Mitä nyt taas

lapsenkengissä

18.03.2019 - 9:46 / KuningatarAlkoholi.

5 vastausta - “lapsenkengissä”

M Kirjoittaa:
31.03.2019 - 10:27

Voi miten tunnistan tuon! Huomaan itekki miten turvallisuushakuinen olen ja miten pää surraa ja ennustaa uhkia ja riskejä sielläki missä niitä ei todennäköisesti edes ole. Välillä tuntuu että asioita jää kokematta vain sen takia, ettei uskalla heittäytyä ja katsoa miten tilanteessa pärjää.. Tuntuu niinku ite oisin joku ylisuojelevainen äiti omalle sisäiselle lapselleni. Ei kannata mennä tiettyyn paikkaan, kun siellä saattaa joku taas töksäyttää jotain mistä tulee paha mieli. Ei kannata hakea työpaikkaa mistä on kuullut jonku poikkipuolisen kommentin joskus. Ei kannata etenkään mennä vuorotöihin, kun on muutenki huonot yöunet. Eikä autollakaan kannata opetella ajamaan, kun kuitenkin ajaa kolarin. Toisinaan kamppailen sen asian kanssa, että pidänkö nyt itsestäni hyvää huolta vai estänkö itseäni elämästä. Paras fiilis tulee yleensä siitä kun uskaltautuu menemään oman kuplansa ulkopuolelle ja heittäytymään! Yritänkin nyt olla armollinen ja hyväksyä nämä tunteeni ja uskoa siihen, että pikkuhiljaa asiat tästä muuttuvat. Kun hyviä kokemuksia ja turvallisia kohtaamisia alkaa karttumaan enemmän.

J Kirjoittaa:
14.04.2019 - 18:17

Hyvin kuvitat ja sanoivat alkoholisti perheessä kasvaneen tuntoja. Kiitos näistä sarjakuvista! Tuntuu helpottavat, kun joku jakaa samoja kokemuksia :)

Hannele Kirjoittaa:
3.05.2019 - 7:51

Kiitos! Aivan mahtavan hyvin kuvaat elämää alkoholistin kanssa ja niitä tunteita mitä se herättää.

H Kirjoittaa:
21.08.2019 - 8:37

Löysin sarjakuvablogisi tänään, ja tätä lukiessani olen vain itkenyt ja yhä uudestaan selannut näitä läpi. Moni näistä kosketti, mutta tämän sarjakuvan kohdalle pysähdyin pitkäksi aikaa. Tuntuu niin pahalta, kun ei ole saanut elää ”normaalia elämää”.
T: Mukavuusaluekuplassa lymyilevä riskinvälttelijä

Laura Kirjoittaa:
23.09.2020 - 15:15

Näitä sun juttuja on ollut tosi mielenkiintoista seurata. Itselläni ei ole kokemusta alkoholistivanhemmasta, mutta muulla tavalla väkivaltaisesta kyllä ja pystyn samaistumaan todella moniin asioihin, joista kirjoitat/piirrät. Jännä huomata, että näinkin erilaisilla taustoilla voivat myöhemmässä elämässä näkyvät seuraukset olla niinkin samanlaisia.
Kiitos tästä blogista, luen näitä uudestaan ja uudestaan ja joka kerta ne herättävät ajatuksia :)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus