Mitä nyt taas

toiveajattelua

7.02.2016 - 9:58 / KuningatarAlkoholi.

10 vastausta - “toiveajattelua”

mn Kirjoittaa:
7.02.2016 - 15:38

Tuo tiedon hakeminen on varmaan yksi yleisimpiä coping-keinoja, joilla yritetään etsiä ratkaisua tai helpottaa omaa pahaa oloa, tai molempia. Oon kuullut monen tekevän sitä. Mäkin aloin tosi nuorena lukea kirjallisuutta ja myöhemmin kahlata nettisivuja masennuksesta, vanhempien riitelystä, syömishäiriöstä ja kaikesta mikä nyt mieltä askarrutti ja mihin halusi löytää selityksen. Imin itseeni samalla tavalla tieteellisiä artikkeleita, uutisia ja kirjoituksia ja yritin ymmärtää ympäristöäni (ja itseäni) ja ihmisten käyttäytymistä – samalla tiellä olen edelleen asioita opiskeluissani sivuten.
Ja siltikin, valtavan tietomäärän ”omaksuneena” juuri itseään ja läheisiään on hämmästyttävän hankalaa ymmärtää käytännössä. Tunnen syyllisyyttä ja häpeää siitä, että minut on diagnosoitu mm. masentuneeksi – vaikka samalla kirjoitan esseitä mielenterveyden häiriöistä ja stigmasta vapautumisesta. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ollut tarpeeksi hyvä tytär jotta vanhemmat eivät olisi tapelleet – samalla kun kirkkaasti muka ymmärrän ja paasaan siitä, etteivät lapset ole syyllisiä vanhempiensa ongelmiin ja että jokaisella lapsella on oikeus olla lapsi ja saada turvallinen kasvuympäristö.

Silti.

Silti omaa elämää ja perhesuhteita tarkastellessa mikään ns. faktatieto ei pidäkään paikkaansa. Silti oma tilanne on täysin yleisen ulottumattomissa, kuin jokin ehdoton poikkeus. Ja kun minä en pysty omine voimineni ratkaisemaan kaikkia ja kaikkien ongelmia, olen ihmisenä kelvoton.

Loogista…

Hehe, käytän tätä sun blogin kommenttikenttää omana terapia-alueenani. :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.02.2016 - 23:16

@mn: joo oon samaa mieltä :D tieto ei ainakaan tässä lisännyt tuskaa. Se vähän lohduttikin. Tiesin, että muutkin ovat kokeneet samaa. Mutta niin, ei sitä tietoa välttämättä omalla kohdalla omaksunut. On normaalia jos muut alkoholistien läheiset käyttäytyy tavalla x mut itselle ei salli mitään heikkouksia. Haluaisin just olla se poikkeus haha. Tää ikuinen perfektionismi ja asioiden kieltäminen.

kjjo Kirjoittaa:
8.02.2016 - 7:40

Juopottelussa on kysymys itsetunnosta. Avun hakeminen ulkopuolelta on antautumista, eikä sen jälkeen enää hallitse senkään vertaa itseään kuin viinan vietävänä. Näin koin itse: inhosin ja inhoan aa-liikkeen ideaa, a-klinikat taas ovat hampaattomia. Lopetin pikku hiljaa ryyppäämisen siksi että sain työpaikan, joka kiinnosti. Halusin jaksaa tehdä kunnolla. Lopulta lopetin juomisen kokonaan, kun halusin jaksaa vapaa-aikanakin tehdä juttuja juopumisen sijasta. Kysymys ei siis ollut viinantarpeesta, vaan mielekkyyden tarpeesta.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
9.02.2016 - 12:27

@kjjo: No hyvä että löysit jotain mikä toimi sulla. Ihmisellä pitää olla elämässä jokin tarkoitus, ja kaikki eivät valitettavasti löydä sitä.

18is9 Kirjoittaa:
8.02.2016 - 10:47

Viimeinen lause on kaunis. On koskettavaa kuinka alkoholistien läheiset sitä hetkeä toivovat. Valitettava tosiasia taitaa olla se, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä valaistumisen hetki koittaa vasta sitten kun ihmissuhteet, talous ja terveys on juotu. Eikä välttämättä sittenkään. Niin kauan kun siinä vierellä on joku niin kaikkihan on ihan ok (ja yleensähän kaikki on sen toisen syytä, totta kai).

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
9.02.2016 - 12:29

@18is9: No sepä. Mistä sen valaistumisen saisi? Joillekin se koittaa kun he käyvät pohjalla, toisille ei välttämättä silloinkaan. Itse oon sillä kannalla että varhaisessa vaiheessa tehty interventio tuottaisi parhaimmat tulokset, mutta kovin yleisesti ajatellaan että juominen on jokaisen oma asia jotenn..

Marie Kirjoittaa:
10.02.2016 - 11:26

Kiitos tästä blogista, kiitos sulle niin paljon!

Oli vaikuttava lukukokemus ja ymmärrän nyt niin paljon paremmin monia läheisiäni ja osittain myös itseäni.

Toisen vanhempani isä on ollut alkoholisti ja vaikka meillä on eletty ns. tavallista elämää, tunnepuolella se viinan varjo on tehnyt minussakin tuhojaan. Vanhempani ovat sitä sukupolvea, jonka mielestä terapiassa käyvät vain hullut. Näin on muodostunut joku tapa selvitä (lähinnä kait vain sulkemalla silmät ja porhaltamalla eteenpäin) ja itseasiassa jopa menestyä elämässä, mutta henkinen vointi tai muiden kohtelu ovat ollet eri asia. Tämä blogi auttoi minua ymmärtämään paljon paremmin äitiäni ja osittain myös itseäni. Koska mitään asioita ei ole aikanaan käsitelty, osa alkoholismin aiheuttamista traumoista onkin peritynyt minulle ja aiheuttaneet mielenterveydellisiä ongelmia.

Haluan lisäksi vielä kiittää sinua alkoholipoliittisista kannanotoista. Olet pystynyt jäsentämään upealla tavalla monia niitä asioita jotka minuakin häiritsevät (limuviinat, yleinen juomiskulttuuri, opiskelijaelämän kosteus, ylipäätään suhtautuminen alkoholinkäyttöön), mutta en ole niitä pystynyt selkeästi kuvaamaan.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.02.2016 - 19:15

@Marie: Ikävää, että sinullakin on tällaisia kokemuksia. Todella moni jo aikuinen ihminen elää vielä osittain siellä pullon varjossa, kun ei ole koskaan ollut tilaisuutta käsitellä lapsuuttaan. Terapiassa käyminen ei valitettavasti vieläkään ole niin yleisesti hyväksyttyä, vaikka asenteet ovatkin muuttumassa. Miten hienoa kuulla, että näistä sarjiksista on ollut sinulle hyötyä tunteittesi ja äitisi ymmärtämisessä!

Mahtavaa että löysit tänne blogiin ja kiitos kun luet! Todella paljon voimia sinne; toivottavasti jaksat jatkaa näiden vaikeiden asioiden käsittelyä. Valoa lopputalveen, Marie!<3

Tuntematonnainen Kirjoittaa:
27.02.2016 - 13:33

Itse halusin olla juuri se taho, joka pelastaisi edesmenneen isäni. Ajattelin itsekkäästi, että kunhan \minä\ sanon, kunhan \minä\ järjestän… Eli tein alkoholistista kivan pikku projektin, jota pyörittelin vuosikymmeniä pääni sisällä. Jälkikäteen ajatellen uskon pyrkineen jonkinlaiseen diiliin menneisyyteni kanssa. Ja puhun siis vain ja ainoastaan
omasta kokemuksestani.

Näytelmä päättyi, kun yksi pääosanesittäjistä poistui näyttämöltä lopullisesti. Lopulta saan katsoa peiliin nähdäkseni itseni juuri sellaisena kuin olen. Kiitos tästä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
28.02.2016 - 17:46

@Tuntematonnainen: No jep, tää on selvästi monen alkoholistien lapsen toive. Järjen tasolla tajuaa, että juu, asia ei varsinaisesti ole minun käsissäni, mutta SILTI…on vaikeaa olla jossittelematta. Todella ikävää, että teillä tilanne päättyi noin. Hienoa kuitenkin, että olet löytänyt tyyneyttä, toivottavasti sitä riittää myös jatkossa. Isot tsempit sinne ja voimia!

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus