Mitä nyt taas

pökkelöisi

31.07.2015 - 10:09 / KuningatarAlkoholi.

22 vastausta - “pökkelöisi”

BonaFide Kirjoittaa:
31.07.2015 - 11:35

Yhdyn tähän pökkelö-isän kodissa kasvaneeseen, traumatisoituneeseen vertaisryhmään. Lisäksi isäni oli/on edelleen vielä alkoholisti ja kaiken päälle hän omaa hyvin narsistisia piirteitä. Äitikin kun vielä oli alkoholisti, niin lapsuudenkodin ilmapiiri oli turvaton pienelle lapselle kasvaa ja ymmärtää.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.07.2015 - 22:42

@BonaFide: Kamalaa, kun vielä molemmat vanhemmat on alkoholisteja :( Todella pelottavaa pienelle lapselle! Meillä iskä sentään lopetti rankan juomisen kun me lapset olimme pieniä, mutta valitettavasti kyl pökkelöisyys säilyi hänessä…

Vilpo Kirjoittaa:
31.07.2015 - 12:23

Hei! Pakko kysyä, että ootko ajatellu julkasta ikinä näitä sarjakuvia ihan paperisena. :o Koska moni ei välttämättä löydä tänne, ja sun blogi on ollu mulle todella, todella tärkeä ja oon sen avulla oppinu ymmärtämään itteäni ja olemaan armollisempi ittelleni. Välillä meinaan alkaa itkemään, koska oon niin helpottunu, etten ole yksin kaiken kanssa ja koska osaat kuvata asioita niin upeasti ja sympaattisessti, KIITOS! <3

Joten haluan sanoa, että ois mahtavaa joku päivä kävellä kirjastossa ja törmätä sun sarjakuvaan siellä. :) Se saattais olla iso apu monelle nuorelle, jotka kamppailee samojen asioiden kanssa. Tai siis ymmärrän jos ei, mutta pakko vaan sanoa, että se olisi tosi hienoa! Oot tärkeä ihminen tässä maailmassa, kiitos että piirrät tätä blogia ja jaat ajatuksia. :3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.07.2015 - 22:56

@Vilpo: Ilahdun aina suuresti, kun joku kysyy tätä :) Juu, olen kyllä ajatellut albumin tekoa, mutta se tuskin tulee toteutumaan ihan lähitulevaisuudessa. Tokihan materiaalia löytyy jo tästä blogista valmiiksi, mutta jos oikeasti lähtisin tekemään albumia haluaisin piirtää kaikki sarjikset uudelleen paremmin ja ilmaista jotkin asiat selkeämmin. Suunnittelisin sellaisen hyvän kokonaisuuden lyhyitä tarinoita tai yhden pitemmän, en vielä tiedä. Joka tapauksessa se kaikki vaatisi paljon aikaa. Mutta vielä joskus!

Olet oikeassa siinä, että kaikki aiheesta kiinnostuneet eivät välttämättä löydä tänne blogiin. Olisi todellakin hienoa, jos tällaista sarjakuvaa tarvitseva nuori törmäisi kirjastossa tarinoihini ja saisi niistä lohtua. Mutta vaikka paperista julkaisua pitänee vielä odottaa, olen iloinen siitä, että lukijat jakavat fb:ssa, twitterissä tai blogeissaan linkkejä sarjiksiini. Mitä useampi vertaistukea tarvitseva löytää tänne sen parempi!

Kiitos kun luet ja kiitos ihanasta kommentista, Vilpo! Haleja :)

Tiitu Kirjoittaa:
31.07.2015 - 19:52

Kiitos hyvästä blogista, piirrät ja kirjoitat vaikeasta aiheesta todella taitavasti. Lähes kaikki postauksesi ovat kuin omasta elämästäni, on yhtaikaa sekä surullista että lohdullista huomata kuinka paljon samaa meissä alkkisten lapsissa on.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.07.2015 - 23:00

@Tiitu: Kiitos ihanasta kommentista, Tiitu! Teen parhaani, ja lukijoiden tsemppi kannustaa minua eteenpäin :) Kaikkea hyvää sulle ja voimia! Et ole yksin näiden asioiden kanssa.

Maria Kirjoittaa:
2.08.2015 - 20:59

Mulla tää pökkelö on äiti. Isäni oli se alkoholisti mutta se sentään kysyi onko kavereita ja jotain sellaista. Tuntuu, että sillä oli enemmän hajua ihmisenä olosta kuin äidillä. Ehkä nää on sukupolvien ketjuja, äitini vanhemmat olivat ankaria, ehkä hänestä siksi tuli ”pökkelö”?

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.08.2015 - 21:07

@Maria: Varmasti näinkin päin voi olla! Tosiaan, ankara kasvuympäristö selvästi vaikuttaa pökkelöitymiseen, näin oli ainakin oman isäni kohdalla.

MM Kirjoittaa:
3.08.2015 - 8:27

Hep, mulla on pökkelöisi. Ihan ku oisit meijän isästä kertonut. :O

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
3.08.2015 - 18:43

@MM: Sinäkin, Brutus! D:

Myyppi Kirjoittaa:
4.08.2015 - 7:24

Osui ja upposi. Minulla oli pökkelö koti-isä. Se painostava hiljaisuus, joka meillä aina vallitsi.. hrr. Faija lääkitsi pahaa oloaan (oli lapsena vaikeaa jne jne) juomalla ja äiti taas alistui kohtaloonsa.

Kiitos hyvästä blogista ja tsemppiä! Analysoit tosi hienosti näitä kipeitä asioita.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
5.08.2015 - 11:15

@Myyppi: Kiitos tsempistä! Kaikkea hyvää sulle<3

Piia Kirjoittaa:
27.08.2015 - 21:23

Jos pökkelöisä yrittää myöhemmin korjata virheensä ja ottaa yhteyttä, eikö kuitenkin voisi antaa siihen mahdollisuuden?

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
27.08.2015 - 21:25

@Piia: Tottakai! Sehän on jokaisen itse päätettävissä, pystyykö ja haluaako antaa tilaisuuden tälläiseen hyvitykseen ja suhteen korjaamiseen.

En usko että pökkelöisit ovat silkkaa pahuuttaan pökkelöitä, mutta valitettavasti heidän käytöksensä usein satuttaa lapsiaan. Kaikki eivät halua tulla hyvitetyksi.

(Itse tunnen kyl enemmään sääliä kuin katkeruutta omaa pökkelöisääni kohtaan)

Esamon Kirjoittaa:
20.09.2015 - 19:09

Hei!

Tää on aivan hurjan hieno blogi ja oon mainostanut tätä monesti, kun ollaan lähihoitajan opintojeni aikana käsitelty päihteitä ja erityisesti niiden vaikutuksia lapsiin. Tääkin aihe on tullut mun aiemmissa sosionomiopinnoissa esille, kun me katsottiin dokumenttielokuva Isältä pojalle. (http://yle.fi/vintti/yle.fi/tv1/juttuarkisto/dokumentit/isalta-pojalle.html)

Voin lämpimästi tuota dokkaria suositella, siinä käsitellään tätä pökkelöisyyttä useamman sukupolven kautta.

Kulttuurisesti meillä alkaa vasta nyt syntyä sellainen sukupolvi isiä, joihin talvi- tai jatkosodan aikainen trauma ei oo päässyt kovin pahasti koskemaan, kun aiemmat sukupolvet on kantaneet isältä pojalle ja miksei tyttärillekin. Rintamalta palanneet miehet ei oo aina kyenneet osoittamaan tunteitaan ja hellyyttä lapsilleen ja sitä kautta se taakka on siirtynyt kasvattajalta toisell. Se on kuitenkin ihana huomata, että se haava meidän kulttuurissa on alkanut hiljalleen arpeutua ja pökkelöisiä ja -äitejä on koko ajan vähemmän. :)

Kiitos kovasti tästä sarjakuvasta ja kaikista muistakin sarjakuvistasi! :>

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.09.2015 - 20:35

@Esamon: Aivan! Juuri nämä sodan traumat vaikuttavat olevan pitkälti tämän pökkelöitymisen taustalla. Mutta kuten sanoit, toivoa on :D Nykyinen isi-sukupolvi voi emotionaalisesti paljon paremmin. Pitää ehdottomasti tsekata tuo dokkari, vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

Ihanaa että tykkäät ja kiitos kun luet! Onpa mukavaa, että kerrot blogistani muillekin :D

F Kirjoittaa:
4.01.2016 - 0:43

Löysin tänne eilen Vain tahroja paperilla -blogin kautta ja olen jo lukenut suurimman osan sarjiksistasi. :) Moniin olen samaistunut, mutta erityisesti tähän. Oma isäni oli ja on vieläkin jossain määrin pökkelö. Kun minulla oli yläasteella koulunkäynti- ja mielenterveysongelmia, katsottiin että ne johtuivat siitä että isäni oli muuttanut eri asuntoon, kun olin 12. Se ärsytti suunnattomasti, koska minusta oli mukava asua äitini kanssa kahdestaan, isän kanssa kommunikointi rajoittui ehkä keskusteluun ”moi” ja ”hyvää yötä”. Olen miettinyt että olisiko isäni käytöksellä ollut jotain vaikutusta myöhempään elämääni, muttten ole ainakaan tiedostanut muuta kuin sen että olen aina pitänyt itseäni huomattavasti vanhemmista miehistä (eli ehkä kun en saanut aikanaan isältä huomiota, haen sitä muualta…?) Meidän perheessä isä käytti alkoholia, äiti oli raitis. Isä ei juonut usein, mutta silloin kun joi, siinä saattoi mennä kuukausi putkeen. En muista että hän olisi ollut koskaan väkivaltainen, tai vihainen kännissä, päin vastoin; hän oli iloinen, kyseli kuulumisia ja antoi rahaa (mitä ei koskaan tehnyt selvinpäin). Toisaalta se ehkä vääristi omaa suhdettani alkoholiin, kun 16-vuotiaasta lähtien on kuppi kallistunut vähän turhankin usein…

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.01.2016 - 14:38

@F: Hei! Kivaa kun löysit tänne :)

Äh, tämä pökkelöisi. Aivan liian tuttu liian monelle. Oikein hyvää pohdintaa esität. Mihin kaikkeen pökkelö/alkoholisti-isi onkaan vaikuttanut käytöksellään? Itse en enää jaksaisi edes miettiä näitä asiota, liian turhauttavaa. Haluaisin ajatella, että edes jotain minussa on aidosti minua eikä vanhempieni aiheuttamaa. Mut niin, tällaista se on.

Todella paljon voimia sulle! Toivottavasti uskallat hakea apua, jos jossain vaiheessa koet sitä tarvitsevasi :)

Aah Kirjoittaa:
4.02.2016 - 1:39

Voi että kun omani olisi ollut edes pökkelö mutta ei, vaan oli sairas narsisti.
8-luokkalaiseksi asti jouduin elämään perheväkivallan keskellä ja loppui vasta kun mulle riitti ja jouduin osastollekkin.
Onhan tuosta nyt kolme vuotta kulunut ja viimein sain aloitettua terapiankin, kun asiat eivät niin paljoa vaikuta.
Hyvä blogi kuitenkin ja jotenkin pystyn näihin postauksiin samaistumaan!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
4.02.2016 - 21:58

@Aah: Huhhuh, narsisti-vanhempi on kova paikka. Mut hienoa että oot päässy terapiaan! Paljon tsemppiä siihen. Toivottavasti helpottaa pian :)

hipshei Kirjoittaa:
9.02.2016 - 22:56

Heippa! Eksyin vähän aikaa sitten minäkin tänne lueskelemaan, ja usein vaan taustalta katselen ja tutkailen, mutta nyt mun on pakko jättää kommentti!
Elikkä ihan mielettömän hienoja ja selkeitä mutta syvällisiä sarjakuvia! Toivon todella että saat ulos jossain vaiheessa jonkun kirjasen niin tällä hetkellä samanlaisten asioiden kanssa kamppailevat nuoret pääsevät lähestymään asiaa helpommin ja toivottavasti jos itsetunto vienyt kaiken, saavat tästä paljon lohtua! :) Minäkään en ollut ennen tätä päivää nähnyt näitä niin olisi aivan mahtavaa jos pääsisi enemmän esille!!
Upeaa!
Ja pökkelöisistä, minulla kuten varmaan monella muullakin ketkä eivät nimitystä vielä tälle tiedä, on tällainen isi!
Itse olen tullut vuosien saatossa siihen tulokseen, että koska minkäänlaista empatiaa (minun kohdallani myöskään muutakaan) ei ole koskaan pökkelöiltä lapsilleen tullut, ei lapsi edes tiedä miltä isän rakkaus tuntuu, ja muodostaa siitä vain kuvan näkemällä ympärillä paljon rakastavia isejä (? onkohan oikea sanamuoto) ja sen tunteen miltä se saattaisi tuntua. Täten päätin vuosia sitten että ei se haittaa, antaa isin olla pökkelö ja ilman rakkausisiä ei voi kaivata sellaista mitä ei koskaan ole ollut! :) Ehkä vähän kyyniseltä/kylmältä kuulostavaa, mutta se on auttanut ainakin minua eteenpäin monien \miksi?\-kysymysten jälkeen ja vihdoin on rauhallinen olla. Ja yleensä stereotyyppisesti daddy-issuesit omaavat henkilöt (tiedän naisena olemisesta vain kokemusta) hakevat lohtua vastakkaiselta osapuolelta hyväksynnän merkeissä (ynnämuut). Tähän huomaan vielä itsekin sortuvani, eli tsemppiä muillekkin pökkelöiden kanssa, onneksi maailma muuttuu! :)
Ja tsemppiä sinulle masennuksesi kanssa, luin toisesta blogistasi että käytät Valdoxania (niin minäkin!), miten toimii sinulle?
Menestystä myös elämääsi, luulen että jos tämä pääsisi enemmän julkisuuteen, auttaisit näillä sarjakuvilla monenmoista tallaajaa, olet ihan mahtava ihminen, voi hyvin!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.02.2016 - 23:15

@hipshei: Tosi kivaa, että uskaltauduit kommentoimaan :D Mukava tietää vähän kuka näitä lukee. Haluaisin kyllä kovasti vielä joskus julkaista pienen albumin (tai useammankin), vaan opiskelu ja työt vievät toistaiseksi aika paljon ajastani. Mutta mahtavaa kuulla, että on ihmisiä joita tällainen julkaisu kiinnostaisi!

Joo, nämä daddy-issues…Itsekin olen nykyään vähän armollisempi isälleni. Ei pökkelöisi oikein voi mitään omalle kasvatukselleen ja roolimalleilleen. Tai voi, mutta ongelman tunnistaminen ja itsensä muuttaminen on todella vaikeaa. Mutta tärkeintä on tosiaan tuo, että lapsi löytää oman mielenrauhan. Hienoa, että olet itse jo enemmän sujut asian kanssa. Siihen juuri tähtäämme; tyyneyteen. Paljon tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää!

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus