Mitä nyt taas

lisää katkenneita tarinanpätkiä

6.05.2014 - 13:08 / KuningatarAlkoholi.

6 vastausta - “lisää katkenneita tarinanpätkiä”

Mikko Kirjoittaa:
6.05.2014 - 18:11

Lukion aikana isä nukkui tai lepäsi päivät pitkät olohuoneen sohvalla tai oli mennyt juomaan jonnekin, kun tulin koulusta. Eikä me puheltu juurikaan, ei menty edes samaan aikaan saunaan. Muuri oli valtava. Ja tietenkin omalla tavallaan sitä pyrki juuri välttämään tekemästä mitään, mistä olis tullut huutoa tai muuta. Koska riidellä ei jaksanut.

Se on nyt jälkeenpäin katsottuna aika järjetöntä, että on asunnut samassa asunnossa puhumatta juurikaan, ja on aikaa selkeää, että jokaiseen sattui.

Itse ei voinut olla sillä tapaa vahva ihminen, että olisi silloin nähnyt mahdollisuudeksi kenties ryhmäterapian tai mitään muuta vastaavaa. Eikä se edes ole lasten tehtävä, jos perheissä nyt mitään tehtäviä ylipäätään on. Tai jos olisi sitä vaihtoehtona arvellut, niin olisi vain odottanut, että ei tästä tule mitään. Koska siinä vaiheessa alkoholi oli jo vienyt niin totaalisesti. (Isä kävi A-kodissa, mutta palasi hyvin nopeasti pois. En osaa sanoa, oliko hyvä vai huono asia, mutta niin se vain menee)

Ja vaikka vieläkin olen katkera, en sitten tiedä onko tulevaisuudessa oltava siten vahva, että on oltava jollain tapaa isän tukena a-tuessa. Koska sääli ja side omaan vanhempaan kai on kuitenkin vahva. Ei voi tietää.

Mutta tällaista tänään, ajatuksia ilmassa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.05.2014 - 22:16

@Mikko: Se voi vaatia kyl TOSI paljon vahvuutta läheiseltä olla alkkarin tukena, jos tämä oikeasti päättää jossain vaiheessa yrittää raitistua. Multa kuluu usein niin paljon energiaa pitää itseni pystyssä, etten tiedä riittäiskö mulla voimia (tai halua) olla äidin tukena. Kuten sanoit, ei voi tietää. Kumpi vie voiton, katkeruus vai sääli läheistä kohtaan?

Hienoja ajatuksia ilmassa!

Katman Kirjoittaa:
8.05.2014 - 21:02

Muistan miten menin piiloon sängyn alle pienenä. Pelkäsin isää jo pienestä asti. Lopulta sain juosta karkuun sen raivonpuuskia. Vuosi vuodelta sen juominne ja se viha kasvoi ja kasvoi. Vuosiin se ei ole kutsunut minua omalla nimellä vaan joko huoraksi, pikku huoraksi tai ämmäksi.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.05.2014 - 22:50

@Katman: Voih :( Keksisinpä jotain hyviä lohdutuksensanoja.
*hali*

mangusti Kirjoittaa:
10.05.2014 - 2:03

Koitan kirjoittaa kommentia, mutta saan itseni kuulostamaan koko ajan ahdistavalta intoilijalta,
joten pääsen varmaankin helpommalla jos vain listaan asiat jotka haluan sanoa:

– blogisi on vaikuttava, sekä mielenkiintoinen!
– osaat kertoa asiasi selkeästi
– jotkut asiat oikeasti pistivät mietityttämään
– sekä tykkään myös tavastasi piirtää

Ja jos voi kysymystä esittää, niin mikä on mielipiteesi mainoksiin: Lasinen lapsuus ?
Onhan siitä jo pari vuotta kun niitä näytettiin, mutta yhä ne youtubesta löytyvät. Itseäni alkaa kyseiset videot ahdistamaan(hienosti ne kyllä on tehty).

hyvää yön taikka päivän jatkoa :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.05.2014 - 10:49

@mangusti: Niin ihana kommentti! Kiitos lämpimistä kehuista ^^

Kuten sanoit, Lasinen lapsuus-mainokset on tosi hienosti tehty ja alkoholistien lapsille hyvin samaistuttavia. Toisaalta nää samat alkkareiden lapset saattaa kokea ne hyvin ahdistaviksi.

Loppujen lopuksi näiden mainosten ensisijainen tarkoitus on herättää keskustelua ja saada ihmisiä (varsinkin vanhempia) miettimään omaa suhdettaan alkoholiin. En tiedä onko nää kampanjat tehonnut, se onkin sit asia erikseen. Mut musta on tärkeää, että nää alkoholiasiat pidetään pinnalla. Varsinkin koska on paljon ihmisiä, jotka mieluumin lakaisisivat ne maton alle koska ne on liian epämukavia. Tottakai vanhempien alkoholismi on epämukavaa. Ja rumaa. Ja kamalaa. Juuri siksi siitä pitää puhua.

Hyvää päivänjatkoa myös sinulle :)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus