Mitä nyt taas

tämä vaikea keskustelu…

19.02.2016 - 10:40 / KuningatarAlkoholi.

19 vastausta - “tämä vaikea keskustelu…”

nti Täti Kirjoittaa:
20.02.2016 - 11:13

Se mikä käsitys minulla on Myllyhoidosta ja miksi sitä kiitellään, on että siinä alkoholistilta ensin riisutaan paljon tuota mahdollisuutta vastaan sanomiseen ja aiheen väistämiseen ja vasta sitten marssitetaan läheiset kertomaan kasvokkain, miltä toisen juominen tuntuu. En tiedä tarkemmin, mitkä ko. hoidossa ovat ne kannattelevat ominaisuudet, jotka alkoholistia tukevat kestämään kivuliaat oivallukset. Jos joku teistä tietää tarkemmin, kuulisin mielelläni. Toki jo se, että ko. hoitoon ihminen on saatu, kertoo että jonkinlainen särö alkoholiongelmaisen ”minkään ei tarvitse muuttua, en tarvitse hoitoa” -pintaan on tullut.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.02.2016 - 18:24

@nti Täti: Tuo kuulostaa järkevältä menettelyltä! Nuo hoidot eivät minulekaan ole erityisen tuttuja, mutta varmasti(?) sisältävät paljon terapiaa ja ryhmätukea. Itse hoitoon suostuminen on kyllä jo aikamoinen askel! Ei se toki raitistumista takaa, mutta se on jo jotain.

Lumiia Kirjoittaa:
20.02.2016 - 11:14

Tästä tuli mieleen jääräpään äitini raittistuminen noin kymmenen vuoden takaa. Alkoholistina muistan hänen olleen lähes koko teini-ikäni ja niihin aikoihin aloin huolehtimaan itseni lisäksi lähes täysin kahdesta nuorimmaisista sisaruksistani (ja ehkä vähän myös kahdesta vanhemmasta sisaruksesta). Äitini oli tuohon aikaan kans yksinhuoltaja, joten voi vai kuvitella minkälainen perhe-elämä mellä oli: jatkuvaa kännipäissä tapahtuvaa nälvimistä, haukkumista ja alentavia kommentteja. Itselleni riitti vähän 18-vuotissynttäreitä ja soitin tädilleni, joka soitti sitten lastensuojeluun, josta meille tuli pari sosiaalitätiä arvioimaan tilannetta. Eivät ne loppujen lopuksi oikein voineet tehdä mitään, koska niin kauan kun alkoholisti ei myönnä olevansa sairas ja avun tarpeessa, niin ne eivät tee mitään. Kolmen kuukauden jälkeen tuosta käynnistä äiti myönsi olevansa avun tarpeessa ja lähti vieroitukseen. Äiti ehti olla mulle tosi vihainen sen kolmen kuukauden ajan ja aika pian vieroitushoidon päätyttyä muutin kotoa pois, koska en vain pystynyt enää asumaan kotona. Nykyään meillä on ihan ok-välit. En tiedä miksi tämän kerroin, mutta joskus on kai hyvä jakaa kokemuksia. oon lukenut tätä blogia kohta kaks vuotta ja haluan kiittää sinua, kun olet näin hienon blogin. :) En ole vain aikaisemmin uskaltanut kirjoittaa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.02.2016 - 19:06

@Lumiia: Kivaa kun uskaltauduit jättämään kommentin :D On aina mukavaa lukea muiden kokemuksia. Huhhuh, aika raju lapsuus on teilläkin ollut. Paljon vastuuta olet joutunut kantamaan :/ Aikamoinen pettymys nuo sossun tädit…mutta se on niin vaikea tilanne!

Miten hienoa, että sinulla on nykyään ok välit äitiisi. Tuollainen antaa toivoa. Kaikkea hyvää koko teidän perheelle :)

ryhis Kirjoittaa:
20.02.2016 - 11:27

Oma isäni (ja myös veljeni nykyään) löytää aina tekosyyn jonkun muun ihmisen käytöksestä uuden ryyppyputken aloittamiseen, syynä esimerkiksi ”miten kaikki kyttää”. Toinen reagoiminen on raukkamaiseksi martyyriksi heittäytyminen ja juominen tähän ”oon niin paska”-fiilikseen. Uuggh. Ihan järjettömän vaikea puhua, toisin sanoen, so i feel u!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.02.2016 - 19:24

@ryhis: Ah, märttyyriys on myös aika klassinen veto, ’Mun elämä on paskaa joten mitä välii!’-meininki. Jus näin :/ Tsemppii hei sinnekin!

Surkea Kirjoittaa:
20.02.2016 - 14:03

Mä oon yrittäny useemman kerran puhua alkoholistivanhemmalle juomisesta, vedoten siihen että ollaan sisarusten kaa siitä huolissaan ja kaikkea. Mihin se vetoaa, on joko se, että työterveyshoitaja on kuulemma sitä mieltä että se on täydellisen terve (Ei voi pitää paikkaansa, sen iho on täysin punanen ja keltaset silmät, puhumattakaan jäätävästä ikiyskästä..) ja joskus se on sanonu ettei meijän tarvii murehtia. Että se siitä, se ei vaikuta. Joskus jos väärällä hetkellä siitä sanoo,se hyökkää päin vetämällä asian esimerkiksi mun mt-ongelmiin ja kuinka oon vaan hullu.
Ehkä nää ihmiset jotka sinisilmäsesti uskoo että alkkarin kaa voi puhua asioista ei oo ite kokenu tällästä. Oisha se kivaa jos asiat meniski nii helposti. Mut ei. Harmillisesti.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.02.2016 - 19:34

@Surkea: Ei tsiisus sitä kieltämisen määrää. Ja vika on tietty aina muissa ja muut on hulluja jotka kiusaa alkkariraukkaa, kun eivät suostu loputtomasti lakaisemaan asioita maton alle. Jos joku tosiaan väittää että tällaisten ihmisten kanssa ois joku yks-oikonen tapa toimia niin kyl mun silmät vähän pyörähtää. Oispa se todellakin niin helppoa.

Wispie Kirjoittaa:
20.02.2016 - 21:35

Uskon kyllä puhumisen voimaan, mut on hyvin vaikeeta olla terapeuttina omalle vanhemmalleen. Sitä tahtois niin kovasti auttaa ja olla se, joka katkasee marttuuriyden, itsesäälin, muiden syyttelyn ja katkeruuden kierteen, mutta kun ei itsekään jaksa kantaa kaikkea sitä paskaa. Täydellisessä maailmassa lasten ei tarviskaan tehdä sitä.

Oon ite kokeillut monia eri taktiikoita, mutta en vaan pysty olemaan niin zen :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.02.2016 - 21:38

@Wispie: Joo, en toki sano tässä, että läheisen pitää ruveta alkoholistin terapeutiksi. Mutta tää on kuitenkin se keskustelu, jonka melkein jokainen läheinen käy jossain vaiheessa. Ja se on vaikeaa. Usein tuloksetonta. Masentavaa, eikö :D Uskon silti että kannattaa yrittää edes kerran pari. Itse en enää vuosien jälkeen jaksa ottaa tätä asiaa esille. Kaikki zen on menny multakin haha.

Ukinori Kirjoittaa:
21.02.2016 - 1:56

http://theunboundedspirit.com/drugs-dont-cause-addiction-this-short-animated-video-will-change-your-view-on-drugs-forever/

Törmäsin tällaiseen netissä, ja haluaisin kuulla mielipiteesi tästä? En allekirjoita kaikkea tuossa sanotussa (yksilökohtaista varmaan jälleen) mutta löydän tästä animaatiosta syitä omiin ja vanhempieni riippuvuuksiin (alkoholi, tupakka, kännykkä, internet, porno).

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.02.2016 - 9:30

@Ukinori: Olen aikoinaan lukenut kyseisen Bruce Alexanderin rottatutkimuksen ja keskustellut siitä lukijoiden kanssa. Olen toki samaa mieltä siinä, että ihmisten persoonilla ja elinympäristöllä on suuri merkitys riippuvuuden muodostumisessa. Ehdottomasti. Itse olen persoona, joka helposti koukuttuu kaikkeen mahdolliseen.

Tämä seuraava ei liity kysymykseesi, mutta pakko lisätä: Mikä itseäni ihmetyttää on se, että tätä tutkimusta käytetään usein tekosyynä sille, että kaikki päihteet pitäisi laillistaa, koska vika ei ole päihteessä vaan ihmisessä. Samaa sanotaan usein alkoholista; ’Ei vika ole alkoholissa, vaan ihmisessä joka sitä ’päättää’ juoda!’. Olipa riippuvuuden ’vika’ ihmisessä tai päihteessä (omasta mielestäni molemmissa) sillä ei loppujen lopuksi ole väliä. Lääkärit ja alan asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että verotus ja saannin rajoittaminen tehokkaasti vähentävät kulutusta.

(hox, en vastutsta huumeiden dekrimilanisointia, mutta se ei ole sama kuin laillistaminen)

Kivaa kun linkkasit :)

Minävain Kirjoittaa:
24.02.2016 - 7:13

Kommenttini ei liity juuri tähän päivitykseen, vaan koko blogiisi, johon päädyin eilen ihan sattumalta. Todella, todella hämmentävää, miten joku pystyy kuvailemaan kuin suoraan mua, mun ajatuksia, kokemuksia ja elämää. Olen lukenut vasta muutaman kirjoituksistasi, mutta huomaan ymmärtäväni itseäni ja omituisia toimintatapojani jo nyt hieman paremmin. En malta odottaa, että pääsen lukemaan tätä blogia lisää, nyt ei ehdi :D

KIITOS. T. (toivottavasti entisen) alkoholistin aikuinen lapsi)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
24.02.2016 - 9:44

@Minävain: Hei! Kivaa kun löysit tänne ja kommentoit :D Tosi hienoa, jos saan kiteytettyä näihin jotain..universaaleja alkoholistien läheisten fiiliksiä. Välillä tuntuu edelleen siltä, että oon yksin näiden juttujen kans, mutta onneksi näin ei näköjään ole. Tällainen tsemppi on siis aina tervetullutta, kiitos! Hyvää lopputalvea sinne ;)

Minävain Kirjoittaa:
24.02.2016 - 12:09

Mua kiinnostaa, miten te muut pystytte suhtautumaan vanhempaan, joka on ollut alkoholisti, muttei kuitenkaan juo enää? Mua on viime aikoina vain alkanut ottaa päähän se, että äitini suhtautuu alkoholismiin kuin se olisi vain ikävä elämänvaihe jossain menneisyydessä. Mä en niistä muistoista ja kokemuksista kuitenkaan eroon pääse, ja vaikuttaa siltä, ettei äitini tiedosta tai ainakaan halua tiedostaa asiaa. Saattaa nykyään selittää mulle vaikka siitä, miten noloa oli käydä jonkun umpikännissä olevan tuttavan kanssa kaupungilla asioilla tai miten ärsyttävää on, kun humalainen naapuri soittelee. Niin no, eihän äidilläni varmaan ole \sattuneesta syystä\ pienintäkään muistikuvaa niistä monista vähemmän mukavista tilanteista, joissa MINÄ olen \saanut\ olla mukana. Tekisi mieli joskus avautua asiasta ja kertoa mitä kaikkea olen joutunut kokemaan ja miten ne kokemukset vaikuttavat mussa edelleen, mutta tämän blogin teemaan sopivasti kokisin siitä samantien huonoa omatuntoa ja pyytäisin lopulta itse anteeksi. Argh.

Piia Kirjoittaa:
24.02.2016 - 22:21

Tuttuja haaveita, ihmesanat. KuningatarAlkoholin äiti ja muut riippuvaiset varmaan häpeävät tilannettaan syvästi, vaikkei sitä näytäkään. Sössiä nyt perhe-elämä, ystävyyssuhteet, lasten lapsuus, kun kaikki olisi voinut olla ihan toisin. Lueskelin Minnesota-hoitoa tarjoavan paikan (Rehappi) sivuja, ja siellä tiedetään täky, jolla houkutellaan ottamaan yhteyttä: \Soita numeroon 020 155 0000, niin kerromme, kuinka juomisen ja hoitoonohjauksen voi ottaa puheeksi.\ (heillä siis on ihmesanat :) Hoidossa nähtävästi on mahdollista saada tuloksia, kun häpeää aiheuttava alkoholiongelma ulkoistetaan: \isä ei ole ollut tahallaan kylmä ja etäinen, hänellä vain on tällainen sairaus, alkoholismi\.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
25.02.2016 - 19:19

@Piia: Alan ammattilaisilta varmasti löytyy hyviä neuvoja :D Harmi, että loppupeleissä kaikki on kiinni alkoholistista, mut hei, aina kannattaa yrittää. Paljon on kuullu tosta minnesota-hoidosta, varmaan on oikein hyvää.

JoukoK Kirjoittaa:
11.03.2016 - 11:19

Hei, tosi kivaa ollut lukea näitä sinun juttuja. Tykkään piirroksista, ja hyvää asiaa on paljon. Palaan tänne aina muutaman kuukauden välein katsomaan mitä uutta on tullut :)) Kiitos!

Sit (ja tän voi poistaa tästä jos tuntuu mainonnalta) kun on nyt ollu puhe hoidosta, minä voisin laittaa aiheesta linkin kirjaan jonka ihan ite olen kirjoittanut, se on enimmäkseen tapahtuneista keskusteluista koottu päiväkirjamainen tarina alkoholista ja oheisilmiöistä ja hoidon toimivuudesta (toimimattomuudesta). Luulen että monelle se on ahdistavaa luettavaa, vaikka on siinä minusta vähän tragikoomisiakin sävyjä. (P.S. lohdutuksesi: kirjan lapsi, Jesse, elää ihan rauhallista, sosiaalista elämää nyt 19-vuotiaana.) Niin ja nimethän tietty eivät ole henkilöiden oikeat nimet.

https://www.smashwords.com/books/view/301119

Paljon jaksamista sinulle ja ihania päiviä :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
11.03.2016 - 18:38

@JoukoK: Hei! Kivaa kun käyt välillä vilkaseen :D Ja joo, ei haittaa. Mukavaa, että tehdään enemmän kirjoja alkoholisteista ja heidän läheisistä.

Toivottavasti kirja menestyy, tsemppiä!

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus