Mitä nyt taas

puhuin tästä jo viime syyskuussa mut otanpa nyt taas esille

31.03.2014 - 9:54 / KuningatarAlkoholi.

12 vastausta - “puhuin tästä jo viime syyskuussa mut otanpa nyt taas esille”

Mikko Kirjoittaa:
31.03.2014 - 22:22

Tästä poimin itselleni jälleen kerran sen, että on niin monta erilaista tarinaa, mutta kuitenkin yhdistäviä piirteitä. Omat sukulaiseni tietävät miten asiat ovat, mutta eivät puuttuneet asiaan tietenkään. Tai pikemminkin äidin puoleinen suku tiesi ja isän puoleiseen sukuun olimme harvoin yhteydessä (häpeä isän ja sukulaisten osalta ja sitten kaiketi tietynlainen kuulumattomuuden tunne isäni kohdalla mikä voi sitten kenties selittääkin isän alkoholismia, who knows).

Mutta kuitenkin vaikeneminen, häpeä, avun pyytämisen absurdius ja lapsen herkkyys havaita, että tästä ei voi puhua, vain olivat läsnä elämää ja todellisuutta.

On kuitenkin tavallaan jännittävää, että tavallaan lapselle omat vanhemmat ovat normaaleja, sellaisia, mitä kaikkialla on, ja kuitenkin jotenkin aistii, että kaikesta ei voi puhua. Se on jotenkin vain todella jännittävää.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.04.2014 - 7:10

@Mikko: Juuri näin! Jokaisen alkkarinlapsen tarina on erilainen (vaikka on just noita yhteneviä piirteitä).

Meillä äidin suku sai tietää äidin juomisesta aika myöhään, vasta minun ollessa teini-iässä. En itse sitä heille kertonut vaan joutuivat itse laittamaan palapelin palat yhteen. Sit multa kysyttiin ihmetellen, miksen ollut sanonu mitään. Siitä tää sarjis oikeastaan inspiroitui.

Tala Loup Kirjoittaa:
1.04.2014 - 10:36

Hyviä pointteja jälleen kerran.

Olen itse useita kertoja järkyttänyt ystäviäni puhumalla hyvin normaaliin sävyyn omasta lapsuudestani, ja järkyttyneiden ilmeiden syynä on yleensä ollut ajatus ”Hei, kai sä tiedät että tuo ei ole ihan normaalia?” ”Aijaa, en mä oo koskaan ajatellut”.

Näin siis vielä aikuisiälläkin tulee vastaan episodeja, joista vasta hiljalleen alkaa tiedostaa ettei kaikki ollutkaan ihan tavallista tai joka kodissa tapahtuvaa.

verna Kirjoittaa:
1.04.2014 - 10:44

Oma äiti opetti nuoresta pitäen että kotitilanteesta ei puhuta ulkopuolisille, meni sitten miten paskasti tahansa. Paha olo patoutui ja vuosiin siitä ei uskaltanu kertoa taikka puhua kenellekään. (Tai kuvitteli ettei asioista saa kertoa muille, koska oma äiti kielsi.)

Vanhempana vasta oppi että ongelmista puhuminen on sallittua.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.04.2014 - 17:45

@verna: Kuulostaapa tutulta. Mun äidin hokema oli ’Likapyykki pestään kotona’. Perheen asioista ei mennä ikinä puhumaan ulkopuolisille.
Jos oli jotain sanottavaa niin se piti sanoa päin naamaa (joo ihan niinku olisin uskaltanu hahhah)

Badger Kirjoittaa:
1.04.2014 - 15:50

Yritin joissain vaiheissa puhua sukulaisten/kummien/kouluterveydenhoitajan kanssa siitä, että meillä kotona ei ollut asiat oikein hyvin. Äiti yleensä hermostui asiasta, taitaa hävetä ongelmaansa itsekin siihen asteeseen, ettei siitä saa puhua.

Itse olen kuitenkin näin aikuisiällä useamman unettoman yön miettinyt sitä, kuinka moni oikeastaan tiesi, mutta tietoisesti päätti olla puuttumatta asiaan.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.04.2014 - 18:04

@Badger: Olin itse tavallaan katkera siitä, ettei sukuni yrittänyt suojella mua äidiltä. Mut ymmärrän, etteivät he oikeen tienneet mitä tehdä tilanteelle paitsi yrittää puhua äidille (turhaan). He varmaan tunsivat itsensä hyvin avuttomiksi kun asuivat vielä niin kaukana.

Valitettavan moni kyl aattelee alkoholismin olevan perheen oma asia, joihin ei muiden sukulaisten pidä puuttua.

(Ja oot muuten aivan oikeassa, ei kai alkkarit voi luulla et ne saa kohdella lapsiaan kuin paskaa ja sit olettaa et lapset antas menneiden vaan olla ja muuttuis rakastaviksi mallityttäriksi-ja pojiksi? hah)

Badger Kirjoittaa:
1.04.2014 - 15:52

Ai niin, ja sivunoottina todettakoon, että nykyisin puhun vanhempieni alkoholiongelmasta avoimesti; jos he haluaisivat minun puhuvan heistä lämpimästi, heidän olisi pitänyt käyttäytyä paremmin.

Tala Loup Kirjoittaa:
1.04.2014 - 17:41

Rupesin itsekin kommentteja lukiessa miettimään, moniko meillä tiesi tilanteesta… toisaalta, kun suvun piirissä on niin monella tuota ongelmaa, niin veikkaan että suurin osa ei välttämättä pitänyt sitä epänormaalina (tai jos piti, niin oli kädet täynnä töitä oman/jonkun läheisemmän ongelman kanssa).

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.04.2014 - 18:16

Tala Loup: Itsekin olen vasta alkanut pikkuhiljaa tiedostaa, et se millaista meillä oli kotona ei ollut ihan normaalia. Tai en nyt välttämättä ikinä aatellut et se oli ollut normaalia mut aattelin et ’no big deal’. Kaikilla perheillä on ongelmansa ja tälläistä se elämä on.

Siksi oon toisinaan yllättynyt joidenkin lukijoiden järkyttyneistä kommenteista. Itse en näe näitä juttuja yhtä kamalina, jotenkin on tottunut siihen kai. On kasvanut sellanen kova kuori vuosien saatossa.

Ja tosiaan, sanotaan että alkoholismi on ’salaisuus’ jonka kaikki tietää. Perhe tietää, naapurit tietää, kaverit tietää. Alkoholismi on virtahepo huoneessa jonka kaikki näkee mut josta ei puhuta. Ehkä moni sukulaisesi tiesi asiasta. Itse olin yllättynyt kun sain tietää että tieto äidin juomisesta oli kirinyt jopa kaukaisempien sukulaisten
korviin.

mm Kirjoittaa:
1.04.2014 - 20:12

Moi!

Pakko sanoa näin alkuun, että tosi kiva tää sun tapa ja tyyli tehdä sarjakuvia.
Jännä, että pystyn tavallaan samaistumaan, vaikka omassa lapsuudenperheessäni ei ollutkaan alkoholismiä, mutta jotain muuta kait sitten. Tunnen ainakin tuon häpeän ja joitakin muitakin tunteita/ajatuksia.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.04.2014 - 15:17

@mm: Kiitos tosi paljon kehuista! :D

Jännä kuulla, että muutkin kuin alkoholistien läheiset samaistuvat näihin sarjiksiin. Häpeä ja paha olo taitavat varjostaa aika paljon perheitä, oli niissä sitten päihteidenkäyttöä tai ei.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus