Mitä nyt taas

.,.,……….,,.

18.06.2016 - 15:12 / KuningatarAlkoholi.

24 vastausta - “.,.,……….,,.”

Pisara Kirjoittaa:
18.06.2016 - 16:56

Tuo on niin tuttua. Mulle aina sanotaan, että mun ei pitäisi ottaa äidin käytöstä itseeni koska hän ei ole enää oma itsensä kun on juonut aivonsa pihalle, mutta paha sitä on olla loukkaantumatta. Silloin kun olin pieni meillä oli samanlainen tilanne, äiti jauhoi aina tuota samaa ja kerran kännissä iskikin itseään keittiöveitsellä vahingossa käteen ja joutui ambulanssilla lähtemään sairalaan. Hänen tarkoituksenaan oli vain pelotella ja iskeä veitsi pöytään mutta humalapäissään iskikin itseensä. Se on oikeastaan yhtä paha, että uhkailee, koska humalapäissään ihminen voi vahingossa silti satuttaa itseään.
Itseäni eniten ärsyttää juuri tuo, että mitään ei koskaan ”oikeasti” tapahtunutkaan. Mistään ei saa puhua jälkikäteen.
Rakastan lukea kirjoituksiani, koska helpottaa kummasti, ettei ole ainut joka kamppailee näitten asioitten kanssa.

ThaNicky Kirjoittaa:
19.06.2016 - 9:04

Juuri näin, seuraavana päivänä ei ollut tapahtunut mitään. Meillä äiti yritti itsemurhaa usein, eri keinoin, koskaan onnistumatta. Kai se oli joku hätähuuto, mutta aika halpa sellainen lasten kustannuksella. Ensimmäisellä kerralla olin 7-vuotias, kun äiti yritti. Pahinta oli ehkä tuo, kun seuraavana aamuna kyseltiin iloisesti mitä halutaan tänään syödä ja mennäänkö lelukauppaan. Tapahtuneen peittely ja korvaaminen materialla.

Ps. Tässä ei ollut mitään hauskaa, mutta hymähdin tuolla viimeisessä ruudussa vaanivalle jakkaralle :)

Kumiko Kirjoittaa:
19.06.2016 - 20:42

En ole aiheen asiantuntija, mutta ihminen joka on vaaraksi itselleen (uhkaa itsemurhalla ja aiheuttaa voimakasta ahdistusta läheisilleen [= vaarantaa läheisten mielenterveyden]) voidaan ohjata pakkohoitoon. Ens kerralla soitto psykiatriseen päivistykseen vois olla paikkallaan.

Ihme että jaksat äitiäs. Itse olisin pistänyt välit poikki aikoja sitten (oma mielenterveyteni ei kestäisi tuollaista hetkeäkään).
Jaksamisia!

Ryhis Kirjoittaa:
20.06.2016 - 10:28

Tää tekee mut ihan järjettömän vihaseksi sun puolestas! Mietin myös ihan samaa kuin Kumiko, että kuinka jaksat kaikkien näiden vuosien jälkeen enää tavata perhettäs, mutta toisaalta ymmärrän ettei tilalle saa toista jos katkaiset välit.

MM Kirjoittaa:
20.06.2016 - 11:52

Oman äitini uhkailua itsemurhalla pidän nåin jälkikäteen äärimmäisenä huomionhakuna ja yrityksenä testauttaa välittääkö kukaan. Ei se silloin nuoruudessa siltä tuntunut, mutta luettuani useita psykologisia kirjoja tulin siihen tulokseen, että kyse on huomionhausta ym. Ja meillä me lapset hoidettiin näitä tilanteita, kun isäni oli jo luovuttanut eikä piitannut draamasta kovinkaan paljon, taisi olla päissään ja jo nukkumassa humalaansa pois. Ja näihin itsemurha-juttuihin oltiin tultu pitkä tie, sitä ennen aikaisempina vuosina vanhempani riitelivät kovaan ääneen humalapäissään, mutta ilmeisesti isäni turtui tai kuten sanoin luovutti ja äidin draama ja huomionhaku siirtyi meille lapsille. No lopulta vanhempani erosivat, että tuottamatonta oli se draama ja välittämisen tunteen haku.

En tiedä KK, onko äidilläsi syynä huomionhaku vai mikä, mutta hirveää sitä on olla seuraamassa ja kuuntelemassa. Ja siihen turtuu tai kyllästyy, ja todellakin miettii, että miksi käytän aikaani tähän, aikuiseen sekopäiseen ihmiseen.

Bambee Kirjoittaa:
21.06.2016 - 20:54

Oma äitini ei ole suoranaisesti koskaan uhkaillut itsemurhalla, mutta manipuloinut kyllä kovasti vetoamalla siihen, että on niin vanha, että varmaan kuolee kohta. Lapsuuteni meni tämän takia aika lailla pilalle. Pelkäsin vuosi vuodelta enemmän äidin kuolemaa, kunnes vanhuus-korttia oli käytetty niin paljon, että se oli totaalisesti puhki kulunut. Esimerkiksi kerran hankin pitkään himoitsemani pelin, ja kun kerroin tilanneeni sen, äiti alkoi itkeä ja rivien välistä sain taas lukea: ”Minä varmaan kuolen, kun sinä pelaat sitä peliä kaiket yöt!” Mutta siinä vaiheessa olin jo niin turtunut, että asenteeni oli: ”Jaahas. No varmaan sää sitten kuolet. -.- ” Pitkään kotoa muuttamisenkin jälkeen heräilin öisin siihen, että entä jos äiti on nyt kuollut. Pikkuhiljaa sekin on onneksi jäänyt.

Mutta joo, kammottavaa ja surullista luettavaa kyllä tämän kerran sarjis. :( Jos tilanne toistuu, niin itsekin toimisin Kumikon neuvon mukaan. Voimia! <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
23.06.2016 - 17:33

@Pisara, @ThaNicky, @Kumiko, @Rhyhis, @MM, @Bambee: Kiitos teille kommenteista ja tsempeistä! On ollut työkiireitä enkä ole ehtinyt vastaamaan :’D

On kyl vaikea sanoa onko nuo uhkailut puhtasti huomionhakuisuutta vai onko niissä jotain totuutta myös (onhan äidillä masennusta ja ties mitä). Aina sanotaan kuitenkin että uhkailu tulee ottaa tosissaan mut…niih. Jos joillain on niksejä miten käytännössä saada alkoholisti hoitoon niin vinkatkaa. En usko että äidin raahaamien päivystykseen onnistuisi. Voiko valkotakkiset miehet kutsua paikalle? :D lol.

Mut huoh, kunpa näitä juttuja ei joutuisi miettimään. Ideaalitilannehan ois jos voisin tavat normaalisti sukulaisiani ilman että äiti olisi paikalla. Yritän kyl valita viearailuni siten että hän ei ole siellä, mutta sukujuhlien tai juhlapyhien aikaan se on vaikeampaa. Ei oikein tunnu reilulta pyytää ihmisiä olemaan kustumatta häntä lol. Ja en haluu ite jäädä pois ku haluun nähä perhettäni.

J Kirjoittaa:
23.06.2016 - 18:27

Joskus kun olin n. 10-vuotias, äiti lähti illalla kotoa ja sanoi mulle, että nyt se menee ja tappaa itsensä. Muistan edelleen sen hirvittävän kauhun kun yritin soittaa äidille, ja se vastasi puhelimeen vasta pitkän ajan kuluttua. Ainoa, mikä sitä kiinnosti oli se, onko isä huomannut sen lähtöä (ei ollut). Äiti tuli jonkin ajan päästä takaisin ja lähinnä naureskeli mulle, että miten nyt otin niin tosissani!

Tuota ennen ja tuon jälkeenkin äiti uhkaili useaan otteeseen, että tappaa itsensä ja se kävi kyllä lopulta niin kuluneeksi, että joskus vastasin että no sitä itsemurhaa tässä ollaankin jo odoteltu.. ja äiti ei ollut alkoholisti, mutta masentunut ja kätevästi kaatoi sen meidän lasten niskaan.

Ja I feel you, mä tapaisin tosi mielelläni mun vanhempia sisaruksia, jotka asuu samalla paikkakunnalla kuin äiti, mutta äidillä on tapana valittaa juuri näille sisaruksille siitä, että en koskaan käy sitä katsomassa, eli olen sitten mieluummin menemättä kokonaan kun tiedän, että se on sisaruksillekin tosi ärsyttävää kuunneltavaa. Huoh. Ehkä joskus kuitenkin voisi kerätä kyllästyneisyyttä tarpeeksi ja ilmoittaa, että en vaan halua nähdä enää, eikä siihen auta mitkään maailman ruikutukset (vaikka tiedän, että siitä vasta ruikutusta syntyisikin :D)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
27.06.2016 - 19:31

@J: Tollanen on lapselle aivan hirveää. Se että pitää vetää muutkin vielä mukaan omaan kurjuuteen. Sairaat ihmiset ei osaa tai haluu nähdä miten omat teot vaikuttaa muihin. Ei ihme jos välit äitiisi ovat nykyään kurjat :/

Piia Kirjoittaa:
26.06.2016 - 23:17

Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka riippuvuus on laajempi asia kuin yhden ihmisen sairaus. Yhteys toisiin on jotenkin katki, ja lopulta sitä haetaan jo epätoivoisin keinoin. Ja siis toki yhteys toisiin ei toimi, jos ihminen on aivan mahdoton, mutta yhteysongelma on ehkä alkanut jo ennen riippuvuuden kehittymistä. Minullakin oli läheinen ihminen, joka uhkaili välillä itsemurhalla ja muun ajan käyttäytyi hankalasti. Vaikka tunsin myötätuntoa, häntä oli vaikea auttaa, kun ei niitä tempauksia kukaan jaksanut. Ja samaan aikaan tämä ihminen kärsi valtavasti siitä, että jäi yksin.

Itsemurhiin kuolee Suomessa kaksinkertainen määrä porukkaa liikenneonnettomuuksiin verrattuna, ja kun yrityksistä vielä enemmistö epäonnistuu, tämä on aika monia koskettava asia… Kiitos kun piirrät ja annat aineksia ymmärtää muita ihmisiä paremmin!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
27.06.2016 - 19:46

@Piia: No voi kiitos Piia<3

Nuo uhkailut on tosiaan monesti epätoivoista huomionhakua. Ja sitä haluaisi oikeasti auttaa, mutta kun ei tiedä miten. Pitäisi tietää, miksi ihminen uhkailee, onko kyseessä avunpyyntö? Äidin tapauksessa uhkailu kumpuaa yleensä halusta kontrolloida muita ja saada heidät taipumaan tahtoonsa. Tuo itsemurhalla uhkailu tuli heti sen jälkeen kun oli valittanut hänelle tämän juomisesta ja huonosta käytöksestä. Joten uhkailu oli hänelle tapa rangaista meitä ja varoittaa meitä (minua) valittamasta uudestaan hänen juomisestaan.

Siv Kirjoittaa:
29.06.2016 - 22:30

Hei:) Löysin tämän sinun blogisi pari vuorokautta sitten satunnaisen googlettelun kautta eräänä ahdistuksen vuoksi valvottuna yönä. Ja onneksi löysin. Teet todella tärkeää ja arvokasta työtä tässä blogissa, olet todella taitava!

Olen nyt ahmien kolunnut blogisi kommentteineen läpi ja se on auttanut mua laittamaan monia palasia kohdalleen ja ymmärtämään omia ”oireiluja” ja käyttäytymismallejani. Monta päivää kestänyt ahdistus on helpottanut tämän myötä.

Lapsuudessani sain katsella vierestä isäni viikkoja kestäneitä ryyppyputkia (hän kuolikin alkoholismista aiheutuneeseen sairaskohtaukseen juuri kun olin täyttämässä teini-ikäni kynnyksellä.). Vanhemmat erosivat ollessani 9-vuotias ja sitten olikin äidin vuoro alkaa juoda (lääkitsi mm. masennustaan). Tätä sai katsella ahdistuneena ja stressaantuneena siihen asti, kunnes muutti pois kotoa.

Nyt sitten kärsitään (henkisesti) seurauksista. Olen monista, monista postauksistasi ja kommenteista löytänyt itseni ja on lohduttavaa (mutta myös todella surullista) huomata, että kohtalotovereita löytyy.

Kiitos siis blogistasi. Jos laitat nämä joskus kirjan muotoon, olen ensimmäisten joukossa ostamassa sen! :)

Ja tähän nimenomaiseen postaukseen liittyen. Äitini on myös toisinaan uhkaillut itsemurhalla. Ensimmäisillä kerroilla se herätti sanoinkuvaamatonta kauhua, mutta viimeksi (noin vuosi sitten) vastasin vaan, että siinähän teet. En jaksa enää välittää noista tyhjistä uhkailuista ja huomionhausta, sitähän se on. Vaikka kuitenkin sitä aina vähän pelkää.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
12.07.2016 - 10:46

@Siv: Hei Siv! Mukavaa, että löysit tänne, vaikka harmi että sinäkin kamppailet näiden samojen traumojen kanssa. Tarinassasi on paljon tuttua! Täältä löydät paljon kohtalotovereita.

Tuo itsemurhalla uhkailu on kyllä ollut traumaattisimpia hetkiä mitä oon kokenut alkoholistin lapsena. Se todellakin herätti tuon mainitsemasi kauhun, vaikka me alkoholistin lapset olemmekin aika kylmettyneitä. Toivottavasti sinunkin tilanteesi helpottaa vielä, ja sinulla riittää voimia jatkaa eteenpäin!

(Onpa mukava kuulla, että sinuakin kiinnostaisi mahdollinen albumi :D sellaisen haluaisin kyllä kovasti tehdä, jos vielä joskus löydän sille aikaa näin opiskelun ja työn ohessa.)

nti Täti Kirjoittaa:
30.06.2016 - 23:04

Tuosta valkotakkisten kotiin tulosta: kyllä, jos ihminen on tekemäisillään itsemurhaa tai jos hänen voi epäillä olevan psykoottinen (eli sen verran todellisuudesta irrallaan että homma menee mielen sairauden puolelle), poliisilla on velvollisuus joko toimittaa ihminen terveyskeskuspäivystykseen tai ilmoittaa asiasta terveyskeskukseen ja tk-lääkärillä tulla paikalle arvioimaan tilannetta. En sitten osaa sanoa, olisiko jokin tilanne äitisi kohdalla sellainen, jossa tämä tulisi kyseeseen.

Laura Kirjoittaa:
31.07.2016 - 14:57

Enpä ookkaan moneen aikaan käynyt lukemassa tai kommentoimassa sun blogia!

Mutta joo, samaistuin varsinkin tuohon viimeiseen ruutuun niin kovasti. Voisin jopa sanoa, että oman isän alkoholismia raskaampi taakka oli nimenomaan se, että oma äiti, se rakkaista rakkain ja mun elämän tärkein ihminen, oli aina noiden isän kännisekoilujen jälkeen kuin mitään ei ois tapahtunutkaan.

Välillä sitä tunsi itsensä ihan tosi paskaksi ihmiseksi, kun yritti saada äitiä tajuamaan että isän käytöstä ei todellakaan tarvitse hyväksyä ja vastaukseksi sai vain raivarit siitä kuinka vaikeaa on jättää ihminen jonka kanssa on tottunut jo pitkään elämään ja kuinka itsekäs voinkaan olla kun edes kehtaan puhua omasta isästä pahaan sävyyn. Noina hetkinä vaan tuntui, että olisin menettänyt isän lisäksi äidinkin.

Onneksi nyt äitikin vihdoin tajusi lähteä isän luota, kun saman katon alla eläminen alkoi käydä fyysisestikin vaaralliseksi ja on itekkin päässyt vihdoin omilleen. Onneks ei ollut vielä liian myöhäistä siinä vaiheessa!

Alkoholistit osaavat kyllä myrkyttää ilmaa ympäriltään.

Tulipa taas purkaus, pahoittelen :D. Oot ihan älyttömän hyvin saanut kiteytettyä tähän sun blogiin ajatuksia ja kokemuksia alkoholistin kanssa elämisestä, ei voi vaan antaa liikaa rispektiä. Onhan se ihan mielettömän huono juttu, että joku toinenkin on joutunut elämään alkoholistin kanssa saman katon alla, mutta toisaalta on helpottavaa tietää ettei oo yksin näiden asioiden kanssa tässä maailmassa. Kiitos näistä ja voimia kaikkeen! <3 Henkisten arpien kanssa on vaikeaa elää ja niiden paraneminen vie aikaa, ties vaikka koko loppu elämän, mutta pitää sitkesti koittaa suunnata katse kohti valoisampaa tulevaisuutta. :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
7.08.2016 - 12:23

@Laura: Moi Laura, kivaa kun täällä piipahtelet välillä :D Taas kesti vastata kommenttiisi; olen ollut reissussa viime kuun.

Joo, just se ongelmien vähättely ja maton alle lakaiseminen herättää usein suurinta turhautumista läheisissä. On uskomatonta, mihin alkoholistien läheiset sopeutuvat ja miten he pystyvät vakuuttamaan itselleen, että tietty käytäs on normaalia. Hienoa, että äitisi on vihdoin päässyt omilleen! Se on varmasti vaatinut paljon rohkeutta, paljon tsemppiä hänelle.

Kiitos taas pitkästä kommentista :D Piristät päivääni.

Ernesto Kirjoittaa:
14.08.2016 - 10:26

Nyt täytyy sen verran kommentoida, että tulee toisenlainenkin näkökulma esiin. Minulla ei ole kokemusta itsemurhaa aikovista alkoholisteista, mutta muutamasta masentuneesta, itseni mukaan lukien. Minä en tee eroa, onko itsemurhasta puhuva/sitä yrittävä alkoholisti, huumeriippuvainen, masentunut tai jotain muuta, kyse on samasta, eli niin sietämättömästä olotilasta, että ainoa ulospääsy vaikuttaa olevan kuolema. Kun on tosi kyseessä, se ei silloin ole ”show” tai manipulointiyritys, vaan erittäin vakava, pitkäaikaista hoitoa vaativa oire mielenterveysongelmista.

Jos sen käsittely on läheisiltä kohtuuton uhraus, on se silloin varmaan parempi jättää tekemättä, kaikkien eduksi, ja ohjata toinen ammattilaisen käsiin ja poistua itse kuvioista.

Kaverini on tämän kesän viettänyt sairaalassa, haluten välillä toipua ja välillä kuolla, samalla, kun hänen äitinsä toipuu alkoholismista ja on hänen tukenaan. Olisi riittänyt, että vain vanhempi on sairas, mutta lapsena ei anneta paljon vaihtoehtoja. Aikuisella sen sijaan on täysi oikeus ja mahdollisuus valita, kenen kanssa on tekemisissä ja miten ottaa osaa muiden ongelmiin.

Toivon todella jaksamista ja valoisampia aikoja kaikille näin asioiden kanssa painiville.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.08.2016 - 20:54

@Ernesto: Kiitos kun toit toisenlaisen näkökulman esille.

Itse olen kuitenkin edelleen eri mieltä. On ihmisiä jotka oikeasti käyttävät näinkin vakavaa asiaa kuin itsemurhaa uhkaillakseen ja manipuloidakseen muita ihmisiä. Tästä huolimatta en tietenkään menisi ikinä neuvomaan läheisille, että he suhtautuisivat tällaiseen uhkailuun kevytkenkäisesti. En tunne heitä, taikka itsemurhalla uhkailevaa henkilöä. En tiedä mikä on heidän tilanne. Voin puhua vain omasta puolestani ja omista kokemuksistani (aivan kuten sinäkin, tottakai).

Toivottavasti ystäväsi voi jo paremmin, ja jos ei, niin toivottavasti toipuminen ei ole kaukana.

Tuuti Kirjoittaa:
24.08.2016 - 20:22

En ole ehtinyt enkä muistanut vilkuilla tänne blogisi puolelle koko kesän aikana, joten nyt oli sitten ihanan paljon luettavaa! (Tai ”ihana” on tässä yhteydessä vähän hassu ilmaus, mutta tarkoitan nyt ihan vain postausten määrää. :’D)

Mun on ihan pakko olla eri mieltä Erneston kanssa. Toki useimmiten itsemurhan yrittäminen ja hautominen on merkki vakavastiotettavista (mielenterveys)ongelmista, joihin tulisi puuttua heti. Tässä on kuitenkin tullut ilmi monia tarinoita, joissa vanhempi on lähinnä uhkaillut itsemurhalla manipulointimielessä: tarkoitus on aiheuttaa muille mielipahaa ja purkaa omaa pahaa oloa. Kyseessä voi olla siis sekä ”show” että ongelma, joka tulee hoitaa. Ymmärrän täysin niitä, jotka kyllästyvät tällaisen show’n seuraamiseen.

Tässä oma tarinani: äitini on kautta aikain pyrkinyt manipuloimaan ympärillään olevia ihmisiä. Usein kyseessä on sitkeä mustamaalaus ja taivuttelu. Käsittääkseni äiti on myös usein kännipäissään uhannut itsemurhalla (”vittu mää tapan itteni shaatana”). Tiedän hänen kokeilleen sitä kerran, kun olin jo muuttanut pois kotoa. Äiti oli ison riidan päätteeksi vetänyt aimo määrät olutta ja reseptilääkkeitä sekaisin. Hän jätti jälkeensä kyynisen kuuloisen jäähyväiskirjeen, jonka viesti oli kutakuinkin ”harmi lähteä, vaan eipä minua kukaan jää kaipaamaan”. Yritys epäonnistui, mutta mikään ei muuttunut: äiti oli kuin ei olisikaan, jatkoi juomistaan, sai pitää nuorimmaisen huoltajuuden ja kukaan läheinen ei puhunut edes minun kanssani äidin pikku sairaalakeikasta. Äiti sai haluamaansa huomiota, eikä kukaan kehdannut väittää hänelle vastaan muutamaan kuukauteen.

Äitini tapauksessa ei siis todellakaan ollut kyse siitä, että hän ei olisi nähnyt muita vaihtoehtoja kuin itsemurhan, vaan itsemurha(yritys) tuntui humalassa varmaan rajuimmalta tavalta loukata muita. Itsemurhan yritys oli vain vaihtoehto sille tavalliselle: ensin pienet kalsarikännit kotona, sitten lähiräkälään räyhäämään kanssa-alkkisten kanssa.

Kiitos ja anteeksi, tämä postaus vaan osui ja upposi. Taas. :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
29.08.2016 - 19:23

@Tuuti: Jee tuuti on täällä taas :’D Toivottavasti kesä oli antoisa.

Huomioni jotenkin kiinnittyi heti tuohon äitisi itsemurha(yritys)viestiin: ”eipä minua kukaan jää kaipaamaan”, taas häivähdys tuota tuttua martyyriyttä johon olemmekin alkoholistien läheisinä jo tottuneet. Hyvä pointti muuten; jos perhe on turtunut kaikkiin muihin keinoihin niin itsemurhalla uhkailu voi olla se astetta järeämpi ase läheisten satuttamiseen ja manipuloimiseen. Äiti sai sillä ainakin mun huomion, kun siihen asti olin suhtautunut hänen kiukutteluunsa olankohautuksella.

L Kirjoittaa:
5.09.2016 - 13:49

Pakkohoitoon ei saa ellei tilanne ole todella akuutti. Tuli todettua kun eräs tuttu päätti ruveta vetämään elämäänsä vessasta alas oikein hartaudella. Sillä että kokonaiskuva osoitti täyttä piittaamattomuutta mistään ei riittänyt, vaan siinä pitää käytännössä olla ase joko omalla tai jonkun toisen ohimolla että ne valkotakkiset tulee paikalle. Ainakin pienemmällä paikkakunnalla, en sitten tiedä onko isommissa kaupungeissa paremmat resurssit.

Mielestäni itsemurhalla uhkailuun pitäisi aina reagoida niin että siitä tulee edes jotain seuraamuksia. Käytännössä tämä on sitten vaikeampaa, koska täysi-ikäistä ja -valtaista ei hoitoon saa ellei hän sinne itse mene ja monesti se hoitopaikka ei ole ihan kantoetäisyydellä kotoa.

Huomiohakuiset ja manipuloivat eivät yleensä myöskään halua sitä huomiota muilta kuin siltä lähipiiriltä, joten halu sinne terapiaan menemiseen on kokolailla olematon. Pattitilanne, monellakin tapaa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.09.2016 - 17:07

@L: Tämä on minunkin ymmärrykseni; pakkohoitoon ei pääse ellei henkilö ole todettu vaaraksi itselleen tai muille. Turhauttavaa, kun pitää tosiaan antaa rakkaiden ihmisten vajota syvinpään pohjamutaan ennen kuin hänelle saattaa jotain apua saada (ja ei kyllä välttämättä silloinkaan).

Hyviä huomioita toit esiin, kiitos.

Slothking Kirjoittaa:
10.10.2016 - 14:02

Oma äitinihän lopulta teki sanoista totta jo lopetti itsensä. Kurlasi paketillisen kolmiolääkkeitä puolilekalla leijonaa.

Hän ei koskaan itseasiassa uhkaillut itsemurhalla, joskus oli vain puhunut siitä että kumpa kaikki olisi vain ohi. En oikeastaan välittänyt siinä vaiheessa, meidän suhde oli jo täysin tuhoutunut.

Ainoa asia joka saa minut vieläkin pysymään hereillä öisin on se kuinka reagoin uutisiin äidin kuolemasta.
Se oli puhdas helpotus. En usko että tämä on tervettä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
11.10.2016 - 8:14

@Slothking: Osanottoni. Tuntuuhan se väärältä, mutta varmasti moni pitkään kärsinyt läheinen voi kokea helpotusta kun alkoholisti kuolee (vaikka julmaltahan se kuulostaa).

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus