Mitä nyt taas

peto

28.02.2015 - 22:24 / KuningatarAlkoholi.

17 vastausta - “peto”

vili Kirjoittaa:
28.02.2015 - 23:21

Tää oli niin.. miten sen sanoisi, loistava? Valitettavasti voin hyvinkin olla samaa mieltä tämän ns. sisäisen pedon olemassa olosta ja siitä, kuinka se tuntuu tietyillä ihmisillä olevan todella vahva. Terapeuttini kysyi kerran, onko tällä nk. sisäisellä äänelläni joka on tämä ”peto”, tietty ääni. No olihan sillä, valitettavasti, sen ihmisen ääni joka oli tehnyt mua kohtaan koko mun elämäni aikana eniten vääryyttä ja aiheuttanut vaikeita traumoja. Itseä ajatus kiehtoo omalla tavalla, miten joku voi ”jäädä sun päähän pedoksi” moniksi vuosiksi pahojen tapahtumien jälkeen. Toki, aina se oli sama peto, ei se vaihtunut vaikkei alkujaan kys. ihminen olisi kyseisistä asioista sanonut mitään.

Toki lohduttavaa on, että pitkään jatkuneidenkin traumaattisten tapahtumien jälkeen se pedon ääni on saatavissa lopulta kuriin terapian, läheisten ja oman itsensä avulla. Se on vaatinu kauan mullakin eikä tietty mun kompleksinen PTSD oo auttanu asiaa, mutta pikku hiljaa se ”peto” on lähes kokonaan hiljenny mun pään sisällä.. Toivottavasti, jos tää koskee myös sua, se antais paljon sulle voimia ja enemmän myös toivoa. Ja tietty kiitos, että piirsit ja kirjoitit tästä..

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.03.2015 - 9:00

@vili: Todella hyvä pointti. Tosiaan, se ihminen, joka oli kerran ulkoinen peto voi muuttua sisäiseksi pedoksi. Varmasti monelle käy niin. Aika kamalaa, et vaikka se henkilö on fyysisesti jo poistunut, se voi jäädä pään sisälle vainoamaan..hmm.

Kiitos kun kirjoitit taas! Kyl nää antaa mulle aina toivoa :)<3

Juuso Kirjoittaa:
1.03.2015 - 1:22

En ole ennen tällaiseen petoteoriaan törmännyt, mutta herätti joitain ajatuksia. Pahinta ”ulkoiseksi pedoksi” nimetyssä on se, että se voi tuhota sellaisenkin, joita sisäinen peto ei hallitse. Riittää, että tajuaa tällaisen toiminnan jossain lähellän, eikä maailma ole enää entisensä. Se tekee kyyniseksi, ja kyynisyys on pahinta, mitä voi tehdä ihmissuhteilleen ja siten lopulta itselleen ja koko maailmalle. Mihinkään tai keneenkään ei voi luottaa. Kuinka silloin voi elää?

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.03.2015 - 9:04

@Juuso: Kyllä! ’Ulkoinen peto’ voi tuhota periaatteessa sellaisenkin ihmisen, jolla on oikein hyvä itsetunto ja kaikki asiat kunnossa. Jos ’ulkoinen peto’ osaa manipuloida tätä ihmistä oikealla tavalla niin se voi tehdä todella paljon tuhoa. Monen ihmisen sisäinen peto syntyy sitten tämän ulkoisen pedon vuoksi. Ihmiselle kehittyy just tuollainen kyynisyys…

Miia Kirjoittaa:
1.03.2015 - 18:39

Kiitos hienosta sarjakuvasta. Blogisihan tulee koko ajan syvällisemmäksi. :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.03.2015 - 21:21

@Miia: Kiitos itsellesi kun luet! :D

Sande Kirjoittaa:
1.03.2015 - 19:02

Mä tunsin lapsena tällaisen ulkoisen pedon. Se oli sellanen ”kaveri” joka pikkulapsesta asti aina ystävystyi luokan heikoimpien, ujoimpien ja herkimpien kanssa jotta voisi sitä pientä koplaa sitten pomottaa, pahoinpidellä ja manipuloida. Olin sen kaveri tokaluokasta seiskaluokan loppuun, jolloin kaveriporukkaamme pääsi uusi tyttö joka uskalsi jopa sanoa vastaan. Seuraavina vuosina sama ulkoinen peto kaverustui rinnakkaisluokkien hiljaisten ja ujojen tyttöjen kanssa, ja ilmeisesti pomotti heitä täysin samalla lailla. Hekin lopulta onnistuivat lyömään välit poikki ko. henkilön kanssa enkä ole aikuistumisen jälkeen hänestä paljoa kuullut.

Mutta se ymmärrys siitä, kuinka paska ihmissuhde kaveruutemme oli iskee vieläkin välillä painajaisten muodossa. Kukaan ei sanonut, että pahin kiusaaja voi olla läheisin kaveri. Kaveri, joka potkii kuraa päällesi, lyö vatsaasi koska olet ”liian läski etkä kuitenkaan tunne sitä”, puree, haukkuu ja mököttää kunnes matelet pyytämään anteeksi omaa pahoinpitelyäsi.

Myöhemmin olen miettinyt, oliko käytöksen taustalla joku syy. Hän eli keskiluokkaisessa ydinperheessä jolla oli siisti omakotitalo. Mietin oliko perheen isä todella ankara tai ilkeä heille, vai oliko tutullani vain synnynnäinen luonne olla manipuloiva pomottaja.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.03.2015 - 21:27

@Sande: Kuulostaapa tutulta! Olen itsekin törmännyt tuollaiseen kuvailemaasi henkilöön kouluikäisenä. Uskomatonta jälkeenpäin tajuta, että itse on tosiaan ollut se, joka on madellut pyytämään anteeksi vaikka olikin siinä tilanteessa uhri :/ Se jotenkin katkeroittaa.

Se on tosiaan hyvä kysymys, et missähän näin nuori lapsi on oppinut manipuloimaan tuolla tavalla. Eihän se sitä huonoa käytöstö oikeuta, mutta kotona ei ehkä oo ollu asiat ihan kunnossa.

Badger Kirjoittaa:
1.03.2015 - 22:41

Meilläkin oli ala-asteella samalla luokalla yksi tyttö, joka oli välillä kaveri ja välillä kuin itse piru. Tuo teoria ulkoisesta pedosta voisi päteä häneenkin.

Sisäinen peto on itsellenikin kovin tuttu, mutta olen tässä aikuisiällä oppinut sen, että se valehtelee minulle kovasti, eikä sen sanoja tule uskoa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
3.03.2015 - 21:30

@Badger: Jepppp! Sisäinen peto ei ole koskaan ikinä objektiivinen. Vie aikaa oppia erottamaan se järjen äänestä :/

Susanna Kirjoittaa:
3.03.2015 - 17:41

Tekeepä mieli jatkaa tätä teoriaa :D

Se, muodostuuko yksilölle sisäinen vai ulkoinen peto varmaan riippuu siitä millaisille traumoille ja kuinka niille altistuu. Mielestä joidenkin rikkonaisten ihmisten on mahdollista luoda itselleen valheellinen itsetunto: sisäinen peto ulkoistetaan ja syntyy ulkoinen peto. Niiden ainoa keino pitää sisäinen peto ulkoisena on riistää ja kohdella muita kaltoin.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
3.03.2015 - 21:32

@Susanna: Mahtavaa pohdintaa! :D Oon samaa mieltä.

Susanna Kirjoittaa:
3.03.2015 - 17:41

Siis kuinka kauan niille altistuu.

M Kirjoittaa:
7.03.2015 - 22:32

Tämän asian kanssa oon paininu kyllä melkeen koko elämäni.. Välillä tuntuu että oikeen tarjoan itseäni tyypeille, jotka tarttee jonku alistettavan ja pompoteltavan tyypin talutusnuoraansa. Ihan uskomatonta että oon onnistunu jokaisessa elämäni käännekohdassa (uudet työpaikat, koulut, muutot) hankkimaan itelleni jonku ”kaverin” jonka vallassa oon lopulta ihan täysin. Kunnes jollain säälittävällä keinolla viimeisillä voimillani pyristelen irti siitä suhteesta ja katkaisen välit kokonaan. Ja samalla annan itestäni tosi omituisen kuvan. Näitä suhteita on katkottu tekstiviesteillä,kirjeillä, facebookista poistamalla ja ihan vaan katoamalla kuvioista.

Hirvittävän haasteellista oppia olemaan oma itsensä, ilman että alkaa muokkaamaan itseään kaikkia miellyttäväksi luuseriksi, jonka sitte nämä pedot pikaisesti kyllä nappaa siipiensä ”suojaan”. Lopulta tuntuu ettei enää uskalla antautua tutustumaan keneenkään, ku kohta huomaaki olevansa taas tutussa kuviossa. Näen edelleen painajaisia kaikista pahimmasta alistavasta ”ystävyyssuhteestani”. Siinä mua jopa potkittiin, henkisestä alistamisesta puhumattakaan.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.03.2015 - 21:44

@M: Tarinasi kuvaa todella hyvin juuri sitä, mitä yritin tässä sanoa. Kiitos kun kirjoitit! Aivan kamalaa, että sinäkin olet joutunut näin ikäviin tilanteisiin. Ne eivät tietenkään missään nimessä ole sinun vikasi. Ulkoiset pedot on pahinta roskaa maan päällä. Alkaa verenpaine nousta tässä kun mietin, miten paljon tuhoa ne saavat aikaan. Paljon, paljon haleja ja toivottavasti löydät vielä voimia luottaa ihmisiin.

Iltapiri Kirjoittaa:
10.03.2015 - 21:09

On pitänyt kirjoittaa jo aiemmin, mutta jotenkin en sitten ole vain uskaltanut. Tämä aihe kuitenkin pisti nyt miettimään hyvin paljon, joten tekee mieli avautua.

Ensinnäkin hassua, että tämä on ihan legit teoria, koska olen aina ajatellut siitä ”sisäisestä pedosta”, että mielessäni tosiaan asuu toinen ”paha minä”, jonka ainoa tavoite olisi katkaista kamelilta selkä.

Aloin sitten miettimään samalla tavalla kuin Susanna tuossa ylempänä, että olisiko mahdollista, että sisäisen pedon omaavasta henkilöstä ns. evolvoituisi mahdollinen ulkoinen peto, kun se sisäinen peto alkaa ns. sulautumaan siihen omaan persoonaan todella vahvasti? Ajattelen esim. koulukiusaajia niin ainahan selitetään, että heilläkin on luultavasti rankkaa omassa elämässään, jota sitten puretaan muihin.
En ajattele, että tämä muutos tapahtuisi sormia napsauttamalla vaan esim. vuosien kuluessa jos sitä omaa sisäistä pimeyttä ei hoideta kunnolla. Itselläni on kuitenkin kokemus, että se ”paha minä” muokkaa myös ”hyvää minää” enemmän itsensä kaltaiseksi, ainakin ajatuksiltaan, jos ei ulossaanniltaan.

En tiedä aivan tarkkaan, että millaista ulkoista petoa tarkoitat, että ovatko nämä henkilöt itse tietoisia myrkyllisyydestään, tai vaikka narsisteja jotka eivät tajua omaa olemistaan.
Ehkä en tunnista semmoista perus petoa, kun en koe, että omassa lähipiirissä olisi ollut tälläista henkilöä, joka olisi aktiivisesti pyrkinyt murjomaan toisten henkistä kapasiteettia. Välillä kuitenkin pelkää, onko itse se, joka on aiheuttanut tahattomasti jollekin kurjaa oloa, tai onko parhaillaan muuttumassa sellaiseksi kurjuuden pesäkkeeksi, joka jakaa sitä pahaa oloa sitten muillekin.

Anteeksi jos oli kauhean sekavaa, tai pointti ei välittynyt, tuppaa olemaan aika yleistä itsellä.:I

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.03.2015 - 21:39

@Iltapiri: Mahtavaa, että uskalsit kirjoitta! :D Todella, todella oivaltavaa pohdintaa. On täysin mahdollista, että joillekin ihmisille syntyy sellainen ’hybridipeto’, sekoitus sisäistä ja ulkoista petoa. Jos vihaa itseään tosi paljon niin ainoa tapa tuntea olonsa paremmaksi voi olla muiden tyrannisoiminen. Tää on varmasti joidenkin koulukiusaamisten takana.

Tämä ulkoinen peto voi uskoakseni olla millainen tahansa, olkoon sitten tietoinen omasta myrkyllisyydestään tai ei. Tiedän, että itse olen käyttäytynyt toisinaan julmalla, ’myrkyllisellä’ tavalla muita kohtaan enkä ole välttämättä huomannut sitä kun vasta jälkeenpäin. En haluaisi pitää itseäni ulkoisena petona, mutta jonkun muun mielestä saatan olla. Ja juu, et ole yhtään sekava. Tää koko aihehan on monimutkainen muutenkin :D Kiitos kun kirjoitit!

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus