Mitä nyt taas

toipumisesta

14.07.2014 - 22:00 / KuningatarAlkoholi.

53 vastausta - “toipumisesta”

Mikko Kirjoittaa:
14.07.2014 - 22:27

Tämä on todella tärkeä merkintä. Hyvin tärkeä. Koska näitä ajatuksia tarvitaan. Aina niitä ei jaksa ajatella tai sanoa ääneen, joten on hyvä että sanoit ne.

Ja jotenkin tuntuu, että nyt ylitit myös itsesi piirtäjänä. Koska piirrosjäljessä oli tavallista enemmän sitä herkkyyttä. Sekin on sitä toipumista ja itsensä löytämistä! Hyvä, hyvä!

Niin ja joo, olen katsellut ja kuunnellut mupetteja nyt jälleen, joten tähän vielä eräs youtubelinkki:
https://www.youtube.com/watch?v=0Zzfdlxjx4Y

<3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
15.07.2014 - 19:35

@Mikko: AWW YEAHH JIM HENSON<3 Pienenä halusin asua Seesamitiellä :3

Ihanaa saada tästä kehuja! Tää on mullekin aika vaikea ja abstrakti aihe, joten yritin saada kuviin vähän enemmän tunnetta…herkyyttä, kuten itse sanoit. Tosi kaunis sana, ei ois itsellä tullut mieleen.

Jostain syystä ajattelin sua kun piirtelin tuota siniseen tähtitaivaaseen katselevaa ukkelia. Meidän uneksiva-runoileva-pohdiskeleva-kaiken-kyseenalaistava Mikkomme :D

Pisara Kirjoittaa:
15.07.2014 - 7:29

Tää oli todella asia merkintä! Olen itsekkin pohtinut juuri tätä asiaa usein. Itsestäni tuntuu,että on kausia jolloin menee tosi hyvin ja sitten on kausia jolloin ei mene niin järin hyvin tunne-elämässä. Sitten kun ei mene niin hyvin, miettii miksei voi ”olla niinkuin muutkin”?
Ja silloinkun on tuo ajatuskausi meneillään yrittää selvitä kaikesta yksin eikä osaa pyytää apua keltään, koska on liian ylpeä siihen.
Todella hyvä kirjoitus!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
15.07.2014 - 19:45

@Pisara: Aivan! Taisin aikoinaan tehdä merkinnän liittyen tähän. Silloin kun on hyvä kausi meneillään ei ajattele tarvitsevansa apua koska ei muista miten kamala se ’huono kausi’ oli. Mutta sitten se huono kausi tulee uudestaan ja silloin ei enää jaksa/kykene hakemaan apua (tai kuten sanot, on liian ylpeä siihen). Itse olen HYVIN ylpeä ihminen, ja mulla on paaaljon työstämistä sen kanssa.

Surusumu Kirjoittaa:
15.07.2014 - 16:33

Ei vitsi nää postaukset vaan paranee koko ajan! Tää oli mahtava. Kiitos.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
15.07.2014 - 19:48

@Surusumua: Apua nää sun kommentit vaan paranee koko ajan!<33 Kiitos tosi paljon, pyrin pienin askelin kohti täydellisyyttä hehe :'D

kjjo Kirjoittaa:
15.07.2014 - 18:09

Elämä _on_ omat kokemukset. Muut elää muiden elämiä. Ihminen ei ole jokin, vaan tapahtumavirta. Sekin, jota kuvataan kirjassa Sotilaspoika.

Normaaliutta ei ole edes teoriassa, edes ajatuskokeena, koska normaali olisi epänormaali friikki.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
15.07.2014 - 19:53

@kjjo: PUH JA ÄH.

Kyllä vain herraseni. Normaalius se vasta epänormaalia olisi tässä maailmassa.

kjjo Kirjoittaa:
15.07.2014 - 18:11

Äh.

Twi Kirjoittaa:
15.07.2014 - 18:57

Urgh, ne ihmiset jotka paasaavat siitä, miten ”on vain asennekysymys” olla masentunut tai ei. ”Potkit nyt vain itseäsi pyllylle ja unohdat ne asiat!” Ei niitä asioita, jotka on tehneet sinusta sinut,jotka on muovanneet sua vuosikausia ja kasvattaneet lapsuudessa sun pääsi piuhat solmuun, voi vain päättää unohtaa. Niiden kanssa voi tosiaan vain oppia elämään ja piuhoja oikoa sen verran, että useinmiten pärjää.
Itsestäni uskon, että mulla tulee aina olemaan huonompia kausia. Viikkoja, kun en vaan jaksa olla ”normaali” ja makaan neljän seinän sisällä jaksamatta tehdä mitään. Kun vaan oppisi hyväksymään nekin viikot, eikä potisi huonommuuden tunnetta, kun en jaksakaan käydä ulkona joka viikonloppu tai pitää kotiani putiputsis siistinä.

Tasapainoisia ja miettimään pistäviä ajatuksia sulla tässä merkinnässä. Ja ehkä maailman sympaattisin oli tuo ruutu, jossa surulle tarjotaan kuppi kaakaota <3 Oot taitava! :)Mun terapeutti aina hokee, miten "aggressio on meitä eteenpäin vievä voima". Hyvin oot valjastanut oman aggressiosi (;

Kiitos taas tästä n_n

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 8:38

@Twi: Äh, tuollaiset ihmiset suututtaa niin paljon! Miten jotkut voi oikeesti luulla, että syyllistäminen auttaa mielenterveysongelmaisia ihmisiä yks-kaks vetämään itsensä ylös suosta? ’Vain asennekysymys’. Haha just.

Munkin pitää oppia antamaan itselleni lupa olla jaksamatta. Joskus pitäis olla oikeus vaan maata neljän seinän sisällä eikä tehdä yhtään mitään. Kerätä rauhassa voimia.

Kiitos vielä kehuista! Hehe juu, olisipa suru oikeassakin elämässä näin sympaattinen :)
Paljon haleja sulle ja kiitos kun luet<3

kjjo Kirjoittaa:
15.07.2014 - 19:58

:,=)

Badger Kirjoittaa:
15.07.2014 - 20:28

Asiapäivitys. Arvostan.

Itsellä helpotti oloa sen tosiasian hyväksyminen, että ehkä minun ’normaalini’ vain tarkoittaa eri asiaa kuin esmes ystävättäreni ’normaali’. Se, että hänen ’normaalinsa’ on erilaista ei suinkaan ole minulta pois.

Oloa helpotti myös senkin asian ymmärtäminen, että hei, muidenkin kuolevaisten kengät kastuvat sateessa (paitsi ehkä niiden, joilla on kumisaappaat tai gore-texit, mutta ymmärtänette kielikuvani). Että ei mun kengät sen takia kastu, että mulla oli vähän huono lapsuus tai sen takia, että vanhemmat ovat alkoholisteja.

Sivunoottina mainittakoon, että tavallaan olisi kiva nähdä tätä surun hahmoa lisää, joskaan en siis tietenkään toivo, että sinulla olisi kurja olo. Siis ääääää… Tuo mörönkaltainen hahmo nyt on vain jotenkin sympaattinen. Ehkä se olikin aluksi hirviö, mutta siitä saa sympaattisen kun sen vain hyväksyy.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 8:46

@Badger: Samaa mieltä. Niin kauan kun ITSE on sujut itsensä kanssa ja pystyy elämään omassa kehossaan, niin on normaali. Olipa tämä normaali sit mitä tahansa. Kuten sanoit, eri ihmisille se tarkoittaa eri asiaa.

Kivaa että tykkäsit suru-hahmosta! Haluaisin tosiaan käyttää sitä muissakin sarjiksissa. Tosiaan, voimakkaat tunteet voi olla aluksi pelottavia, mutta loppujen lopuksi ne ovat hyvin inhimillisiä ja niille on yleensä joku syy. Mut juu, surua tulette varmasti näkemään vielä! (kuulostipa traagiselta)

Veera Kirjoittaa:
16.07.2014 - 8:43

”Nähdään syksyllä” :D Kiitos sulle, tää on tosi hyvä ja mullekin tärkeä sarjis.

T:veera

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 8:51

@Veera: Kiitos sinulle kun luet, rakas Veera! :’D

sapsu Kirjoittaa:
16.07.2014 - 8:50

Kiitos tästä ja muista merkinnöistä <3 Hassua miten näin pieni asia auttaa mua ymmärtämään itseeni ja että muillakin ihmisillä on samanlaista.

Jotenkin koko yhteiskunta pyörii sen ympärillä että ensin salataan se henkilön x juominen koska HÄPEÄ, hyi kamala miten se nyt tolleen. Kai se johtuu jostain kamalasta mitä sille on sattunu, kyllä se silloin SAA juoda! Pikku hömpsyt silloin tällöin tekee hyvää!

Sitten sen alkoholistin lapset katselee, kuuntelee sitä samaa vuodesta toiseen ja tavallaan se sairas
vanhempi aivopesee kaikki käsitykset. Jossain vaiheessa kun net lapset kasvaa niille voi tulla ongelmia ja ne tiedostaa mistä tai sitten ei.. Hakevat apua jotta tulisivat "korjatuiksi". Olisivat normaaleja.

Tai ainakin minulle ja sisaruksille kävi ja käy näin.. ei meille kaikille, tuntuu että riippuu luonteesta tai jostain muista seikoista miten itse oireilee ja tunteeko tarvitsevansa apua.

En tiedä oliko tässä mitään järkeä, tuntui hyvältä kirjoittaa :l

Toivottavasti sinulla menee hyvin :)<3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 9:07

@sapsu: Ihanaa että kirjoitit :) Ja kyllä, tässä oli paljon järkeä!

Meillä on yhteiskunnassa tosiaan aika kieroutunut asenne alkoholia kohtaan, ja ennen kaikkea alkoholiriippuvuutta kohtaan. Juomaan rohkaistaan jatkuvasti, mut sit kun ihmiset tulee riippuvaisiksi me lakaistaan ne maton alle koska juopot tekee olomme epämukavaksi. Ja koska alkoholistit lakaistaan maton alle niin siinä lakaistaan samalla ne alkoholistien lapsetkin ja muu perhe. Ja sit meillä on yhteiskunta täynnä sairaita ihmisiä. Huokaus.

Toivottavasti sinulla ja sisaruksillasi menee myös hyvin! Mutta jos ei, niin ei se mitään. Otetaan pieniä askelia kohti parempaa huomista, jokainen omaa tahtia. *hali*

BonaFide Kirjoittaa:
16.07.2014 - 15:12

Kiitos tästä!

Tämä oli niin huikea, että olin ihan hämmentynyt lukiessani tätä. Se sama tunne jälleen: joku toinen kokee asiat samalla tavalla. Miten hienoa!

Osaat todella hyvin sanallistaa sekä piirtää nämä tunteet. Olet todella taitava.

Ihan paras oli tuo surun kaakaolle pyytäminen – tänään oli paljon käsiteltävää.

Olen lukenut tän parin päivän sisällä about kymmenen kertaa läpi, tämä antaa niin paljon voimaa jaksamiseen ja huomiseen ja tulevaisuuteen.

Kiitos!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 20:53

@BonaFide: Tätä sun kommenttia oli aivan ihana lukea! Oon tosi iloinen että tykkäsit tästä näin paljon, vau :) Kivaa että tästä oli sulle jotain hyötyä. Et todellakaan ole yksin näiden tunteiden kanssa!

Kiitos ihanasta kommentista ja paljon voimahaleja sulle<3

Saiccu Kirjoittaa:
16.07.2014 - 15:28

Pakko tulla itsekin sanomaan, että tämä postaus kosketti minua monessa kohtaa sairauteeni liittyen (paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö sekä masennus). Silti en ole oppinut näinä 12 vuonna vieläkään käsittelemään surua, masennusta, ahdistusta ja sitä kaikkea paskaa, jota aivoni aika ajoin suoltaa niskaani. Pelot ja nuo ajatukset ovat liian kokonaisvaltaisia, etten vain pysty saamaan niistä vielä kiinni kunnolla. Ehkä vielä joku päivä osaan hyväksyä itsessäni kaiken.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 21:00

@Saiccu: Olet pitänyt itsesi hengissä viimeiset 12 vuotta, ja se on jo paljon kun ajattelee miten suurta taakkaa kannat. Olet oikea selviytyjä, Saiccu-rakas! Kuljetaan rauhassa kukin omaa tahtiamme eteenpäin, ei kiirettä :) Nää tunteet ja pelot on tosi vaikeita, mut kyl me vielä jonain päivänä saadaan niistä jotain tolkkua.

Anniinainen Kirjoittaa:
16.07.2014 - 16:35

Hullun hyvä postaus. Varsinkin viimeisen lauseen asia on se, minkä oivalsin tässä taannoin ja on helpottanut monia huonoja hetkiä kummasti. Mikään paskamyrsky pään sisällä ei tosiaankaan kestä ikuisuuksia, vaikka se siltä tuntuukin.

”Normaali” on kirosana. Ihmisen on mahdoton olla normien mukainen niin esim. geneettisistä, kokemuksellisista ja kulttuurillisista syistä (ja lista vain jatkuu).

Ja: Tuli mieleeni yksi vaikuttava teksti jossa otettiin erilainen näkökulma mielenterveysongelmiin: http://maanhalla.wordpress.com/2012/06/11/sarkyminen-on-kaunista-yksi-nakokulma-mielenongelmiin/

Käyn joka päivä kurkkaamassa täällä onko tullut lisää postauksia. Kiitos tästä. c:

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 21:12

@Anniinainen: Linkkasit hei tosi hyvän kirjoituksen! Kiitos siitä :’D

”Se, että puhutaan eheytymisestä fanaattisesti, on arveluttavaa. Tai, että ihmisiä jaotellaan terveiksi tai heiksi, jotka ovat menneet mieleltään rikki, ja niiksi, jotka ovat toipuneet” <– just tää tässä!

Ihanaa että käyt täällä niin usein ^^ Ehtisinpä päivittää joka päivä!

Mikko Kirjoittaa:
16.07.2014 - 16:53

Noihin tunteiden käsittelyyn pitää todeta se, minkä nyt olen oppinut, että jos ei lapsuudessa ja kenties vanhempanakaan ole saanut tilaisuutta käsitellä jonkun toisen kanssa omia tunteitaan rakentavasti ja ilman, että niihin liittyy häpeää, ei niitä ole oppinut siten käsittelemään. Mikä tahansa tunne voi tuntua oudolta ensimmäistä kertaa ja jos kukaan ei ole kertomassa miten siihen tulee suhtautua, se voi alkaa ahdistaa.

Sen takia olisi hyvä olla joku, aina ystävästä siihen terapeuttiin, jonka kanssa voi omia tunteitaan käsitellä. Ja oppia, että on ihmisenä paljon muutakin. Se ei ole helppo prosessi, enkä minä ole sitä itse vielä käynyt läpi, mutta siihen sisältyy se, että elää tunteensa uudestaan.

Esimerkiksi itse tajusin, että halaamiseen minulla liittyy vahvasti alitajuinen muisto siitä, että äiti halasi minua kun poliisit veivät isän ekaa kertaa. En muista muulloin tulleeni halatuksi, en pitänyt sitä halausta luonnollisena. Ja samalla olen katsellut kateelisena kuinka nuo ”normaalit” voivatkin halata toisiaan niin helposti. Enkä koskaan tullut itse halatuksi noiden toimesta. Halaamiseen siis liittyi minulla se, etten kokenut saavani hellyyttä ja toisaalta se fyysisenä kontaktina tuntui käsittävän aivan liian surullisen hetken (epäluonnollisena tapana).

Myöhemmin olen kuitenkin hengannut ihmisten kanssa, jotka ottavat fyysistä kontaktia ja halaavat minuakin toisinaan. Se tuntuu hiukan oudolta aina, mutta nyt kun olen käsittänyt miksi halaaminen tuntuu minusta oudolta, saatan ehkä sitten vähitellen tottua siihen paremmin. Enkä koe sitä enää aivan liiallisena hellyyden osoituksena itseäni kohtaan.

Ja sitten olen onnekseni sattumalta toiminut lastenohjaajana, ja lapset kun minusta pitävät, niin he ottavat myös kaikenlaista fyysistä kontaktia. Silloin olen saanut opetella fyysisen kontaktin ottamista sekä kokea tietyllä tapaa lapsuuttani uudestaan ilman ahdistuneisuutta.

Mutta tällaisten korjaavien kokemusten saaminen ei ole aina niin helppoa ja niihin voi ihmisellä olla suuri kynnys (minulla on vieläkin, älkää lukeko minua liian rohkeaksi tai vapautuneeksi).

Mutta mielestäni yksi tärkeä seikka on se, että myöntää oman menneisyytensä useammalle läheiselleen painottaen sitä, että on paljon muutakin kuin menneisyytensä. Sillä ainoastaan sitä kautta voi vapautua menneisyytensä/nykyisyytensä piilottelulta. Kun ei ole enää pelkoa paljastumisesta, se ei vie tuhottomasti energiaa. Se vaatii paljon rohkeutta, varsinkin jos taustat ovat kovin monimutkaiset ja häpeä tuntuu valtavalta, mutta kannattaa muistaa, että menneisyydestään ei tarvitse kaikkea kertoa toisille. Vain se, mikä on omalla mukavuusalueella ja hiukan sillä epämukavuusalueella. Eli itselleen sopivalla tavalla. Esimerkiksi alkoholistin lapselta riittää jo se, että kertoo olevansa alkoholistin lapsi. Mitään, mitä kotona on tapahtunut, ei välttämättä tarvitse kertoa.

Siihen kertomiseen toki pitää sisältyä myös se, että itse käsittää ja tiedostaa jollakin tapaa millaisia omat tunteet ovat ja mistä ne johtuvat. Ja ymmärtää tosiaan se, että on ihmisenä helkkarin paljon enemmän, kenties enemmän kuin uskotkaan.

On ymmärrettävää, että pelkää taustojensa tullessa ilmi, että jotkut hylkäävät. Mutta on myös muistettava se, että todelliset ystäväsi eivät sinua hylkää, sillä he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Ja kun kerrot heille hiukan enemmän itsestäsi, he ymmärtävät sinua jälleen enemmän ja voivat auttaa sinua omalla tavallaan, pienellä tai suurella.

Mutta ei kannata myöskään tästä kerrotusta liikaa innostua. Vaan sulatella rauhassa tätä esitystä ja miettiä onko se itselleen sopivin tapa. Itse aion jatkossa kertoa taustani, kun minulta kysytään miksen juo (eli luontevassa kontekstissa) ja todeta, että se ei ole ainut syy ja että olen ihmisenä paljon muutakin. Silloin minun ei tarvitse piilotella ja tuhlata energiaan kulissien ylläpitämiseen. EN TOSIN TIEDÄ pystynkö tähän käytännössä, mutta pyrin siihen.

Ehkä tästä oli jollekin Kuningattaren blogin lukijalle apua, ehkä ei, mutta muistakaa, jokainen rikotuista toipuu omalla tavallaan. Ei sille toipumisellekaan ole mitään ”normaalia tapaa”.

Mikko Kirjoittaa:
16.07.2014 - 17:04

Niin ja se vielä, että on aina hyvä tiedostaa itsestään piirteet, jotka johtuvat esimerkiksi vanhempien alkoholismista tai mielenterveysongelmista, ja toisaalta piirteet, jotka kumpuavat jostain muualta. Kummistakin piirteistä löytyy voimavaroja ja itsetutkiskelun aiheita, ja on myös lohduttavaa tietää, että minussa on myös paljon piirteitä jotka EIVÄT johdu taustoistani.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.07.2014 - 21:17

@Mikko: Ihanaa, että sulla on tähän näin paljon sanottavaa :’D

Oon muuten itekkin miettiny tosi paljon, et mitkä piirteet ilmenevät mussa ’luonnostaan’ ja mitkä alkkarivanhemman vuoksi. Joskus tuntuu et selvää jakoa on vaikee tehä. Kaikki kokemukset kun muokkaavat meitä tavalla tai toisella.

Rasmus Kirjoittaa:
16.07.2014 - 22:38

Mä vaan nautin tästä merkinnästä ihan sikana ♥

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
17.07.2014 - 9:38

@Rasmus: awww ihana Rasmus!<33

Mireille Kirjoittaa:
17.07.2014 - 22:29

Ei elämän tielle heitetä esteitä. Ne esteet on osa sitä tietä. :D

http://zinc252.tumblr.com/post/89975623257

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
18.07.2014 - 17:43

@Mireille: AMEN SISTAH :D

anonymous Kirjoittaa:
19.07.2014 - 7:56

Paljon on meillä näköjään samanlaisia ajatuksia, vaikka oma äitini on alkoholistin sijaan eräänlainen narsisti-marttyyri.

Jotenkin saan tästä sarjakuvastasi toivoa, kun näen, miten käsittelet asioita, joita itsekin olen mieleni sopukoilla pyöritellyt. Helpottavaa tietää, ettei ole yksin ajatustensa kanssa. :)

Ja vielä tähän nimenomaiseen merkintään viitaten: On tajuttoman ärsyttävää, miten ihmiset ajattelevat, että kunhan vain menet terapiaan, niin olet jo tyyliin seuraavana päivänä ”kunnossa”. Itse en ole sillä tiellä kohdannut kuin pettymyksiä ja tyhjiä lupauksia…

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
19.07.2014 - 20:01

@anonymous: Aika jännää, muutama muukin narsistin lapsi on kokenut samaistuneensa näihin sarjiksiin. Varmasti alkoholisteilla ja narsisteilla on paljon yhteistä, onhan molemmissa kyse mieleltään sairaista ihmisistä. Oma äitini ainakin rakastaa tuota marttyyrin roolia.

Ihanaa että saat jotain lohtua tästä! Näiden samojen asioiden kanssa painiskelee todella paljon ihmisiä, näkyy se varmasti kaikissa näissä kommenteissa. Et ole yksin! :D

Harmi että sulle ei oo ollu hyötyä terapiasta. Monella kestää usein vuosia löytää se oikea terapeutti ja oikea hoito ja oikeat lääkkeet jne. Oispa se vähän helpompaa :/
Toivottavasti löydät kuitenkin sen jutun jonka toimii sulla!
Kaikkea hyvää<3

Kettu Kirjoittaa:
19.07.2014 - 19:28

Mun mielestäkin tämä oli yksi parhaista merkinnöistä. Ja lisäksi tuo Suru on aivan ihana, tykkään ajatuksesta, että sen kanssa voi keskustella, ja toivottaa tervetulleeksi taas myöhemmin :) Haluaisin itsekin osata suhtautua siihen niin.

On aika hassua, miten sitä osaa samaistua näihin juttuihin, vaikka mun vanhemmat on ihan ”normaaleja” (mita sekin sitten tarkoittaa…). Mutta toisaalta mulla on suvussa paljon alkoholisteja, mukaanlukien vaari ja kolme vuotta sitten kuollut isoveli. Yleensä kun lukee tämmösiä merkintöjä, kylään ei tule Suru vaan Ikävä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
19.07.2014 - 20:15

@Kettu: Kiitos! Aika moni tais tosiaan tykätä tuosta Suru-hahmosta. Se tulee luultavasti seikkailemaan täällä myös jatkossa :) Ja niin, myönnän että suhteeni suruun oli tässä vähän..romantisoitu, heh. Välillä suru on tosi raastava tunne, välillä se antaa uutta perspektiiviä.

On niin hienoa kuulla, että kaikenaiset ihmiset voivat samaistua mun juttuihin. Ehkä koska näissä seikkailee kaikille ihmisille tuttuja tunteita, ahdistus, pelko, suru, epätoivo jne.

Tuo Ikävä vois olla muuten aika jännä hahmona. Se on vähän niinku Surun sisko…ikävointihän on tavallaan menetyksen suremista, kaipuuta (osanottoni veljesi poismenon vuoksi! *hali*)

Tala Kirjoittaa:
19.07.2014 - 22:00

Tästä entrystä tuli mieleen se, kuinka lähdin oman viimeisen terapiakäyntini jälkeen terassille parin kaverin kanssa. Paikalle sattui yksi tuttu masennuspotilas, jolle sitten kerroin että terapeuttini ja minä sanoimme juuri toisillemme jäähyväiset.

”Eli ootko sä nyt terve?” oli vilpittömästi ilahtunut kysymys, jolle minun ei ehkä olisi pitänyt nauraa, mutta ainakin reaktio oli yhtä vilpitön.

En minä tule koskaan olemaan ”terve”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Masennus lyijynraskaassa olomuodossaan oli seuralaiseni lähes kymmenen vuotta, en minä tule pääsemään siitä ”yli”. Minä vain sain sen verran voimaa, että jaksan kantaa sitä mukavammin matkassa, ja sen verran työkaluja, että jaksan silloin tällöin hioa siitä paloja ja terävimpiä kulmia pois.

Ehkä olen siitä onnekas, että minua on aina rakastettu. Silloin kun en ollut vielä masentunut, vaan epämääräisen pahoinvoiva kasa primitiivisiä tunnereaktioita, ja silloin kun olin masentunut. Ja nykyäänkin, kun en ole enää masentunut ja pystyn elämään normaalia elämää. Olen ollut aina olemassa, olen ollut useimmiten tarpeeksi silloinkin kun en ole ollut yhtään mitään.

Jos jotakin haluaisin antaa kaikille masentuneille, niin juuri tuon tunteen siitä, että juuri Sinä Riität.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.07.2014 - 10:00

@Tala: ”Minä vain sain sen verran voimaa, että jaksan kantaa sitä mukavammin matkassa, ja sen verran työkaluja, että jaksan silloin tällöin hioa siitä paloja ja terävimpiä kulmia pois.”<–JUURI TÄMÄ TÄSSÄ NÄIN. Terapian pointtihan on yleensä juuri se, että potilaalle annetaan erilaisia työkaluja ongemien työstämiseen. Ongelman KOKONAAN poistaminen on monessa tapauksessa epärealistinen tavoite.

Läheisten rakkaus on niin tärkeä osa paranemisprosessia :) Ihanaa että sinulla on sitä riittänyt

Anayte Kirjoittaa:
20.07.2014 - 21:15

Sun merkinnät on niin rehellisiä ja surullisia ja hauskoja että melkein halkean. Kiitos tästä blogista!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.07.2014 - 9:15

@Anayte: Ihanaa että tykkäät ^^ Kiitos kun luet!

L Kirjoittaa:
24.07.2014 - 12:00

Voi jösses, oon seuraillut täällä sivussa jo jonkin aikaa, mutta tämä nyt itketti ja samaistutti ja hymytytti niin vahvana että pakko jo uskaltautua kommentoimaan. Tää on aivan ihana! Nää on ylipäätäänkin aivan ihania! Ilahduttaa aina kun huomaa että on uus ilmaantunut! Näistä kumpuava asenne on niin terveellä tapaa herkkä ja vahva ja kannustava ja kaikkea samaan aikaan että tekis mieli tulostella pätkiä kotiin seinille muistutukseks itselle. Hirmuisen hymytyttävää jatkoa haluan täältä vaan toivottaa, hurrpurr, kiitos :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
24.07.2014 - 21:05

@L: Ihanaa että uskaltauduit kommentoimaan! Näin ihania viestejä on aina ilo lukea :D Kiitos!

Nää mun jututhan on yleensä aika synkkäsävyisiä, joten haluaisin yrittää välillä heittää sekaan jotain vähän positiivisempaakin. Ihanaa että tykkäsit tästä näin paljon! Haleja sinne ruudunun toiselle puolelle ja kiitos kun luet!

Joni Kirjoittaa:
1.08.2014 - 8:40

Fantastiset kuvat ja mukava, kepeä tarina. ;-)

Diggaan tyylitellystä realismista. Kauniin sopusuhtaisia hahmoja, jotka on sommiteltu upeasti kuvan tunnelman mukaan. Musta hattivatti konkretisoi mukavasti surun. Lukija saa päättää miten hän mieltää surun: lempeänä, musertavana vai etäisenä.

PS. Törmäilin tänne YLE puheen kautta.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.08.2014 - 15:34

@Joni: Olipa mukava lukea tälläinen pieni analyysi sarjiksestani :D Kiitos kovasti kehuista!

Vai YLE:n kautta tulit? Ne on kuulema työstämässä ensi vuodelle dokkareita alkoholistien lapsista, joten kenties siksi mainitsivat blogini. Olipa mukava juttu :)

jowi Kirjoittaa:
3.08.2014 - 19:31

tosi hyvä teksti! ja vielä asioista joita kaikki miettii varmasti ja paljon :) Jatka kirjoittamista ja piirtämistä, sulla on siihen lahja. äläkä anna äites tai kenenkään muunkaan push you down :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.08.2014 - 9:08

@jowi: Oi kiitos jowi! Sain voimia tästä kommentista :D

U Kirjoittaa:
25.08.2014 - 14:59

Loistava postaus!

Hyvät hahmot nuo pelko ja viha. Häpeän hahmoa en muistakaan – voi oliko se lonkeroinen juttu. Ehkä muistan väärin. Väärässäkin voi olla :D Sitä harjoittelen.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
27.08.2014 - 9:12

@U: awww kiitos! :D

äyh Kirjoittaa:
9.09.2014 - 10:43

pakko kommentoija anonyymisti ku rupesi itkettämään tämä merkintä ;_; jotenki sai konkreettisen muodon mitä ite on päänsä sisällä ajatellu, et miten ei koskaan tule ’normaalia’ vaikka kuinka haluais. Mullakin on ollu kauhee kiire päästä pois esim masennuksesta et ’voisin olla taas NORMAALI ja tehä töitä ja olla hyödyllinen enkä koskaan huolehtia mistään’. Pitäs työstää asiaa koska näin ei asia koskaan tule olemaan, pitäs oppia ehkä elämään erilailla. Mietinnän aihetta, kiitos merkinnästä :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
9.09.2014 - 12:20

@äyh: Oih, voisipa masennuksen ja ahdistuksen tosiaan riisua pois ja olla NORMAALI, heh. Kuten sanoit, voimme vain yrittää oppia elämään eri lailla, ja ehkä ennen kaikkea oppia olemaan myötätuntoisempia ja hellempiä itseämme kohtaan. Mutta niin, pieniä askelia, ei kiireitä eikä paineita~

Kiitos kun luet :) Sinä olet kaunis ihminen, rakas äyh <3

R Kirjoittaa:
11.10.2014 - 19:56

Moikka,
halusin vaan sanoa että törmäsin pari päivää sitten blogiisi kun facebookissa puhuttiin alkoholimainonnasta, ja sen jälkeen päädyin lukemaan ihan kaikkia päivityksiäsi. Mullakin nää on ollu tosi koskettavia ja samaistuttavia, vaikka ongelmillani on erilainen tausta (seka-ahdistus-masennushäiriö diagnosoitiin joskus). Vaikka tällaisista asioista voi puhua vapaammin internetissä, on silti mieletöntä lukea kuin omia ajatuksiaan ja taisteluitaan omalla äidinkielellään ja vielä sarjismuodossa. On hienoa että rikot sitä hiljaisuuden muuria ja sosiaalista stigmaa mikä meidän kulttuurissamme on ominaista puhuttaessa mielenterveydestä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
12.10.2014 - 18:13

@R: Nää samat tunteet ja ajatukset on varmasti tosi monelle tuttuja, oli vanhemmat sit alkoholisteja tai ei :) On muuten totta, että omalla äidinkielellä ei hirveesti löydy näitä asioita käsitteleviä sarjiksia. Itse oon löytäny netistä ehkä muutaman sarjiksen liittyen mielenterveysongelmiin, mut ne oli kaikki enkuksi.

Ihanaa että löysit tänne ja jätit näin ihanan kommentin. Paljon haleja ja tsemppiä!<3

Minna Kirjoittaa:
11.08.2015 - 23:22

Mua kosketti varsinkin toi ”laatikkokuva” missä työnnetään oleen joku normaali muiden joukossa. Oon semmosta usein kokenu sukulaisten/kaverien kohdalla (paitsi niide läheisimpien <3) vaikken mitää kovin traumaattista oo kokenu perus elämän huolia ja parisuhdeongelmia. Mää oon aika temperamenttinen persoona ja usein tykkään puhua suoraa ihmissuhteista ja välillä tuntuu että kaikkia semmosia vähänkin epämiellyttäviä aiheita vältellään ja aina pitäs puhua jostain saavutuksista. Siis tällainen suppea oman elämän näkökanta, mutta kovin saavutuskeskeisenä näen tällaisen länsimaisen yhteiskunnan. Se joskus ärsyttää. Joskus alan vaa puhua niistä vaikka kuinka muut olis vaivaantuneita. Silloin taputan itteeni kyllä olalle että niinpä just noin – ja joskus taas tuntuu hyvältä palata niihin perus saavutus/suoritus aiheisiin – miten töissä ja koulussa :D Vähän sekava teksti sorry ^^

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
12.08.2015 - 12:19

@Minna: ’Suorituskeskeinen’ on osuva sana. Oikein hyvä teksti :D

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus