Mitä nyt taas

tajunnanvirtaa masennuksesta

21.11.2014 - 11:52 / KuningatarAlkoholi.

19 vastausta - “tajunnanvirtaa masennuksesta”

Huuhkis Kirjoittaa:
21.11.2014 - 15:39

En ehkä osaa ite sanoa mitään lohduttavaa, mutta vertaistukea voin antaa sillä, että samoja fiiliksiä täälläkin :’C Ihmetyttää se, miten joiltakin tuntuu onnistuvan elämän aikatauluttaminen kun itellä kaikki kaatuu niskaan, mut eihän kukaan ole seppä syntyessään. Olemmehan vain ihmisiä, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen.

Se on ikävää, jos ihmiset tuntuu pysyvän kaukana. Voin ainaki ite sanoa, et näitten sun bloggauksien avulla annat ainakin vertaistukea monille ihmisille ja tätä löytyy ihmisiä jotka välittää. Kanbatte nee!

Tsemppiä kovasti! Olet tärkeä ja fiiliksilläsi on väliä! Lukijat välittää susta!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.11.2014 - 22:13

@Huuhkis: Awww ihana Elli!<33 Olet tosi lohduttava, kiitos :3 Onneksi nyt on taas ihan hyvä fiilis. Pitää vaan jaksaa muistuttaa itelleen et tunteet tulee ja menee. You know u_u

Tsemppia sullekin ja iso hali<3

z Kirjoittaa:
21.11.2014 - 19:18

Suorastaan pelottavaa, kuinka hyvin sä osaat kuvata minunkin tunteita. En ole viettänyt lapsuttani alkoholismi perheessä. Ja oikeastaan lapsuuteni pitäisi ainakin ulkoisilla mittapuilla olla ihan onnellinen. Kuitenkin tuntuu niiin kuin olisit tunkeutunut mun aivoihin ja varastanut kuvasi sieltä.
On hurjan lohdullista tietää, että joku muukin kärsii samoista ajatuksista.
Ja haluan, ett tiedät, että olet todella taitava tekemään sarjakuvia. Ja olet rohkea, kun uskallat jakaa näin henkilökohtaisia asioita julkisessa blogissa! Toivottavasti jaksat jatkaa näiden tekemistä ja toivottavasti tunteiden pukeminen sanoiksi ja kuviksi auttaa niiden käsittelyssä!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.11.2014 - 22:29

@Z: Jännää, miten erilaiset ihmiset samaistuu näihin. Tän blogin pitämisen myötä oon huomannu, et meidänlaisia on todella paljon, et siis ole yksin! Jos ikinä haluut purkaa ajatuksiasi niin tänne saa kirjoitella :)

Kiitos vielä kehuista ja paljon voimia ja jaksamista sulle<3

Twi Kirjoittaa:
21.11.2014 - 23:59

O_O Mä en kohta enää usko todeksi tätä, miten tarkasti saat kuvattua tätä möykkyä mun sisälläni -pienimpiä viisteitä myöten! On vaan niin helpottavaa kun näille oloille löytyy sanoja ja kuvia, jotka kertoo just sen mikä jumittaa palana mun kurkussani.
Niinkuin nyt tämäkin sarjakuva.. Tänään myönsin ensimmäistä kertaa ääneen, että olen taas vaipumassa tähän horrokseen: mun aloitekyky haihtuu savuna ilmaan, hoksottimet käy hitaalla ja mulle riittäisi virikkeeksi istua tuntikausia tuijottamassa valkoista seinää. Ja sitten tulen tänne ja -tadaa- täällä on mustana valkoisella kaikki se mikä on taas salavaivihkaa hiipinyt mun elämään..
Oot ainakin tämän horrokseenvaipuneen sankari kun pystyt saamaan aikaan jotain tällaista <3 Jaksamista ja armollisuutta itseä kohtaan. Joku päivä me taas sulamme tästäkin kohmeesta<3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
22.11.2014 - 11:02

@Twi: No onpas mulla hyvä ajoitus sit! Johtuukohan se tosiaan tästä vuodenajasta vai meneekö nää horroskaudet meillä vaan ristiin. Jännää. Tää on just se vuodenaika kun mulla kasaantuu kaikki koulujutut ja kun on vielä pimeä ja kylmä keli niin möykky sisällä kasvaa…

On aina ihana kuulla, että näistä on sulle hyötyä<3 Kaunis, kaunis Twi! Yritän lähettää sulle hyviä viboja sinne ruudun toiselle puolelle, jos vaikka jaksettais kevääseen saakka. Pakko jaksaa hengittää.

mm Kirjoittaa:
25.11.2014 - 20:57

Se on jännä, miten tuommoisessa koomassa tulee täysin kykenemättömäksi tehdä päätöksiä. Itsellä sama. Ehkä nyt vähän helpottanut jo, mutta tavallaan luulisi, että olisi niin välinpitämätön, ettei välittäisi valinnoistaan ja sitten niistä tuleekin niin suuria, että lähtee kaupasta ostamatta mitään.
Tuohon, että ihmiset tuntuvat olevan kaukana samaistun myös. tosin toisinaan musta tuntuu, että olen itsekin kaukana itsestäni.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
26.11.2014 - 20:24

@mm: ’tosin toisinaan musta tuntuu, että olen itsekin kaukana itsestäni.’

Koen joskus et oon täysin irrottautunut kehostani ja katson itseäni ja tekojani ulkopuolisen silmin (lienee tää dissosiaatio). Ei onneksi tunnu enää niin voimakkaasti, mut sillon kun se tuntuu niin se luo kyl aika onton fiiliksen :/

Tsemppiä!<3

Badger Kirjoittaa:
26.11.2014 - 18:59

Minä kun pelkäsin, että olen ainoa, joka haahuilee kaupassa. Kun jotain piti ostaa, mutta mitä ja kuinka paljon vai eikö sittenkään?
Onneksi olen opetellut tekemään listan kauppaan, mutta siitäkin pitää varmistaa asioita sataviisitoista kertaa — jos muistan ottaa sen edes mukaan.

Joidenkin mielestä moinen hajamielisyys on herttaista.
Minua se vain ahdistaa ja suututtaa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
26.11.2014 - 20:30

@Badger: Joo, ja kun se vielä tuntuu kauheelta ajan tuhlaukselta! Miks niin mitätön pieni asia vie niin paljon aikaa? Turhauttavaa.

Tuon listan tekeminen (ja siinä pitäytyminen) vois kyl auttaa…

Badger Kirjoittaa:
27.11.2014 - 9:35

Ai niin, ja pahimpina päivinä listaan tulee kirjoitettua vain ”ruokaa”. Auttaa tosi paljon sitä haahuilua.

kitsune Kirjoittaa:
14.12.2014 - 21:52

Tää ois niin voinut olla mun elämästä. Mun pitäisi nytkin lukea kauden viimeiseen tenttiin, mutten pysty. Internet vie mut enkä pääse lamaannukseltani pois.

Toivottavasti sulla toi kaikki helpottaa. Mä elän edelleen toivossa, olen päätynyt siihen, että mun on aika pyrkiä terapiaan siinä toivossa, että jokin edes selkiytyisi.

Jaksamista <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.12.2014 - 22:43

kitsune: Sama! Yritin tässä aiemmin väkertää esseetä, muttei millään ota onnistuakseen. Käyn parin minuutin välein tsekkaamassa onko seuraamiani blogeja päivitetty. Aivot on kuin perunamuusia. En jaksa enkä haluu keskittyä.

Paljon tsemppiä sullekin! Toivottavasti sulla riittää tuota toivoa ja pääset pian terapiaan :) Kyl mä uskon et ajan kanssa asiat selkeytyy. Et ole yksin! *hali*

Maliket Kirjoittaa:
24.12.2014 - 8:45

Ihan älyttömän tuttua ja olet kuvannut sen kaiken niin hyvin, suorastaan.. ahdistavan upeaa. Tekisi mieli näyttää näitä mun koulun opettajille, kuvaamaan paremmin sitä miksi mun on välillä vaikea saada tehokkaasti aikaiseksi. Sellainen vaatii ihan suunnattoman paljon energiaa (paljon lusikoita), jos tuntuu siltä että on vain jäätynyt, ja omasta mielestään tekee niin paljon kuin pystyy. Ja omasta näkökulmasta se on myös tehokasta. Toista mieltä on sitten työnantaja. Onneksi ei tarvitse juuri nyt olla työelämässä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
25.12.2014 - 0:25

@Maliket: Äh, monella opettajalla tuntuu olevan sellainen asenne, että opiskelija valehtelee ja huijaa jotta voi mennä siitä mistä aita on matalin :/ Tee sen verran minkä jaksat, ystäväiseni. Kyl mielenterveyden pitäis mennä opiskelun edelle (helpompi sanottu kuin tehty, monelta menee opintotuki alta jos ei edisty opinnoissaan Kelan säätämällä tavalla pfff..).

Tuuti Kirjoittaa:
22.01.2015 - 0:33

Kommentoin jotain sun postausta joskus muinoin enkä sen jälkeen ole saanut aikaiseksi (höhö) kommentoida mitään muita sun juttuja, vaikka kaikki osuu niin naulan kantaan ja tuntuu kuvaavan mun elämää.

Mulle on lätkäisty diagnoosiksi keskivaikea masennus, ja mulla kesti hirveän pitkään hyväksyä se. Ajattelin, että ei mulla nyt noin pahasti mene, ei tämä kuvaus sovi mulle. Vasta ihan viime kuukausina oon tajunnut, että mulla masennus ilmenee juuri noin kuin sä oot sen kuvannut: en pysty keskittymään mihinkään pitkäjänteisyyttä vaativaan hommaan, oon tosi päättämätön (ihan kaikessa kaupassa käynnistä vaatteiden valintaan) ja etääntynyt uusimmista tuttavuuksista, kuten opiskelukavereista. Mikään ei oikein huvita ja ennen kaikkea tuntuu, ettei musta oo ikinä mihinkään enkä osaa mitään edes omalta alaltani, jota opiskelen nyt viidettä vuotta. Onneksi on muitakin kavereita, joille voi kertoa avoimesti kaiken, mitä elämässä on meneillään.

Tämä ei nyt liity, mutta kun kerran alkuun pääsin: Opiskelukavereissa on pari tyyppiä, joiden mielestä masennus on vain ja ainoastaan sängyn pohjalla makaamista, joten koen vaikeaksi lähteä kertomaan, että minä, joka vielä jaksan raahautua luennoille, suorittaa kursseja rimaa hipoen ja yritän kovasti olla sosiaalinen, olen masentunut. Myös asennoituminen masentuneita kohtaan tuntuu olevan sellaista ”ota itseäsi niskasta kiinni ja ajattele positiivisesti” -huttua. Haen tällä nyt vain sitä, että masennusta on monenlaista, ja minulla se näkyy näin. Monella vaikeasti masentuneella on varmasti lusikat niin vähissä, etteivät jaksa nousta sängystä edes syömään tai suihkuun, mutta masentunut voi olla ihan ”normaalinkin” oloinen.

Kiitos blogista ja anteeksi nälkävuoden mittaisesta kommentista! :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
22.01.2015 - 18:37

@Tuuti: No hei! Tosi kivaa että kommentoit taas :D

Masennusdiagnoosi on kyl kova pala. Ei ihme, jos sen sulatteluun menee aikaa. Hienoa että sulla on kuitenkin kavereita joille puhua asiasta. Aika monella on tosiaan varsin stereotyyppisiä käsityksiä liittyen mt-ongelmiin. Ei masennus välttämättä aina näy niin selvästi ulospäin, mut ei se tarkoita etteikö se olisi silti rankkaa…Mut jep, kaikki mitä sanoit on naulan kantaan.

Kiitos kun jaoit ajatuksiasi. Näitä luen aina mielelläni :) Tsemppiä!

Jouko K Kirjoittaa:
22.02.2015 - 9:36

Nämä on niin hyviä! Sä piirrät niin hyvin ja ilmaiset tunteita tosi hyvin!

Olen merkannut muistiin osoitteen, ja käyn aina silloin tällöin katsomassa, olisiko ilmestynyt lisää. Ja onhan sitä! :))

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
23.02.2015 - 8:39

@Jouko K: Hei kiitos! Tosi mukavaa että käyt välillä tsekkaamassa :D En enää ehdi päivittää yhtä usein mut juu kyl sitä sisältöä tulee aina tasaisin väliajoin

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus