Mitä nyt taas

kauan eläköön mielikuvitus

12.05.2015 - 9:56 / KuningatarAlkoholi.

16 vastausta - “kauan eläköön mielikuvitus”

Piipula Kirjoittaa:
12.05.2015 - 18:09

Tulee suru puolestasi, että et ole lapsena saanut vanhemmiltasi tarvittavaa läsnäoloa ja mahdollisuutta ilmaista itseäsi, toisin sanoen olla kaikkea sitä mitä sinä olisit ollut ja sinun olisi kuulunut saada vapaasti ja aidosti olla. Tunnistan tuon eskapismin, harjoitin sitä itse myös mielikuvituksen ja päiväunelmoinnin kautta, nukuin myös hyvin paljon.

Toisaalta, olet ollut kykenevä tuollaiseen luovuuteen ja pystynyt käymään läpi asioita mielikuvituksen avulla. Se on luonteen herkkyyttä ja syvyyttä, näin ajattelen, ja vaikka olet joutunut käyttämään ehkä sitä ikävästi myös defenssinä, niin tuollainen luovuus ja taito kertoo siitä että olet aika rikas ihminen. Sen näkee luomissasi piirroksissa ja miten pystyt ilmaisemaan elämäntarinaasi. Kiitän sinua tästä että jaat lahjaasi meille muillekin. Toivon, että sinulla on voimia kohdata maailma omana itsenäsi, ja kanavoida luovuus ja mielikuvitus johonkin aidosti sinua palvelevaan toimintaan ja iloita siitä, ilman että mielikuvituksen tehtävä olisi puskuroida kipeitä asioita.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
13.05.2015 - 7:54

@Piipula: Kiitos, Piipula<3 Tosi ihanasti sanottu. On kivaa ajatella, että mielikuvituksestani on tullut rikkaus, jolla voin nyt kertoa tarinoita joihin muutkin samaistuvat. Toivottavasti tulevaisuudessa osaan pitää fantasian mutta samalla elää elämän omana itsenäni.

Vili Kirjoittaa:
12.05.2015 - 18:21

Tämä taas upposi ja kolahti lujaa. Itsellä pakokeino todellisuudesta oli piirtäminen, hahmot, sarjakuvat ja simulaatiopelit (sekä muut pelit). Ja olen samaa mieltä, ilman noita asioita en olisi hädin tuskin sinnitellyt nykyhetkeen. Kiitos taas tunteiden pukemisesta sarjakuvaksi, varmasti auttaa sinuakin ja taas monia muita käsittelemään vaikeampaakin menneisyyttänsä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
13.05.2015 - 8:00

@Vili: Nyt kun mainitsit nuo pelit, niin muistan itsekin pelanneeni jossain vaiheessa aika paljon. Sekin on oiva tapa ’paeta’.

Kivaa, että tykkäsit taas! ^^ *halaus*

Kisu Kirjoittaa:
13.05.2015 - 18:39

Mjoo. Oon 27 vuotias ja elän niissä maailmoissa edelleen :D Mulla on myös ihan sama tausta. Ei se väärin ole välttämättä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
13.05.2015 - 21:37

@Kisu: Joo, ei se mustakaan oo välttämättä väärin, niin kauan kuin se ei haittaa elämistä :D

M Kirjoittaa:
13.05.2015 - 18:40

Tutulta kuulostaa taas.. Pienestä saakka oon rakastanu telkkaria ja elokuvateattereita ja kirjotellu paljon tarinoita. Vein myös usein nuoremmat sisarukseni tarinoiden avulla pois raskaasta todellisuudesta. Ja nykyäänki huomaan ku elämä alkaa ahdistamaan, niin tahtoisin mennä elokuviin tai valvoa koko yön elokuvia katsellen. paeta täältä hetkeksi pois. Elän myös niin vahvasti mukana välillä, että joku elokuva saattaa itkettää vielä monen päivän päästä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
13.05.2015 - 21:46

@M: On niin heppo upota syvälle siihen fantasiaan…On se tavallaan myös hienoa, koska ne tarinat elää todella henkilökohtaisesti ja niistä tulee lopulta osa itseään :>

Emppu Kirjoittaa:
14.05.2015 - 19:45

Kuin suoraan mun pään sisältä. Niin totta. Pään sisälle on niin helppo kehitellä erilainen parempi minä ja muu maailma.
Oon nuoresta, varmaan 7 vuotiaasta kehitelly aina tänne 19 vuotiaaksi asti erilaisia mielikuvitusmaailmoja pään sisälle. Nuorena se oli keijukainen lentävällä hepalla, nykyään vaan rohkeampi ja itsevarmempi minä. Se on mun mielestä helpottavaa välillä painua sinne mielikuvitusmaailmaan.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
14.05.2015 - 22:12

@Emppu: Jep! Fantasia tarjoaa ihanan breikin todellisuudesta. Just tuo, että itsestään voi kehitellä paljon paremman version, on hienoimpia asioita ikinä.

Minna Kirjoittaa:
11.08.2015 - 21:52

Sellainen vähän positiivinen juttu tähän väliin, että itte ollu kanssa aina kova piirtelemään ja rakastin elokuvia, mutta vaikka harjoitin eskapismia niin perheeni oli oikein hyvä, sisaruksia ja serkkuja riitti ja oli aina kavereita. Tuin aina vähän isommissakin vaikeuksissa olleita ystäviä ja se on säilynyt elämässä – tukena oleminen muille ja koen sen tärkeäksi ja muistin miten jo ala-asteella ja ylä-asteella ja lukiossa olin tosi kiitollinen kavereista. Eskapismi ei sinänsä ole aina sellainen negatiivinen asia, se voi olla myös väylä muuttaa tuntemukset itselle helpommin käsiteltävään muotoon, jolloin ei tavallaan juokse karkuun ongelmia vaan kohtaa ne itselle järkevämmässä muodossa. Lapsi ei oikein voi ymmärtää vanhempansa epävanhemman käytöstä, joten sen on mentävä sellaiseen muottiin, että hän sen ymmärtää jonkin tarinan tai muun fantasian kautta. Näin esimerkiksi. Minusta olet kohdannut asiat rohkeasti :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
12.08.2015 - 12:16

@Minna: Todellakin! Ei eskapismi ole automaattisesti huono asia. Se kehittää mielikuvitusta ja saattaa tosiaan myös luoda väylän, jolla käsitellä niitä vaikeita asioita :)

Jenny Kirjoittaa:
10.09.2015 - 16:25

Moi! Kaveri linkkasi minulle blogisi ja jestas miten löydän itseni sarjakuvistasi! Minulla ei ole ollut syömishäiriötä, olen onnellisesti naimisissa ja kotonani riehui kännissä isä äidin sijaan ja kanssa, mutta muuten niin moni asia on kuin suoraan elämästäni! Etenkin tämä sarjakuva! Kun nuoruudessani koti oli paikka jossa pääasialliset tunteet olivat pelko ja häpeä, kavereita ei ollut paljon ja itsetunto maassa, katsoin minäkin paljon sarjoja ja elokuvia ja luin kirjoja.

Iso kiitos kun jaksat piirtää näistä aiheista! Sain myös paljon ideoita siihen mistä voisin puhua terapeuttini kanssa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.09.2015 - 17:29

@Jenny: Hei Jenny! Tosi kivaa, että mun jutut herätti ajatuksia. Siihen pyrin aina. Ja tokihan hyvin eritaustaiset ihmiset voivat samaistua näihin. Meillä kaikilla on paljon enemmän yhteistä kuin arvaammekaan..

Mut ihanaa että löysit tänne! Kiitos kaverille joka linkkasi sinut tänne ja kiitos itsellesi kun luet :D Paljon haleja syksyyn~

Laura Kirjoittaa:
20.10.2018 - 22:58

Moi,

Löysin sun blogin tänään ja tänne asti pääsin, koukutuin tähän tapaan, jolla kuvaat kokemuksiasi. Arvostan myös sitä, että jaat tarinaasi tänne.

Tämä juttu pysäytti aivan täydellisesti, samaistun tähän todella vahvasti. Olen kasvanut sekä psyykkisesti että fyysisesti väkivaltaisessa perheessä, ja käyttänyt mielikuvitusmaailmaan pakenemista selviytymiskeinona pienestä pitäen. Uskomaton voimavara, ja uskon, että sen takia minusta kasvoi selväpäisempi kuin olisi voinut kuvitella. En ole puhunut tästä terapeuttini kanssa, sillä en ole löytänyt tapaa sanoittaa sitä hänelle. Luulen, että olen hieman jopa pelännyt kertoa tästä. En osaa sanoa mitä tämä minussa avasi, mutta nyt minulla on sellainen olo, että pystyn hänelle asiasta kertomaan.

Kiitos ihan mielettömästi tästä blogista!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
25.10.2018 - 11:35

@Laura: Vau, olin kokonaan unohtanut tämän kyseisen sarjiksen ja piti lukaista se nyt uudelleen. ” Luulen, että olen hieman jopa pelännyt kertoa tästä” <— Mulla on täysin sama fiilis! Onpa hienoa, jos rohkaistut kertomaan tästä omalle terapeutillesi. Hän varmasti ymmärtää ja osaa tukea. Eskapismi lienee melko tavallinen pakokeino traumatisoituneille lapsille (onneksi kuitenkin (suht) harmiton sellainen, jos vertaa sitä esim. viiltelyyn tai päihteisiin…).
Todella hienoa, että löysit tänne; arvostan kovasti lukijapalautetta. Toivottavasti oma tiesi paranemiseen on mahdollisimman kuopaton ja tyyni kokemus. Kiitos kun luet ja paljon lämpimiä halauksia sinulle.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus