Mitä nyt taas

katsaus menneisyyteen

20.04.2014 - 13:04 / KuningatarAlkoholi.

12 vastausta - “katsaus menneisyyteen”

Mikko Kirjoittaa:
20.04.2014 - 21:14

Tällaiset ovat aina pysäyttävää luettavaa.

Mainostin joskus jo täällä Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa -kirjaa, ja nyt entistä enemmänkin, koska siinä de Vigan kirjoittaa äidistään, jolla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö (ja muita ongelmia). Ja voisihan sitä pitää useammankin henkilön selviytymistarinana.

On kyllä jännittävää, että uskallat kertoa näin laajasti sukusi tarinaa blogissasi. Mutta siinä tuleekin ilmi hyvin, että tragedioilla on tapana kasaantua ja siirtyä sukupolvesta toiseen (geneettisesti, ympäristöllisistä tai sitten rakkaista rakenteellisista tekijöistä johtuen). Ja näistä asioista on hyvä keskustella ja olla tietoinen, sillä siten on ainakin kyky ymmärtää jos ei muuta.

Ymmärrys yleensä on edellytys muulle hyvälle.

Oi voi, älä koskaan lopeta blogin pitämistä. <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.04.2014 - 22:04

Oon tosiaan keräillyt listaa lukijoiden suosittelemista kirjoista ja aion heti ekaksi paneutua tuohon de Viganin kirjaan kunhan tentit on ohi. Ja tosiaan: kirjoja, artikkeleita, leffoja yms. saa vapaasti mainostaa täällä! Aina!

Ja hei, ihanaa että tykkäsit tästä postauksesta. Epäröin vähän tän kaa et onks tää sittenkään niin hyvä juttu, mut kyl se on oikeasti tärkeä tarina. Kaikilla suvuilla on näitä rasitteita ja niistä pitäisi tosiaan keskustella enemmän, saada ihmiset ymmärtämään.

Toivottavasti tää blogi tosiaan elää mahdollisimman pitkään! :D Eihän sitä koskaan tiedä miten käy, mut enivei, ei voi tehdä muuta kuin polkea eteenpäin ja katsoa minne elämä vie.

Kiitos Mikko, sun kommentti tuli juuri oikeaan aikaan<3

Catherin Kirjoittaa:
21.04.2014 - 12:58

Pakko tulla kommentoimaan nyt ekaa kertaa. :p Oon seurannut blogiasi ja oot rohkee kun jaksat käydä läpi näitä asioita. Mahtavaa pohdintaa ja ja ja .. kaikkea.

Tuosta Markon tarinasta niin todennäköisesti se on ollut hänen tahtonsa. Skitrofeniaa sairastava väsyy ”seuraajiinsa” ja ääniin, joita kuulee, ja yleensä on valmis päättämään päivänsä, jotta tuo kaikki loppuisi. Surullista :(

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
22.04.2014 - 9:35

@Catherin: Hei kiitti tosi paljon, vau :D Niin kilttejä sanoja<3

Ja niin, itsemurha on valitettavasti melko todennäköinen vaihtoehto tässä Markon tapauksessa. Varmuudellahan sitä ei voi tietää, mut kaipa jossain vaiheessa niitä 'huonoja' kausia alkaa olla enemmän kuin noita 'hyviä' kausia ja sielu ja ruumis väsyy..:/

Sande Kirjoittaa:
21.04.2014 - 13:49

Oletko nähnyt Putoavia Enkeleitä elokuvaa? Kertoo Lauri Viidasta, suomalaisesta kirjailijasta/runoilijasta joka myös kärsi skitsofreniasta. Elokuvassa on hiukan samankaltainen kohtaus, jossa Viita puhuu että ulkona vastarannalla näkyvät valot ovat sotilaita jotka ovat iskemässä perheen mökkiin.

Mielestäni elokuva oli varsin hyvä, Viita on muutenkin mielenkiintoinen henkilö, näen hänet tiiviinä osana suomen kirjallisuuden perintöä (hänen työnsä vaikutti muun muassa Juice Leskiseen jonka työ taas vaikutti suomalaiseen pop-musiikkiin ja kulttuuriin niin vahvasti että päivittäin törmää hänen jälkiinsä).

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
22.04.2014 - 9:40

@Sande: Kävin just vilkaseen trailerin youtubesta ja vaikuttaa jännältä! Pistän ylös tähän listalle kesäkatsottavaksi. Katson muutenkin tosi vähän suomalaisia leffoja joten tässä ois siis hyvä tilaisuus täyttää tätä kulttuurillista aukkoa :’D

Hooam Kirjoittaa:
22.04.2014 - 20:28

Olen varmaan just niitä, jotka tahtoisi juosta pakoon tällaisia tarinoita. Ahdistaa, melkein fyysisesti puristaa sydänalaa, ajatus siitä, kuinka omat aivot voivat kääntyä itseään vastaan, kuinka mihinkään aistihavaintoihin ei oikein voi luottaa tai kuinka joku ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei.
On jotenkin todella vaikea ymmärtää, että skitsofrenia on vakava sairaus ja on olemassa ihmisiä, jotka sitä sairastaa – muuallakin kuin suljetuilla osastoilla…
Ehkäpä yhteiskunta on yhtä ahdistunut näistä jutuista kuin minäkin – ei oikein tahdota puhua alkoholismista TAI mielenterveys-ongelmista TAI muusta vastaavasta, se vaan on niin kamalan masentavaa ja pelottavaa, ei kukaan nyt sellaista tahdo puhua, ollaan vaan ihan hiljaa ja laitetaan sormet korviin…

Osasyy siihen, että päätin ruveta absolutistiksi oli juuri se, etten menettäisi hallintaa itsestäni. Markon kaltaiset esimerkit ja yleisestikin sairauksista puhuminen häiritsevät, koska ne saavat minut (ja varmaan monet muutkin) ajattelemaan: ”Mutta entäs jos sinulle kävisi näin..” Sairaus on sairaus, oli se sitten hinkuyskä tai sitten skitsofrenia – ei näitä pitäisi luikkia pakoon… Pitäisi pystyä katsomaan sitä silmiin ja sanoa: ”Jaahas, sinä olet tuommoinen. Sinut saa kuriin lääkkeillä, voi miten hyvä juttu. Olet olemassa ja se on okei, et sinä tee toisesta ihmisestä yhtään sen huonompaa henkilöä.”
Kiitos Kuningatar, että laitoit minut taas ajattelemaan (vaikka tämä hyvin löyhästi koskettavaan perhe-historiaasi liittyykin). Kamalan paljon sinun perheellesi onkin sattunut, toivon sinulle parhainta kevättä ♥

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
22.04.2014 - 21:52

@Hooam: Syy siihen, miksi juon niin vähän on just tuo pelko hallinnan menettämisestä. Humalassa aivoni ovat tavallista enemmän sumussa, mikä on toisaalta houkuttelevaa koska se voi olla hyvin rentouttavaa, mut samalla iskee se turvattomuuden tunne kun ei voi hallita kunnolla mieltään ja kehoaan.

Ja ois vielä kamalampaa, jos se hallinnanmenetys ois pysyvä jonkun vakavamman mielenterveysongelman kuten skitsofrenian vuoksi. Nämä ovat todella, todella pelotavia asioita, jotka kuitenkin koskettavat hyvin paljon ihmisiä. Mutta kuten sanoit, moni ei haluaisi edes kuulla puhuttavan niistä, niin pelottavia ja ahdistavia kun ne ovat.

Kiitos, ihana Hooam :D Aivan mahtavaa kuulla, et mun jutut inspiroi sussa näin paljon ajatuksia (vaikka vähän ahdistaviahan ne tosiaan on). Ihanaa ja lämmintä kevättä myös sinulle!<3

Tuulikki Kirjoittaa:
3.05.2014 - 21:37

Huh, nyt on pelottavia yhtäläisyyksiä. Äitini on nimittäin alkoholisti ja hänen veljensä sairasti skitsofreniaa. Veli, Markku, kuoli kaksi vuotta sitten. Muutenkin blogikirjoituksesi voisivat olla omiani. Kiitos hienosta blogista!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.05.2014 - 10:24

@Tuulikki: Kiitos itsellesi kun luet, ihana Tuulikki ^^

Wispie Kirjoittaa:
31.10.2014 - 21:39

Muiden kommenteista tuli minullekin mieleen, että toivottavasti blogisi jatkuu pian. Nää on musta tärkeitä ja koskettavia sarjakuvia. Käsittelet sukuas niin syvällisesti, että harva uskaltaa tehdä sitä vaikka niin monella on taustallaan hirveän syviä ongelmia.

Markon tarinasta en osaa sanoa sen enempää. Musta ystäväsi teoria on kaunis humoristinen selitystapa. Se on ehkä epätodennäköisen, mutta sitä yrittää keksiä omalla tavallaan positiivista päätöstä tarinalle, jolla ei ole selkeää loppua… Minusta se on sympaattista.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.11.2014 - 10:59

@Wispie: Näitä sukutarinoita on tosi kiva piirtää (vaikka monet niistä on aika surullisia). Yritän aina kysyä mummolta ja tädiltä meidän perheen historiasta, jos vaikka sais inspistä johonkin sarjikseen :) Tulen varmasti puhumaan vielä lisää suvustani!

Mustakin tuo Ruotsiin uiminen oli hauska selitys. Jotkut asiat on pakko ottaa vähän huumorilla tai ne on vaan liian masentavia…

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus