Mitä nyt taas

monstah

28.02.2019 - 9:18 / KuningatarAlkoholi.

6 vastausta - “monstah”

T@u Kirjoittaa:
28.02.2019 - 22:49

Jos tuntuu että teet asioita väärin tai olet huono ihminen, yritä kuunnella aina omatuntoasi ja sisimpääsi ja toimi sen mukaan. Jos teet näin, teet automaattisesti oikein, tai ainakin niin oikein kuin osaat, etkä voi olla paha. Ei siis niin kuin yhteiskunta, kaveripiiri tai media sanelee, vaan niin kuin oma moraali ja sisäinen kompassi kertoo. Luultavasti huomaat sitten toimineesi oikein aikaisemminkin.

willle Kirjoittaa:
1.03.2019 - 7:58

Uskon että ihmishirviö todennäköisesti ei koe olevansa ihmishirviö tai edes mieti että onko hän sellainen.

Pohjaan tämän ajatukseni siihen että väite pätee myös esimerkiksi hullun ja narsistin suhteen.

Tea Kirjoittaa:
2.03.2019 - 12:25

Tuttu tunne varmasti monelle alkoholistiperheessä kasvaneelle. Muistan ensi kertaa tunteneeni noin lapsena, mutta en tuolloin ymmärtänyt mistä sen juuret ovat peräisin. Huonoina hetkinä se nostaa yhä päätään.
Olen T@un kanssa samaa mieltä siitä, että omatunto olkoon jokaisen paras kompassi. Jos lähtee suorittamisen ja miellyttämisen kautta lunastamaan toisilta/itseltä omaa ihmisarvoaan ja paikkaansa maailmassa ollaan pian hakoteillä.

Tea Kirjoittaa:
2.03.2019 - 14:31

On kuitenkin hyvä, että on olemassa niitä luottoihmisiä jotka auttavat näkemään elämän realiteetit oikeissa mittasuhteissa, silloin kun oma sisäinen kompassi on jostain syystä täysin vinksallaan:)

Jenna Kirjoittaa:
3.03.2019 - 21:07

Muistelen joskus lukeneeni täältä, että olet ainakin harkinnut terapiaa..? Suosittelen lämpimästi, jos se on vielä harkinnan asteella :) Tällaiset ajatukset on mullekin kovin tuttuja, ja vasta useampi vuosi terapian jälkeen tajusin kunnolla, miten kaikki (ulkoa omaksuttu) sisäinen puhe lähtee oletuksesta, että olen jotenkin huono ja väärin. Ja se on kauhean raskasta ja leimaa kaikkea tekemistä.

Viime aikoina/vuosina olen saanut paremmin kiinni näistä ajatuksista ja alkanut huomata, miten vääristynyt kuva mulla on (ollut) sekä itsestäni että muista. Ja itku pääsee yksin kotona usein kun mietin sitä, miten sekä minä että muut voikin olla ihan vilpittömästi ystävällisiä ja haluta hyvää. Toivottavasti sullekin tulisi edes pilkahduksia tällaisesta, myös ilman sitä, että tarvitsee ”todistaa” omaa arvoa tekojen kautta.

Arvostan Kirjoittaa:
13.03.2019 - 0:16

Samaa mieltä, kannatan keskusteluapua jossain muodossa. Alkoholistin lapsena psyykkinen oireilu on odotettavissa ja kannattaa hoitaa, ettei jäisi vaikeuttamaan elämää.

Mieli osaa kyllä olla outo juttu, ihmiset jotka oikeasti tulehduttavat ympäristönsä eivät kutsu itseään ”hirviöiksi” mutta sitten läheiset ihmiset kokevat olevansa huonoja. Epäreilua mutta niin se toimii.

Itsekin olen huomannut tarkkailevani ”hyvän ihmisen” – kuvaani tarkemmin ja ankarammin kuin muut, peläten löytäväni itsestäni piirteitä lähipiirini hirviöstä. Tämä kai vaan kuuluu siihen jälkimaininkiin.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus