Mitä nyt taas

alkoholistin logiikka

7.03.2015 - 10:15 / KuningatarAlkoholi.

32 vastausta - “alkoholistin logiikka”

vurr Kirjoittaa:
7.03.2015 - 12:40

Tutulta kuulostaa. Se oli kammottavaa kun ei koskaan tienyt mistä ja millon seuraava räjähdys tulee. Muistan kerran tuli riitaa josta maitotölkistä, liekö ollut väärällä jääkaapin hyllyllä tai jotain älytöntä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
7.03.2015 - 22:02

@vurr: Jepppp! Näissä tilanteissa tulee tosi avuton olo. Mitä voi sanoa? Ei mikään järkipuhe toimi. Se on hävitty tappelu jo alusta lähtien.

tuttua Kirjoittaa:
7.03.2015 - 23:56

mun äiti ei ollut alkkis, mut muuten vaan ihan sekaisin päästään, kait joku persoonallisuushäiriö vähintään ellei jotain vakavampaa. se oli JUURI tuollainen kuin tässä kuvaat omaa äitiäs.

muistan joskus kun katottiin pikkuveljen kanssa aamulla telkkarista lastenohjelmia ja se hullu käveli meidän takaa (istuttiin tuoleilla tv:n edessä) ja sanaakaan sanomatta otti molempia hiuksista kiinni ja riepotti hetken, ja lähti röökille. sisälle tultuaan se tuli meidän eteen seisomaan ja huutamaan että ”mitä vittua te siinä poraatte, olkaa hiljaa!!”

muistan että yritin silloin 7-vuotiaana tosissani ymmärtää että miks se nyt kilahti, ei pidetty edes meteliä eikä tv ollut kovalla. ei pysty ymmärtämään..

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.03.2015 - 21:50

@tuttua: Huhhuh, tuo kuulostaa aivan kamalalta :( Vielä kun on nuin pieni lapsi joka on täysin puolustuskyvytyn…Todella lämmin halaus sulle ja kiitos kun jaoit tämän kokemuksen<3

kjjo Kirjoittaa:
8.03.2015 - 11:55

Sama ilmiö verensokeriongelmista, eikä asianomainen jälkeenpäin kykene ymmärtämään, vaikka muistaakin käytöksensä.

Itsepetos on toisaalta vallitseva strategia yllättäen koko ihmiskunnalla ja itse asiassa eläinkunnassa. Yllättävää siitä tekee, että on kuvitellut ihmisen rationaaliseksi. Asiasta on kiinnostavia kirjoja Talebilta, Kahnemanilta ja Triversiltä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.03.2015 - 22:48

@kjjo: Pistän nuo kirjailijat muistiin :p

Badger Kirjoittaa:
8.03.2015 - 14:44

Tuttua, niin kovin tuttua. Olen sanonut monta kertaa, että äitini on treenannut herneen vetämistä nenään niinkin tehokkaasti, että voisi siirtyä meloneihin tai kokonaisiin ananaksiin.

Epäilen, että tuohon paranoiaan ja uhriutumiseen voi liittyä myös se, että alkoholisti on turhautunut kun ei pysty hallitsemaan maailmaa tai edes itseään. Sitten kun jotain on pakko päästä hallitsemaan, hän valitsee muiden höykyttämisen ja siten tarvitaan enää riidan aihe, kuten sitten esimerkiksi pulla, kukan kastelu, tai esimerkiksi se, että kyyti-kyselyynsä vastataan ”joo, onhan sulla kaikki kamat pakattuna? :-)”

(Äitini on siis kerran kysellyt meiltä kyytiä ja on ihan tosissaan suuttunut ylläolevan kaltaisesta vastauksesta. Ihan oikeasti.)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.03.2015 - 23:05

@Badger: Oon miettinyt ihan samaa. Äidin tyrannia tuntui usein yritykseltä hallita meitä, kun hänen elämänsä oli muuten ihan sekaisin. Myöhemmin huomasin, ettei hän ketä tahansa valinnut uhrikseen. Siskonsa silmille hän ei ole koskaan uskaltanut hyppiä, koska tämä on kova pitämään puoliaan. Hän otti mieluumin vanhan äitinsä ja pienet lapsensa silmätikukseen.

Jude Kirjoittaa:
8.03.2015 - 18:57

Mielestäni kuulostaa enemmänkin persoonallisuushäiriöltä, kuin puhtaalta alkoholismilta.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.03.2015 - 23:17

@Jude: Niin, kukapa tietää mitä kaikkia ongelmia alkoholismi kätkee alleen :/ Joku syvempi mt-ongelma siellä selvästikin on taustalla.

tuttua Kirjoittaa:
8.03.2015 - 22:36

Oon samaistunut tosi moniin juttuihin joita käsittelet blogissas, onneks oon löytänyt tän :> oot musta selviytynyt tosi hienosti noin karuista oloista :)

En oo ollut yhteydessä äitiini sen jälkeen kun täytin 18 ja mielestäni ”päässyt hyvin yli siitä” jos asian voi noin ilmaista.. Pärjäilen mainiosti ilman sitä :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.03.2015 - 23:26

@tuttua: Ihanaa, että olet löytänyt tänne! Kiitoksia, kiitoksia; miten kilttejä sanoja ^^ Mahtavaa, että sulle menee nykyään paremmin. Teit selvästi oikean ratkaisun, kun otit etäisyyttä äitiisi :)

Joku Kirjoittaa:
10.03.2015 - 21:15

Meillä synty joskus ihan hirvee kalabaliikki siitä, kun maito loppui eikä kukaan myöhään illalla (kaupatkin kiinni) lähtenyt hakemaan lisää. Pari lautastakin taisi lentää seinään. Muistan kun silloin noin 5-6 vuotiaana pelkäsin :/ Kyseinen perheeni jäsen kuoli viime vuonna, luultavasti johonkin alkoholin aiheuttamaan kohtaukseen.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.03.2015 - 21:27

@Joku: ’kalabaliikki’! Miten ihana sana. Mut juu, aivan kauhea tilanne noin pienen lapsen kohdattavaksi. Suuri lämmin halaus, ystäväiseni<3 Ansaitset paljon parempaa.

Henna Kirjoittaa:
11.03.2015 - 11:28

@Jude: Päihde- ja mielenterveysongelmat kulkee käsi kädessä, eikä yleensä voi sanoa varmaksi kumpi on syy ja kumpi seuraus. Eikä sellaista ihmistä olekaan, jolle raskas ja pitkäkestoinen juominen EI aiheuttaisi persoonallisuus- ym. pään sisäisiä häiröitä.

Sitä paitsi vastaavia ihmekilareita ja epälogiikkaa humalaiset harrastaa muutenkin, vaikkeivät olisi alkoholiongelmaisiakaan. Alkoholisten ym. kanssa se on aivan eri tasolla ja rassaa enemmän, koska on jokapäiväistä ja jatkuvaa. ”Tavallisella” humalaisella se sentään menee ohi kun humala haihtuu.

maj Kirjoittaa:
11.03.2015 - 13:53

Tuttua täälläkin – tosin läheinen joka tätä harrastaa ei ole alkoholisti. Muuten vain persoonallisuushäiriöinen. Saattaa olla maailman ihanin ihminen, mutta kun kilari iskee niin se on menoa. Verhot pitää olla kiinni, sisälle ei saa nähdä, eri mieltä ei saa olla.. Turhautuu heti, korottaa ääntään ja jos vielä jaksaa väittää vastaan niin alkaa huutaa tai jopa hakata. Ei mitään väliä vaikka olisit kuinka oikeassa ja sinulla olisi kasa faktoja todisteeksi. Hänen ego ei vain kestä olla väärässä.
Toisinaan taas kykenee normaaliin keskusteluun ja pystyy jopa olemaan väärässä.
Sinä, joka puhuit verensokeriongelmista – voitko kertoa lisää?

nti Täti Kirjoittaa:
11.03.2015 - 20:53

Hypoglykemiaan eli diabeetikon ottaman liiallisen insuliinin / aiemmin otettuun insuliinimäärään nähden liian vähäisen syömisen tai liiallisen liikunnan seurauksena voi tulla ”ärtyneisyyttä ja sekavuutta” ts. käytösoireilua, johon kjjo varmaan viittasi. Ilman lääkeinsuliinia tulevat hypoglykemiat (esim. insuliinia erittävästä kasvaimesta johtuvat) ovat tosi harvinaisia, ja niihinkin liittyy käytösoireen lisäksi fyysisiä oireita.

Kyllä näin äkkiseltään kuulostaa, maj, kuvailemasi tilanne ennemmin psykiatrisen puolen kuin sisätautilääkärin heiniltä. Kurja kuulla, että joudut tuollaista kestämään. Tilan ymmärtäminen sairautena tai ko. henkilölle ainoaksi vaihtoehdoksi jumittuneena käytösmallina auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta mikään sairaus ei oikeuta ketään hakkaamaan toisia. Voimia sinulle.

Kumiko Kirjoittaa:
15.03.2015 - 1:50

Vaikutaisi siltä että äidilläsi oli erittäin vahva riittämätön itsekontrollin -tunnelukko
http://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label15
Mikä on valitettavan yleinen ilmiö alkoholistien keskuudessa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
15.03.2015 - 20:58

@Kumiko: Näistä tunnelukoista on muistaakseni joskus keskusteltu lukoiden kanssa. Hyvin mielenkiintoisia käsitteitä. Ja tuo itsekontrolli-tunnellukko kuvaa äitiä tosi hyvin :/

inna Kirjoittaa:
15.03.2015 - 12:04

Miusta on ihanaa, että pidät tätä blogia. Oon ollut aktiivinen lukija jo kai vuoden, mutta nyt vasta uskallan kommentoida, kun tää merkintä vaan osu ja uppos jonnekki niin syvälle sieluun.

Miulle on jotenki hirveen vaikeeta puhua omasta äidistäni – kai siksi, että muinoin teinivuosina hään paranoiansa kehitty siihen pisteeseen, että kuvitteli, että ko minun kaverit ei sanonu sille oikealla äänensävyllä ”moi”, nii olin varmasti puhunu nii paljon paskaa siitä niille että ne vihas sitä sen seurauksena, enkä tän seurauksena uskaltanu puhua oikeen enää yhtään mitään – joten on samaan aikaan jotenki kierolla tavalla ihanan ahdistavaa ja myös todella helpottavaa lukea muiden kokemuksista. Varsinki siun blogis vaan kuvaa niin hyvin sitä paskaa mitä itekkin koki joskus nuorempina vuosina. Kaikkien niiden marttyyrivuosien jälkeen ihmisen kanssa, joka oli aina oikeassa ja jonka vika mikään ei ikinä koskaan ollut ja joka oli aina uhri ja johon sattui aina eniten, on kiva tietää, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa enkä todellakaan ole paisutellut asioita päässäni vaikka miut joskus saatiin niin uskomaan. Ja, most importantly, ettei mikään siitä ollut minun – tai sinun, tai meidän – vika. Kiitos siitä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
15.03.2015 - 21:07

@inna: Vau, aivan ihana kommentti. Mulla on kyl mahtavimmat lukijat :)

En yhtään ihmettele, jos sun on vaikeaa puhua äidistäsi. Vanhempien tekemä pahoinpitely (fyysinen tai henkinen) on monelle tosi kipeä kohta, ja on paljon ihmisiä jotka vaikenee siitä koko elämänsä ajan. Oot selvästi saanu paljon paskaa niskaan ja kuten sanoit, se ei todellakaan ole sun vika. Ei sua (tai ketään) saa kohdella noin.

Oon tosi, tosi iloinen, että saat mun jutuista jonkinlaista vertaistukea. Todella paljon voimia ja halauksia sulle. (Corgisyrän on muuten myöskin aivan upea blogi :’D)

Matu Kirjoittaa:
15.03.2015 - 23:29

Persoonallisuushäiriöstä kärsivä isäni on samanlainen. Mielestäni alkoholismi on sivutuote näihin.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.03.2015 - 22:43

@Matu: Veikkaan että molemmat on mahdollisia. Joillakin persoonallisuushäiriö synnyttää riippuvuuden, joillakin toisinpäin.

mipe Kirjoittaa:
16.03.2015 - 12:45

Moi! Löysin tän blogin kun aloin tutkailla tuota Ylen Pullopostia lapsuudesta -ohjelmaa, olivat sinne sivulle linkanneet sun blogin. Aloin selailla näitä sinun huikean hienoja sarjakuvia läpi ja tuli ihan sellainen fiilis että tekis mieli jokaiseen kommentoida jotain – koska joka ikisessä oli jotain niin hullun tuttua! Vaikka oon aina tiennyt että en ole yksin tämän hullun lapsuuden jälkeisessä aikuisuudessa ja näiden kahjojen ajatusteni kanssa, niin silti vähän järkytyin,että miten oot osannut kuvata näitä juttuja näin hyvin! Omalta osaltani lapsuus on historiaa, mutta kukaan ei kerro sulle lapsena että tulet olemaan tän asian kanssa koko loppuelämäs. Se ei ikinä ole loppuunkäsitelty. Jotkut onnistuvat lukitsemaan ikävät muistot pois mielestä ja sydämestä, mutta uskon että ne siitä huolimatta – ja ehkä jopa vahingollisemmin – vaikuttavat ihmiseen ikuisesti. Vaikka olen hyväksynyt äitini päihdeongelman ja se on sinänsä käsiteltyä kauraa ja hän voi hyvin ja ollaan hyvissä väleissä, niin koen nyt reilu parikymppisenä puivani näitä asioita uudesta näkökulmasta. Olen käsitellyt äiti-suhteeni, äidin päihdeongelman, ja sen mitä kaikkea lapsuudessani tapahtui. Nyt käsittelen sitä että kuka minä olen sen kaiken jälkeen. Huono itsetunto, vaikeus luottaa ihmisiin ja omiin kykyihin, riittämättömyys ja se täysin järjetön jatkuva huoli ja pelko ja ahdistus… Ne nousevat pintaan vaikka kuinka olisi onnellinen ja rakastettu. Kun joskus haluan yrittää selittää tätä tämänhetkistä mieltäni, avaan tän blogin ja sanon että kato tosta, en mä pysty/jaksa tämän paremmin selittää. Kiitos aivan älyttömästi näistä kuvista ja tarinoistasi. :) <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.03.2015 - 22:49

@mipe: ”kukaan ei kerro sulle lapsena että tulet olemaan tän asian kanssa koko loppuelämäs”<– AIVAN! Tää sun kommentti kuvaa tosi hyvin mistä on kyse. Suurin osa meistä tulee jollain tavalla kamppailemaan tämän asian kanssa loppuelämän, vaikka traumoista olisi kulunut jo vuosikymmeniä. Tosi hienoa, että oot kuitenkin omalla tavalla osannut käsitellä äitisi alkoholismia ja omia tunteitasi. Se, että tiedostaa missä on vika, on hyvä askel eteenpäin :) Kiitos tosi paljon kehuista ja paljon voimia sinulle! Oot aivan ihana<3

Tuuti Kirjoittaa:
19.03.2015 - 19:58

Osui ja upposi jälleen. Meidänkin alkkariäiti saattoi kilahtaa ihan käsittämättömistä syistä, mutta usein ne liittyi jotenkin siivoamiseen ja muuhun taloudenpitoon. Yksi mieleenpainuvimmista ja toistuvimmista oli sellanen jatkuva ”kaikkiko täällä pittää tehä ite” -marttyrointi siitä, miten kukaan ei auta siivoamaan – vaikka äiti ei ollut edes pyytänyt apua. Olisi pitänyt olla lukemassa ajatuksia, milloin äiti halusi apua ja milloin hän halusi tehdä itse. Nykyisin ajattelen, että ehkä äiti vain koitti jotenkin hallita päänsisäistä tai -ulkoista kaaostaan raivokkaalla siivoamisella ja muille mesoamisella.

Aina kun äiti oli väärässä, hän heitti marttyyrivaihten päälle ja alkoi mesoamaan siitä, miten kaikki ovat häntä vastaan, kukaan ei tiedä mitä hän on joutunut kokemaan, kukaan ei tiedä miten rankkaa hänellä on. Jos meillä lapsilla meni huonosti, vika oli useimmiten isässä, jota haukuttiin avoimesti ja usein. En ole koskaan jaksanut alkaa väittää vastaan, koska usein seurauksena olisi saattanut olla ainakin tukkapölly. Kuuntelen vain hampaita kiristellen sitä ainaista ”sinä et tyttö tiedä” ja ”kyllä sinäkin sitten ymmärrät, kun olet tässä iässä” (jä tämä on näistä kahdesta ärsyttävämpi: ihan kuin musta olisi muka hyvää vauhtia tulossa äidin kopio).

Lyhyesti siis: osasit taas kuvailla munkin tuntemuksia ja kokemuksia. Mä koen edelleen samaa huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta kuin lapsena. Kiitos tästä blogista!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.03.2015 - 17:04

@Tuuti: Jepppp! Just toi siivoukseen ja pyykkäämiseen liittyvä märttyyriys. Sit jos apua tarjosi niin se oli heti sanomassa että ’no ei sun oikeasti tarvitse äiti tekee”. Siinä ois todellakin pitänyt olla ajatuksenlukija :/ Musta tuntuu, et jos me oltas autettu äitiä niin sillä ei ois ollu enää syytä valittaa ja tekeytyä uhriksi, joten ei se välttämättä oikeesti edes halunnu apua.

Suuri halaus ja kiitos kun luet! Tsemppiä<3

Kettu Kirjoittaa:
19.03.2015 - 21:27

Mä just puhuin tästä aiheesta äitini kanssa tänään. Mun vanhemmat ei käytä alkoholia (tai no joo, iskä juo yhden saunaoluen, ja musta on kiva yllättää se valitsemalla sille jotain tosi hienoa ja erikoista olutta se yks pullo, jos oon niillä kylässä, äiti ei käytä mitään), eli mä en ole ikinä nähnyt vanhempiani humalassa. Tätä nykyä mä olen siitä ihan järjettömän onnellinen!

Mutta mun vaarini, äidin isä, oli alkoholisti. Ja nyt kun mä olen jo näin iso, eli siis aikuinen, äiti kertoo paljon avoimemmin näitä juttuja mulle. Vaarikin saattoi saada ihan käsittämättömiä raivareita todella typeristä asioista, mutta kenelläkään ei tullut mieleen vastustaa tai sanoa että höpö höpö.
Äiti kertoi, että edelleen, jos vaikka iskä kysyy että missä joku juttu on, äiti pomppaa heti ylös ja alkaa ettimään. Se on jäänyt lapsuudesta, kun oli pakko kaikkien heti alkaa etsimään vaikkei kukaan ois edes tienny mitä etsitään! Äiti ei vieläkään, melkein 60- vuotiaana voi sanoa kysymykseen ”ootko nähnyt..?”, ”missä on..?” tai ”tiiätkö missä se on?” että no en, tai eti ite. Niin syvälle ne käyttäytymismallit jää.

On niitä semmosia juttuja muitakin, siis ihan yhtä typeriä mitä sinä kuvaat. Tuli meteli jos vaikka joku katsoi ruokaillessa johonkin tiettyyn suuntaan. Täysin normaali suunta ruokaillessa kattoa, mutta sillä kertaa se nosti metelin…

Onneksi sellanen kilahtelu ja tyhjästä raivostuminen ei ole periytyvää. Ei äiti eikä kukaan äidin sisaruksista ole sellanen, onneksi.
Ja mekin kyllä väisteltiin vaaria pienenä, varmuuden vuoksi. Joinain päivinä enemmän kuin toisina, mutta ikinä ei voinut olla ihan varma.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.03.2015 - 17:34

@Kettu: Voi äiti-parkaasi! Huomaa kyllä, miten pitkälle lasisen lapsuuden varjot yltää. Tuollaisista käyttäytymismalleista ei oo ihan helppo päästä eroon aikuisuudessakaan. Iso halaus sinulle ja äidillesi!

Tuuti Kirjoittaa:
26.03.2015 - 21:04

Tsempit sullekin!

Mua vähän hämmentää, miten sun äiti on sun piirtämänä ihan saman näköinen kuin mun äiti. :D

Eräs Kirjoittaa:
11.04.2015 - 15:37

Ajattelin nyt itsekin kommentoida ja jakaa kokemusta kun viimeinkin uskalsin. Ja vaikkei vain tähän postaukseen viittaa, vaan alkoholistin lapsen kokemukseen ylipäänsä.

Minunkin äitini oli alkoholisti. Pahin vaihe oli kun oltiin sisarusten kanssa aloitettu koulu. Muistan kun äiti veti hirveän raivarin siitä että se oli ostanut raaputettavan arvan ja minä olin käynyt uteliaana 7-vuotiaana raaputtamassa sitä. Ne purut pöydällä sytytti äidissä hirveän raivokohtauksen. Pelkäsin että äiti löisi ja välillä löikin. Etenkin kun puhuttiin isästä.

Äiti oli eronnut isästä ja ottanut yksinhuoltajuuden yhteisestä päätöksestä mitä se sitten aina piti hirveänä urotekona, olla nyt yh!Kiittämättömät kakarat, vaikka kasvatan ne YKSIN! Väitti katkerana että ainoa joka meistä välittää on se, että meidän isä on julma ja ei välitä meistä, sillä äiti on yh!!! Ei edes antanut isän nähdä meitä säännöllisesti pitääkseen marttyyrinasemansa. En anna äidille anteeksi sitä että vieraannutti meidät tahallaan isästämme, vain pitääkseen meidät otteessaan. Nyt jäänyt ikuinen henkinen välimatka isään vain sen aivopesun vuoksi.

Henkistä väkivaltaa se harjoittikin usein. Ihme kyllä äiti raitistui kun olin sen 8. Se tajusi mitä se teki meille. Se ei ole sen koommin tarttunut pulloon. Mutta mikään ei kuitenkaan muuttunut. Se aloitti henkisen väkivallan uhkailemalla, että jos ei lopeteta se silmille hyppiminen niin se tarttuu taas pulloon. Kauheinta oli, että äiti sai kauheita itku- ja raivokohtauksia vaikka se ei ollut humalassa. Viina katosi, mutta henkiset ongelmat jäivät. Elämä oli silti helvettiä sen kanssa. Se on vaan mielisairas.

Loppu tuli kun se sai taas raivokohtauksen paranoiastaan ystäviini. Raivokohtaus kesti tällä kertaa pidempään ja äiti otti minut silmätikukseen ja mateli itkien eteeni ja yritti katsoa minua silmiin sä oot tuhonnu mut sisältäpäin! Tajuutsä, sä oot tuhonnu mut sisältäpäin… Siinä vaiheessa en enää kestäny vaan murruin. Heti seuraavana päivänä menin koulussa kuraattorille itkemään tästä ja se sanoi heti sun äiti on selvästi mielisairas!
Se tuli jotenkin ihan kuutammolta. Että äiti on mielisairas. 15 vuotta olin elänyt sen kanssa ja luulin kaiken olevan suht hyvin perheessäni. Että vasta sitten mä sen tajusin että mun äiti ei ole terve. Aivopesua 15 vuotta. Nyt en enää asu siskoni kanssa äidin luona. Välit on menny poikki. Äiti ei usko tehneensä mitään väärää ja odottaa että tuhlaajapojat palaavat anteeksipyydellen kotiin. Että kaikki on niin kuin aina ja me vaan tehdään tästä numero. Mutta mulla ja mun siskolla on viimein hyvä olla. Ollaan tutustuttu isäämme ja meillä menee hyvin.

Sori, tuli oikea kilometriviesti. Sun blogi vaan herättää näitä tunteita, kun osuu niin lähelle. Ihan kuin katsoisi omaa lapsuutta. Jatka blogin pitämistä, se auttaa monia. :^)

Tuli mieleen kirjoittaa, koska vaikka äiti on raitis niin se käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin esim. sinun kuvailtu alkoholistiäiti.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
11.04.2015 - 21:17

@Eräs: Kiitos todella paljon viestistäsi. Muiden kokemukset ovat arvokasta luettavaa. Tässä nousikin taas esille tämä tärkeä pointti; vaikka alkoholisti olisikin raitistunut, hänen käytöksensä voi olla edelleen aivan yhtä tuhoisa. Todella paljon voimia sinulle ja kiitos rohkaisusta!<3

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus