Mitä nyt taas

birthday girl

9.05.2016 - 10:41 / KuningatarAlkoholi.

19 vastausta - “birthday girl”

BonaFide Kirjoittaa:
9.05.2016 - 12:02

En näe sinua missään tapauksessa epäreiluna äitiäsi kohtaan tai rasittavana hahmona. Päinvastoin, näen sinut äitisi alkoholismin ja kasvatuksen uhrina, alkoholistien lapsena, lasisen lapsuuden läpikasvaneena. Se ei ole ollut helppoa, ja siksi kaikki tunteesi ja käytöksesi on kovin ymmärrettävää. <3 Koen suurta myötätuntoa sua kohtaan. <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.05.2016 - 9:28

@BonaFide: No voi kiitos :D Tuntuu välillä epäreilulta alkoholisteja kohtaan kun näitä piirrän. Muttä tän bloginhan kuuluu kertoa asiat nimenomaan alkoholistien lapsen näkökulmasta. Jos joku haluaa lukea alkoholistien tarinoita, niitä on netti pullolaan (ja suosittelenkin niitä lukemaan, paljon mieltä avartavia juttuja)

Pikoruus Kirjoittaa:
10.05.2016 - 12:13

Komppaan BonaFideä, vaikka itsekin koen välillä käyttäytyväni hyvinkin epäreilusti äitiäni kohtaan. Jossain vaiheessa siihen väsyy, eikä alkoholistin takia jaksa enää esitää mitään. Minä olen saanut olla siinä onnellisessa asemassa, että syntymäpäivänäni porukat ei ollu kännissä tai riehuneet keskenään, mutta kaikki joulut, uudet vuodet ja juhannukset vappua myöten ovatkin täynnä alkoholin huurua. Mikäs sen mukavampaa kuin jouluna muistaa isännän huutamia tappouhkauksia pienen lapsen kuullen, kyllä joulumieli suorastaan kohoaa sitä muistellessa. <3

Mutta nyt ollaan jo itsekin vanhempia, ja onneksi voidaan tehdä itse niistä juhlapäivistä edes vähän parempia. Toivottavasti sinulla on mukava päivä menneisyydestä huolimatta, heitä puhelin nurkkaan päiväksi ja nauti kevätpäivistä!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.05.2016 - 20:38

@Pikoruus: Sepä. Alkuaikoina varmasti lähes kaikki alkoholistien läheiset ovat käyttäneet paljon energiaa alkoholistin paapomiseen ja päänsilittelyyn…mut jossain vaiheessa meillä jokaisella tulee mitta täyteen eikä enää jaksa esittää.

Hienoa että olette onnistuneet luomaan onnellisempia juhlamuistoja :) Siihen tähtään itsekin.

nti Täti Kirjoittaa:
10.05.2016 - 13:45

Komppaan. Millään mukavilla eleillä niin kuin synttärikakuilla ei osteta tiettyä tunnereaktiota. Jos sankari ei ilahdu, ilahduttaja voi totta kai miettiä mitä tehdä jatkossa toisin, mutta ”väärästä reaktiosta” suuttuminen… joo. Eiköhän se tämän sarjakuvan epäreilu käytös ollut siinä, eikä ruutua ylempänä.

Toivon sinulle jatkossa niin monia sädehtivän mukavia synttäri- ja muita juhlia hyvässä seurassa niin, että menneisyyden haamut pääsevät kunnolla haalistumaan. <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.05.2016 - 20:46

@nti Täti: Aww kiitos!<3 samaa toivon minäkin :'D

Wispie Kirjoittaa:
10.05.2016 - 23:00

Kuvittelisin että aika moni pystyy samaistumaan tähän, etenkin noiden vappujoulujuhannusjuttujen kohtaan. Kyllä siinä joulumieli jää vähän jälkeen, kun muistelee niitä oikein alkoholinhuuruisia juhlia. Nyt aikuisena ja vanhempien vähän rauhoituttua saattaa niistäkin itsekin jo nauttia. Mutta en aina hirveän suurella rakkaudella joka juhlaa muista.

Toivon, että sulle tulee vielä paljon juhlapäiviä, jolloin saat ihan ite päättää millä tavalla juhlitaan!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.05.2016 - 8:41

@Wispie: Jep, juhlien pitäisi olla juhlia, hyvänmielen tapahtumia mut…niin.

Kiitos, toivottavasti sullakin on paljon mahtavia juhlapäiviä edessä! :D

mn Kirjoittaa:
10.05.2016 - 23:44

Voi, niin. Juhlapyhinä tai muina aikoina, jolloin perheen kanssa yhdessäolo ja riemu korostuivat, kaikki tuntui aina satakertaa pahemmalta. Kuin väkivalloin naamaan hieromista, että katso, kaikilla on hauskaa lämpimät välit perheen sisällä ja ihana elämä ja sulla kaikki kusee. Siltä musta ainakin tuntui :D Tosin meillä kaikki pyhät päättyivät aina hirveään huutoon ja tappeluun, joten kenenkään ei oikeastaan tarvinnut edes teeskennellä että kaikki olisi hyvin ja oltaisiin oltu kiva pikku perhe. Se oli puhdasta paskaa vuorokauden ja vuoden ympäri. Ei sitä jaksa, eikä sitä kuulukaan jaksaa. Mä ainakin sympatisoin näitä sarjakuvia ihan täysillä, enkä pidä sun hahmoa ja toisaalta tunteita kiittämättömänä paskana. On niin eri asia kestää tiettyjä asioita ja ihmisiä pari kertaa vuodessa, kuin olla niistä erossa vain pari kertaa vuodessa.

Tän vuoden äitienpäivä oli mulle jotenkin erityisen kamala. Olin kaupungilla kävelemässä ja kahvilla ja ihan joka paikka oli täynnä edes onnellisia esittäviä perheitä. Meinasin alkaa itkeä ihan koko ajan, kun ihan yllättäen olikin tosi vaikeeta katsoa sitä, miten joillain oikeesti on perhe joiden kanssa ne juhlii koko suvun voimin, miten ne ainakin näyttää siltä että ne rakastaa toisiaan. Sit sitä vaan tuli semmonen turhauttava katkeruus omaa elämää kohtaan, et miks helvetissä mä en oo voinut saada ton näköistä lapsuutta, miks mulla ei oo nyt nuorena aikuisena vanhempia joille soittaa, joiden kanssa juhlia ja jotka olis mulle joku tuki ja turva. Oli outoa tuntea surua tuosta asiasta, kun koen kuitenkin olevani tosi itsenäinen ja nautin siitä etten oo missään väleissä vanhempieni kanssa. Mut kai nuo jutut tulee sitten kuitenkin mieleen jos niistä muistutetaan samaan aikaan joka puolelta. :/

Sori taas tästä sekavasta romaanista! :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.05.2016 - 8:57

@mn: Joo just toi! Kun näkee perheitä juhlistamassa äitienpäivää tai mitä hyvänsä juhlaa ei voi olla tuntematta edes vähän kateutta ja katkeruutta. Niin epäreilua! Mäkin luulen et ei noi jutut muhun vaikuta ja ei juhlat oo mikään iso juttu mut…kyllä vaikuttaa :D

Ei ollut sekavaa; oikein kiva kommentti :)

Eve R Kirjoittaa:
13.05.2016 - 20:47

Okei nyt seuraa tämmönen semi-lohdullinen stoori teille, jotka ootte joutuneet kokemaan lapsuudessanne karmeita asioita:

Sain kuulla ihan vähän aikaa sitten, että mun kauan sitten edesmennyt isoisä oli väkivaltainen alkoholisti. Tää tuli aikamoisena shokkina, ei pelkästään sen takia etten osannut tällaista epäillä laisinkaan, vaan myös koska mun isä on ollut käytännössä lähes täydellinen isä. Mä en ole joutunut koskaan kokemaan laiminlyöntiä tai henkistä tai fyysistä väkivaltaa isän taholta, toisin kuin isä itse.

Tietty se oli se sama vanha taustatarina. Papan isä oli alkoholisti niin kuin sen oma isä jne… Kuitenkin, mun isä ja sen kaikki sisarukset ovat tänä päivänä töissäkäyviä ja perheellisiä ihmisiä, joilla on kaikki kunnossa, vaikka heillä oli paskainen lapsuus.

Niin mikä tän tarinan pointti oli? Ne ihmiset, jotka pystyy katkaisemaan sen alholismin kierteen, on mun silmissä maailman vahvimpia ihmisiä. TE jotka kommentoitte tätä blogia (ja tietty KA) ootte mun silmissä supersankareita, jotka on jaksanut läpi helvetillisen lapsuuden – ette ilman arpia, mutta te ootte selvinneet hengissä voittajina. Ja teistä, kenties, tulee joku päivä lapsillenne sellaisia vanhempia, joita teillä itsellä ei ollut. Sen takia mä olen teistä ylpeä. Äärettömän ylpeä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.05.2016 - 9:00

@Eve R: Todella kaunis kommentti, Eve! Kiitos kun jaoit tämän tarinan kanssamme. Sun isä ja sen sisarukset on ollu kyl älyttömän vahvoja kun ovat pystyneet katkaisemaan kierteen, aivan mahtavaa :D Siinä on mullakin tavoite, ja varmasti meillä kaikilla.

nti Täti Kirjoittaa:
14.05.2016 - 4:11

Paljon onnea syntymäpäiväsankarille! *<:)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.05.2016 - 9:01

@nti Täti: Wohoo, kiitos! :D olit ensimmäinen joka onnitteli minua haha<3

Tohmo Kirjoittaa:
17.05.2016 - 14:28

Hei, uusi lukija täällä! :) Pakko kommentoida, että on ihan törkeen mahtavaa, että pidät tätä blogia ja jaksat sinnitellä päivästä toiseen, vaikka menneisyyden (ja nykyisyyden) möröt ei anna rauhaa. Itse olen suht onnellisesta perheesta, enkä voi edes kuvitella millaista on ollut elää alkoholistin lapsena. Mutta sun sarjakuvasi on antanut paljon osviittaa siitä(heh luin koko blogin läpi lähes yhdeltä istumalta). Itsekin kärsin mt-ongelmista jo toistakymmentä vuotta ja pystyn myös samaistumaan ahdistusta ja masennusta käsitteleviin postauksiin. Haluan vain sanoa että tsemppiä kevääseen ja elämään! Nää oot arvokas juuri tuollaisena, eikä kukkaan voi sulle muuta väittää! :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
18.05.2016 - 8:52

@Tohmo: Ai että, niin ihana kommentti! Kiitos! :D Ikävää että sullakin on ollut näitä ongelmia; oikein paljon tsemppiä ja toivottavasti asiat alkaa mennä pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Kyllä nää möröt pikkuhiljaa karistellaan pois haha. Kiitos kun luet<3

Maijju Kirjoittaa:
6.06.2016 - 13:28

Joo jos jotku ulkopuoliset sukulaiset/ketkä vaan tulee kommentoimaan et ’yritä kestää’ nii muuttakoon ITSE asumaan 24/7 sen alkoholistin kanssa. Ihan sairasta kommentoida niiltä noin, ei se ole mukava asua samassa talossa sairaan ihmisen kanssa. Ja kun sieltä ei nuorempana PÄÄSE pois. :c
itekin ahdistun joka ikinen joulu ihan älyttömästi. Mut onneks juhlia on vähemmän kuin ns normipäiviä! Vaik oishan se kivaa että nekin voisi viettää rauhassa :c tsemppiä sulle elämään! ;w;

Unna Kirjoittaa:
21.08.2016 - 15:49

Tunne epäreiluudesta vanhempiaan kohtaan on ilmeisesti varsin yleinen alkoholistien lapsien keskuudessa, vaikka luulin pitkään olevani ainoa Paha Ihminen. ”Miksi olet niin vihainen vaikka vanhempasi tekevät puolestasi niin paljon?” Tätä oon miettiny ja mietin edelleen paljon. Ei mun vanhemmat ole koskaan mua mustamaalanneet kellekkään (koska eihän HEIDÄN LAPSENSA voisi olla huono tai huonostikasvatettu) ja ainahan on ollut katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Mutta sekö sitte on kunnioittamisen arvosta? Että ongelmaiset ihmiset hankkivat lapsia, mutta eivät osaa eivätkä välttämättä edes yritä olla vanhempia.

Äiti kuoli viime talvena. Se oli helpotus, olen huomannu miten paljon helpompaa on hengittää nyt. Mutta isä on ollut ihan hukassa ja me lapset olemme tukeneet häntä kaikessa. Kesällä isä jopa uskaltautui lähtemään kotoa lapista matkalle tänne etelään lasten luokse. Isä halusi nähdä minun kotini, joten kävin hakemassa hänet siskoni luota parinsadan kilometrin päästä ja meillä oli jopa mukavaa jutustella automatkan ajan. Ja sitten kun lähestyimme määränpäätä, isä pyysi päästä käymään kaupassa. Mieluiten sellaisessa, jossa on alko samassa. Kieltäydyin; siitä tulisi liian pitkä kiertotie kotiin. Isä kuitenkin jankkasi ja syyllisti niin kauan, että taivuin. Kävimme siis alkossa. Lohdutukseksi isä oli ostanut minulle mansikoita viereiseltä torikauppiaalta. Kiitos, sehän korvasi. Olin vihainen enkä halunnut enää puhua.
Jatkoimme matkaa, kun hän sitte päätti haluavansa lihakeittoa: pitäisi siis pysähtyä vielä toisessa kaupassa. Isä meni kauppaan ja minä odotin autossa. Palatessaan hänellä oli mukana 12-pack kaljaa.
Aiemmin olimme sopineet, että lähtisimme yhtämatkaa takaisin kotiin pohjoiseen, minä olin lomalla ja olisi kivaa käydä kotona. Nyt minua kumminki vitutti niin, että kerroin isälle vihaavani sen juomista, enkä halua tulla kotiin sen takia. Jotain hän naureskeli, että eihän hän vieraiden aikana juo, ihan kuin sen pitäisi saada mun olo paremmaksi. Nieleskelin itkua, kun julistin etten ole lähdössä.
Isä päätti lähteä samana yönä junalla kotiin. Ja minä tunnen siitä syyllisyyttä. Olen kauhea lapsi kun tuolla tavalla häädän isäni pois.
Oppiikohan tästä syyllisyyden tunteesta ikinä pois?
Kaikkein vittumaisinta on tuo tavallisen esittäminen, tuodaan kotiin jäätelökakkua ja ollaan niinkuin kaikki olisi hyvin. Olet hieno, kun et vaan purrut hammasta ja niellyt sitä. Kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista piilosyyllistämistä ja näyttelyä.
Kiitos kun pidät tätä blogia.♥

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.08.2016 - 21:26

@Unna: Hei Unna; todella samaistuttava viesti. Sitä haluaisi antaa aina uuden mahdollisuuden alkoholistivanhemmalleen, jospa asiat menisi tällä kertaa eri tavalla, jospa se oikeesti yrittäis tällä kertaa vähän kovemmin…ja sit kaikki menee taas paskaks. Mutta jos sitä mahdollisuutta ei anna ja sulkee alkoholistin kokonaan pois, ei aikaakaan kun syyllisyys kiemurtelee taas esiin. Uuvuttavaa.

Olit rohkea kun teit rajat selviksi isällesi, ”En tuu kotiin jos juot”. Se on täysin kohtuullinen toive, ja jos isäsi ei sitä pysty kunnioittamaan niin se on hänen häviönsä. Ei syytä itsensä syyllistämiseen, täysin loogista! Mutta kuten tiedämme, eivät asiat ole näin yksinkertaisia :’) Tunteet eivät logiikasta hirveästi välitä. Luotan aina siihen, että aika parantaa. Ehkä vielä joskus syyllisyys lievenee, jos ei katoa kokonaan.

Enivei, kiitos kun luet ja hurrrjasti voimia arkeen!

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus