasti padota sisälleen, jossain vaiheessa sen on pakko kiehua yli. Toki otan kaiken vastuun siitä, että saatoin satuttaa ihmisiä purkauksillani, mutta en siinä tilanteessa vaan osannut käsitellä tunteitani millään terveellä tavalla.

Sain voimia viestistäsi :) Kiitos kun luet ja suuri halaus, Piipula!

Helmi Kirjoittaa:
25.06.2015 - 22:11

Vau! Nää on aivan upeita. Samaistun moniin, osasit luoda syömishäiriönkin juuri sellaiseksi kuin kuvittelin sen. Ja juuri tämä viha ja katkeruus. Olet upea. On harmi että sinulla on ollut tälläistä mutta autat nyt juuri ainakin minua:)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
26.06.2015 - 14:20

@Helmi: Kiitos Helmi! Vaikeaa on ollut, mutta pikkuhiljaa on minullakin asiat helpottumassa, onneksi. Miten hienoa ja rohkaisevaa kuulla, että näistä on ollut sulle apua! Paljon tsemppiä :D

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus