elämännälkä
21.09.2014 - 15:59 / KuningatarAlkoholi.
28 vastausta - “elämännälkä”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Arkisto
- marraskuu 2019 (1)
- lokakuu 2019 (2)
- elokuu 2019 (1)
- heinäkuu 2019 (1)
- kesäkuu 2019 (1)
- maaliskuu 2019 (1)
- helmikuu 2019 (2)
- joulukuu 2018 (2)
- marraskuu 2018 (2)
- lokakuu 2018 (2)
- joulukuu 2017 (1)
- lokakuu 2017 (1)
- syyskuu 2017 (1)
- elokuu 2017 (3)
- heinäkuu 2017 (1)
- joulukuu 2016 (1)
- lokakuu 2016 (1)
- syyskuu 2016 (2)
- elokuu 2016 (2)
- heinäkuu 2016 (1)
- kesäkuu 2016 (2)
- toukokuu 2016 (2)
- huhtikuu 2016 (2)
- maaliskuu 2016 (3)
- helmikuu 2016 (2)
- tammikuu 2016 (2)
- joulukuu 2015 (3)
- marraskuu 2015 (3)
- lokakuu 2015 (3)
- syyskuu 2015 (3)
- elokuu 2015 (4)
- heinäkuu 2015 (3)
- kesäkuu 2015 (3)
- toukokuu 2015 (2)
- huhtikuu 2015 (3)
- maaliskuu 2015 (3)
- helmikuu 2015 (1)
- tammikuu 2015 (2)
- joulukuu 2014 (3)
- marraskuu 2014 (2)
- lokakuu 2014 (2)
- syyskuu 2014 (2)
- elokuu 2014 (3)
- heinäkuu 2014 (4)
- kesäkuu 2014 (3)
- toukokuu 2014 (5)
- huhtikuu 2014 (6)
- maaliskuu 2014 (6)
- helmikuu 2014 (5)
- tammikuu 2014 (9)
- joulukuu 2013 (8)
- marraskuu 2013 (9)
- lokakuu 2013 (9)
- syyskuu 2013 (10)
Kategoriat
- ahdistus
- alkoholi
- alkoholihaitat
- alkoholilaki
- alkoholimainonta
- alkoholismi
- alkoholistien lapset
- alkoholiteollisuus
- ängst
- anoreksia
- aseteollisuus
- bentsodiatsepiini
- daddy issues
- en haluais olla provo mutta
- en tiedä en osaa
- eskapismi
- heikko itsetunto
- henkinen väkivalta
- huumeet
- ihmissuhteet
- isukkiongelmat
- itsetuhoisuus
- janet woititz
- joulu
- juomakulttuuri
- kämppäkaverit
- kämppis
- kännipuhelu
- kateus
- kiukku
- koulukiusaaminen
- kuolemanpelko
- lääkeriippuvuus
- läheisriippuvuus
- lapsuus
- lastensuojelu
- liberalismi
- lusikkateoria
- masennus
- mielenterveysongelmat
- nihilismi
- opiskelijakulttuuri
- ostoriippuvuus
- pakkoliikkeet
- parisuhde
- perheväkivalta
- psykoosi
- rakkaus
- riippuvuus
- sääli
- sälää
- sarah kane
- sarjassamme paljon tekstii ja vähän kuvii
- sekakäyttö
- sitoutumiskammo
- suru
- syömishäiriö
- tic-liikkeet
- viiltely
- yön lapset
21.09.2014 - 16:45
Tekis nyt kyllä mieli halata sinnuu. ._.
Ja hiukan ehkä itseänikin uudelleen miettiä ja peilistä katsoa kaiken kaikkiaan ruoka-näkökulmasta.
Vaan niin, jotakin julmaa siinä on, että addiktiot ja pakkomielteet tuntuvat siirtyvän sukupolvelta toiselle ja sitten toisaalta maailma ympärillä tarjoaa vain yhdenlaisia ihanteita. Monokulttuuri kun osaltaan korostaa sitä epänormaaliuden tunnetta ja antaa uudenlaisen pakkomielteen tavoitella sitä ”normaaliutta” tai epäaitoja ihanteita. Ja siitäkös ahdistus ja muu oireilu entisestään pahentuu, varsinkin kun niitä yritetään peittää. Epämiellyttävä maailma tämä on. Hyh.
Ja aika pelottavia mörköjä. Yh.
22.09.2014 - 8:10
@Mikko: Tätä piirtäessä tuli tosiaan huomattua, miten omat tuhoisat käyttäytymismallit littyen ruokaan peilasi äidin käyttäytymismalleja liittyen alkoholiin.
Pelottavia mörköjä tosiaan, mielestäni pelottavimmat mitkä olen tähän asti piirtänyt. Surua, Ahdistusta, Pelkoa ja Kiukkua voidaan kai pitää vielä suht-terveinä tuntemuksina, jotka jokaisen ihmisen tulee tavalla tai toisella kokea. Mutta Syömishäiriö ja Nälän aiheuttama hulluus ovat kyllä sellaisia mörköjä joita en toivo kenenkään sängyn alle.
Suuri hali sinne ruudun toiselle puolelle<3
22.09.2014 - 7:18
Minäkin halaisin sua nyt tosi lujasti ja halaisin myös, vaikken olisi tätä postausta lukenutkaan.
Oikeestaan itken just nyt, kuvaat tosi voimakkaasti miltä susta tuntuu.
Sillä hetkellä kun näin sut ekaa kertaa, mulle tuli susta tosi sydämellinen ja lämmin kuva, joka on vaan vahvistunu joka kerta kun oon nähny sut. Oot veikee ja huolehtiva, musta ne on tosi nätti ominaisuuspari.
Toivoisin, että joku päivä onnistuisit poistamaan mörköpesän ja täyttämään tuon kolon sillä upeudella, jonka näen sussa.
22.09.2014 - 8:26
@Rasmus: Voih, hali takaisin<3 Tämä oli kyllä taas aika synkkä sarjakuva (olen tyylilleni uskollinen!).
Vaikkei mulla syömishäiriötä enää ole, myönnän että se on jättänyt jälkensä. Suhtautumiseni ruokaan ei vielä tänäkään päivänä ole täysin normaali, mutta yritän kovasti. Olo on ihan hyvä tällä hetkellä, kiitos huolenpidosta! Kuvailet mua niin kauniisti, vau. Veikee ja huolehtiva tahdon olla :D
Oli ihana tutustua niin kilttiin ja välittävään ihmiseen, joka antaa itsestään niin paljon muille. Vaikka muut ei aina anna mitään takaisin. Kiitos kun oot niin ihana, Rasmus<33
22.09.2014 - 11:19
Hieno. Tutunnäköisiä hirviöitä: itsensä hyväksyminen ja sitä vastaan taistelevat voimat, jotka nousevat sisältä, huh. Kuinka paljon osuutta siinä, että lapsi kehittää ongelmia itsensä hyväksymisessä, on siinä, ettei vanhempi ole häntä hyväksynyt? (eli suojellut ja auttanut. Vaan pikemminkin aiheuttanut vain lisää ongelmia.)
22.09.2014 - 20:42
@Anna K: Oivaltavasti sanottu. Vanhempien tuki ja hoiva ovat niin tärkeitä lapselle, varsinkin teini-iässä. Mutta valitettavasti moni nuori joutuu taistelemaan sekä nuita sisäisiä, pimeitä voimia vastaan että omia vanhempia vastaan :/
Huoh, ihan niinkuin aikuseksi kasvaminen ei ois jo tarpeeksi vaikeaa
22.09.2014 - 14:26
Hyvä ja koskettava tarina. :)
22.09.2014 - 20:44
@Miia: Kiitos Miia!
<3
22.09.2014 - 19:44
Vau. Todella hienoa kuvausta. Ostaisin albumina, jos käsiini saisin.
Ja samaan aikaan se on ikävää, että olet joutunut tuollaista kokemaan. Voimia.
22.09.2014 - 20:53
@teemukillinen: On aina ihana kuulla, että joku olisi valmis maksamaan näistä :’D Toivottavasti vielä joskus saan väsättyä jonkinlaisen albumin.
Kiitos ja voimia sinullekin, Teemu!
23.09.2014 - 17:36
Tuttava kirjoitti Facebookissa innostuneensa sarjakuvablogeista ja vinkkasi blogisi eilen. Luin sitten samantien kaikki blogistasi löytyvät sarjikset. Tosi hyvää kamaa, omakohtaista mutta laajemmin ilmiöitä tutkiskelevaa. Pidin myös siitä miten politisoit alkoholin ja sen mainonnan yhteiskunnassamme, vakuuttavaa. Very nice! Jatkan seuraamista!!!
23.09.2014 - 20:17
@Ooppe: On aivan mahtavaa että ihmiset jakaa sarjiksiani facebookissa ja lisää asiasta kiinnostuneita ihmisiä löytää tänne :D
Ihanaa että tykkäät ja kiitos tosi paljon kehuista! Mukavaa saada uusi lukija<3
23.09.2014 - 19:04
Luin koko blogin. Ihan kuin kirjoittaisit minun elämästäni.
23.09.2014 - 20:20
@Yksi lisää: *hali*
25.09.2014 - 9:40
Wou. Vetää sanattomaksi.
*hali*
Vaikuttavaa kerrontaa, todellakin. Täytyy pitää tämä postaus mielessäni.
Etäisesti tuo muistoja mieleen, vaikkei minulla koskaan ehtinyt homma edetä noin pitkälle.
Paljon tsemppiä, uskon että olet aivan mahtava ja kaunis ihminen!
27.09.2014 - 6:05
@Maija: (hui, en meinannut huomata kommenttiasi, anteeksi!)
Kiitos tosi paljon :D Olen varma että sinäkin olet upea ja kaunis ihminen kun jätät näin ihania kommentteja! Kaikkea hyvää sulle<3
25.09.2014 - 19:14
Sulla on niin ihailtava tyyli, mahdottoman tarkka ja kärsivällinen, sarjakuvat jaksavat kaikessa pituudessaan kiinnostaa loppuun asti. Niin, ja myös kovin samaistuttavia nämä aiheet ovat.
Ja aivan ihastuttava sun Nälkä-hahmo. Vaikka edustaakin tässä kaikkea pahaa, tapasi kuvata se on suloinen. :) Tai ehkä oikeammin…miellyttävä, kiinnostava, ihana!
25.09.2014 - 20:56
@pihla: Ooo, kiitos tosi paljon, Pihla! Tää on pisin sarjis jonka oon tähän asti tehnyt, ja yritin parhaani mukaan panostaa yksityiskohtiin ja hahmoihin ja tunnelmaan. Ihanaa että sen huomaa :)
Aika jännää, että Nälkä on susta ihastuttava :D Miksipä ei! Siistiä että samat hahmot voi herättää niin erilaisia mielikuvia eri ihmisissä.
Olet niin kiltti<3 *hali*
30.09.2014 - 16:30
Huh!
Minun äiti alkoholisoitui täysin ollessani 12-vuotias. Samaistun erittäin paljon näihin sarjakuviisi! Äiti oli ennen minulle läheisin ihminen koko maailmassa.
Äiti alkoi hyvin pian syyttämään pahasta olostaan ja kaikesta pahasta mitä teki itselleen/muille meitä läheisimpiä ihmisiään. Äiti huusi ja raivosi pahaa oloaan ensin veljelleni, kun hän muutti kotoa niin sitten minulle ja nyt isäni saa olla se vihan kohde koska hän on se ainoa lähihenkilö. Äiti ei ole koskaan vastuussa mistään mitä tekee, eikä koskaan pyydä anteeksi mutta on anteeksiantamaton muille ihmisille, eikä esimerkiksi väärinkäsityksiä ole olemassa vaan muut ihmiset tekevät hänelle tahallaan aina kiusaa. Tämä satuttaa eniten kun sitä on 14 vuotta yrittänyt auttaa.
Ei lapsena lopulta voinut muuta kuin uskoa äitiä että minä olen syypää perheen pahoinvointiin kun ei ollut ketään aikuista joka olisi minulle toista vakuuttanut. Minulla alkoi orastava syömishäiriö koska tunsin että minulla ei ole oikeutta syödä. Kyllä siihen myös liittyi epäterve kehonkuva. Äiti on myös tässä näyttänyt esimerkkiä.
Itse olen joutunut päästämään irti äidistä, hän on tavallaan kuollut minulle. Olen tuntenut tästä syyllisyyttä mutta nyt jälkeenpäin katsottuna minulla ei ollut mitään vaihtoehtoa. Jossain vaiheessa on pakko päästää irti kun henkilö itse ei näytä mitään merkkejä että haluaisi raitistua. Nykyään suren enemmän isää koska he edelleen asuvat yhdessä.
Blogiasi luettuani muistin taas että vertaistuki olisi tosi tärkeää. Alkoholistien lapsilla on niin paljon yhteisiä asioita mitkä olisi hyvä tiedostaa. Itse en ole koskaan käynyt terapiassa mutta ehkä pitäisi! Kiitos sinulle <3
30.09.2014 - 19:38
@Elina: Samaistuin kaikkiin näihin mainitsemiisi asioihin :/ Itsekin säälin hirveesti isääni jä veljeäni, joita äiti pitää yhä tiukasti otteessaan. Se on hirvittävää, miten alkoholisti terrorisoi koko lähipiiriä mutta me vaan kestämme ja kestämme ja kestämme vaikkei pitäis. Mahtavaa että oot kuitenkin onnistunu jotenkuten irrottautumaan äidistäsi! Se vaatii rohkeutta.
Terapia tai alkoholistien läheisten ryhmät voi olla tosi hyvä tapa purkaa näitä asioita. Niihin voi mennä jos ja kun siihen on valmis :) Ihan miten itse parhaaksi näet.
Paljon suukkoja ja haleja<3 Oo vahva kun oot jaksanu näinkin pitkälle (ja kiitos kun luet!)
8.10.2014 - 14:33
Tangentiaalisesti tähän asiaan liittyen: olen seuraillut jo pidempään syömishäiriöavautumisena alkanutta, monia muitakin mielensisäisiä kamppailuja kuvaavaa australialaisen Khale McHurstin sarjakuvaa. Toki haluan jakaa teille muillekin, kun tykkään niin paljon. http://misspixnmix.tumblr.com/post/3232725607/i-do-not-have-an-eating-disorder-p01-ive-been
Hän on juuri laittamassa ko. sarjakuvaa tauolle, joten on hyvä hetki tsekata arkistot läpi. :)
Tätä blogiasi eilen ahmiessa (pun intended) tuli kyllä niiiin sellainen olo, että olet Suomen Khale: käsittelet rankkoja asioita hyvin koostuneesti ja upeasti kuvittaen, ja vielä jaksat olla ystävällinen lukijoille. Arvostan!
Voimia sinulle! <3
8.10.2014 - 15:03
@nti Täti: Vau, on kyl suuri kunnia että näet mut neiti McHurstin veroisena taiteilijana!<3
IDNHAED on tosiaan upea sarjakuva (se löytyy myös tuolta linkkilistalta). Voin suositella kaikille lukijoille. Vaikka siinä seikkaileekin syömishäiriöinen päähenkilö, sarjakuva nojaa paljon masennukseen/mielenterveysongelmiin. Hyvin, hyvin samaistuttavaa kamaa.
8.10.2014 - 15:23
Ahahaa, onpas harvinaisen valikoiva näkö minulla. Luulin tsekanneeni linkkilistasi läpi, mutta kappastarallaa, nyt vasta tajuan, että se on siellä. :D
8.10.2014 - 15:28
@nti Täti: Ei se mitään! (Välillä linkit katoilee/ei näy kaikille joka kerta)
Hyvä vain et sä otit tän sarjiksen tähän :) Se on tosi hyvin tehty ja siitä on varmasti hyötyä monelle
18.01.2015 - 19:59
Kylmät väreet meni selkäpiitä pitkin niin monta kertaa tätä postausta lukiessa! Koen sarjakuvasi lukemisen todella terapeuttisena. Olen vaikuttunut rohkeudestasi avata tämä ikkuna sisäiseen maailmaasi, ja sitä kautta tunnen saaneeni rohkaisua omien hirviöideni kohtaamiseen. Olet antanut muodon myös minun sisälläni lymyävälle ankaralle, tyhjäkatseiselle, nääntyneelle demonille (jos sallit ilmaisun). Haluan kiittää sinua siitä.
Sarjakuvasi on upea. Se sietäisi tulla myös julkaistuksi.
19.01.2015 - 10:44
@Kaisu: Ihanaa että tykkäsit! Se on parasta kun kuulee, että sarjis on herättänyt lukijassa voimakkaita tunteita :)
Tosi kiva kuulla, että tästä oli sulle hyötyä. Haluaisin tehdä syömishäiriöstä lisää postauksia tulevaisuudessa. Se on hyvin, hyvin tärkeä aihe, mutta valitettavasti muistoni niiltä ajoilta ovat hatarat (varmaan koska nälkä ja stressi ja ahdistus peitti kaiken muun alleen), mutta aion tehdä parhaani kaivaakseni ne kokemukset esiin ja saadakseni ne paperille.
Todella, todella paljon tsemppiä ja rakkautta sinulle, Kaisu. En tiedä tarinaasi, mutta toivottavasti siinä on onnellinen loppu. Toivottavasti demonisi tajuaa pian, että sinä olet paljon vahvempi kuin se.
9.09.2015 - 20:24
Hieno postaus! Kiitos. Nämä syömishäiriö tarinat on aina niin surullisia. Sullakin alkoi oireilu jo noin nuorena. Itselläni anoreksiani pahin vaihe oli 15 -vuotiaani. Paraneminen alkoi kun terkkari passitti syömishäiriöklinikalle. Eikö sulle kukaan edes apua tarjonnut? Silloin olisit varmaan päässyt terapiaan, mikä olisi auttanut siihen henkisenkin puolen setvimiseen.
9.09.2015 - 21:58
@sara: Mun rajuin laihtuminen tapahtui just sinä kesänä ennen kuin menin yläasteelle. Eli kaikki opettajat oli uusia, eikä kukaan niistä tienny mikä mun normaali paino ois pitänyt olla. Kaikki kai oletti et oon luonnollisesti tikku. Kaverit ehkä huomas mut eipä kukaan sanonut mitään. Kerran kuljin kouluun ala-asteen ohi ja se meidän vanha terkkari sattui näkee mut ja ihmetteli, miten olin noin kovasti laihtunut. Se pyysi mua tulemaan vastaanotolleen, punnitsi ja mittasi mut ja esitti kysymyksiä mun ruokavaliosta. Itse tietysti valehtelin minkä kerkesin, ’Joo tottakai syön aamupalaa’, ’Joo syön vähintään kolme kertaa päivässä’, ’Joo kaikki on hyvin’ jne. jne. En tiedä uskoiko se mua, mut se päästi mut menemään.
Mut joo, hienoa et sä kuitenkin sait apuu :)