kiltin yön lahjat
30.12.2014 - 19:41 / KuningatarAlkoholi.
10 vastausta - “kiltin yön lahjat”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Arkisto
- marraskuu 2019 (1)
- lokakuu 2019 (2)
- elokuu 2019 (1)
- heinäkuu 2019 (1)
- kesäkuu 2019 (1)
- maaliskuu 2019 (1)
- helmikuu 2019 (2)
- joulukuu 2018 (2)
- marraskuu 2018 (2)
- lokakuu 2018 (2)
- joulukuu 2017 (1)
- lokakuu 2017 (1)
- syyskuu 2017 (1)
- elokuu 2017 (3)
- heinäkuu 2017 (1)
- joulukuu 2016 (1)
- lokakuu 2016 (1)
- syyskuu 2016 (2)
- elokuu 2016 (2)
- heinäkuu 2016 (1)
- kesäkuu 2016 (2)
- toukokuu 2016 (2)
- huhtikuu 2016 (2)
- maaliskuu 2016 (3)
- helmikuu 2016 (2)
- tammikuu 2016 (2)
- joulukuu 2015 (3)
- marraskuu 2015 (3)
- lokakuu 2015 (3)
- syyskuu 2015 (3)
- elokuu 2015 (4)
- heinäkuu 2015 (3)
- kesäkuu 2015 (3)
- toukokuu 2015 (2)
- huhtikuu 2015 (3)
- maaliskuu 2015 (3)
- helmikuu 2015 (1)
- tammikuu 2015 (2)
- joulukuu 2014 (3)
- marraskuu 2014 (2)
- lokakuu 2014 (2)
- syyskuu 2014 (2)
- elokuu 2014 (3)
- heinäkuu 2014 (4)
- kesäkuu 2014 (3)
- toukokuu 2014 (5)
- huhtikuu 2014 (6)
- maaliskuu 2014 (6)
- helmikuu 2014 (5)
- tammikuu 2014 (9)
- joulukuu 2013 (8)
- marraskuu 2013 (9)
- lokakuu 2013 (9)
- syyskuu 2013 (10)
Kategoriat
- ahdistus
- alkoholi
- alkoholihaitat
- alkoholilaki
- alkoholimainonta
- alkoholismi
- alkoholistien lapset
- alkoholiteollisuus
- ängst
- anoreksia
- aseteollisuus
- bentsodiatsepiini
- daddy issues
- en haluais olla provo mutta
- en tiedä en osaa
- eskapismi
- heikko itsetunto
- henkinen väkivalta
- huumeet
- ihmissuhteet
- isukkiongelmat
- itsetuhoisuus
- janet woititz
- joulu
- juomakulttuuri
- kämppäkaverit
- kämppis
- kännipuhelu
- kateus
- kiukku
- koulukiusaaminen
- kuolemanpelko
- lääkeriippuvuus
- läheisriippuvuus
- lapsuus
- lastensuojelu
- liberalismi
- lusikkateoria
- masennus
- mielenterveysongelmat
- nihilismi
- opiskelijakulttuuri
- ostoriippuvuus
- pakkoliikkeet
- parisuhde
- perheväkivalta
- psykoosi
- rakkaus
- riippuvuus
- sääli
- sälää
- sarah kane
- sarjassamme paljon tekstii ja vähän kuvii
- sekakäyttö
- sitoutumiskammo
- suru
- syömishäiriö
- tic-liikkeet
- viiltely
- yön lapset
31.12.2014 - 8:41
Tällaiset kokemukset on niitä raskaimpia. On jotenkin kamalaa, miten tällaiset turvattomuuden kokemukset kasvattavat vääristyneeseen itsenäisyyteen ja kykyyn olla luottamatta keneenkään. Mutta voiko sitä keneenkään sitten edes luottaa?
Itselläni nämä turvattomuuden kokemukset on liittyneet pitkälti alkoholismiin, mutta varmaankin ylipäätään oman vanhempansa, huoltajansa tai jotenkin tärkeän ihmisen näkeminen minkä tahansa vakavan sairauden uhrina aiheuttaa sitä turvattomuutta. Ja tuottaa sitä meille liiankin tuttua kipua.
Samalla on sekä epämiellyttävää että tietyllä tapaa jännää, että kun joutuu varhain olemaan tällä tapaa vastuussa maailmastaan, niin ainakin omalla kohdallani olen havainnut sen, että muut ihmiset pitävät minua luotettavana. Kun sitä on jotenkin selviytynyt ja pystyy ainakin vielä toimimaan. Mutta sitten samalla sellaisen luottamuksen kokeminen, oli sitä sitten lopulta tai ei, on jotenkin todella painostavaa, kun on riittämättömyyden kokemusta. Ja sitten kai tuntuu tavallista raskaammalta, kun pettää tai tuntee pettävänsä toisen luottamuksen?
Ehkä tämän takia minun on henkilökohtaisesti välillä vaikeaa, kun muut ihmiset eivät tunnu pitävän sanaansa tai hoida velvollisuuksiaan. Se on varmaan sitä vääristynyttä itsenäisyyttä ja siten sitä minun omaa sairauttaani, mitä on vaikea myöntää. Ehkä olisi helpompaa hyväksyä itsensä ja omat rajansa (jotka turvattomuuden kokemuksien takia ovat muuttuneet suuntaan taikka toiseen), jos sen myöntäisi. Niin että voisi paremmin toipua. Harmi kun pelkkä kirjoittaminen ei riitä.
Itse, kun olen joutunut laittamaan isäni maahan, jotta poliisit voisivat viedä juoppoputkaan, koen tämän turvattomuuden, vastuullisuuden ja omien rajojen hämärtymisen suht voimakkaasti. Se on hiukan erilainen tilanne kuin tässä kuvattu tilanne ja vie ihmissuhdetta toiseen suuntaan.
Arkiajattelussa ainakin mieltäisin, että tuollainen kokemus on miehille tyypillisempää ainakin poliisien osalta. Naisten fyysiseen väkivaltaan kun ei kuitenkaan reagoida niin, kun eihän nainen voi olla väkivaltainen. Outoa siis, että tällaisetkin asiat vaikuttavat näissä suhteissa ja tilanteissa.
Mutta apropoo, se vastuu mikä meihin on sisäistynyt. Olisihan sitä kivaa, jos voisi hellittää välillä kuten jotkut sanovat, mutta en ainakaan itse siihen aina kykene. Mutta ehkä siihenkin on konstinsa?
Hiukan John Lennoniakin:
https://www.youtube.com/watch?v=BnlsI0DOm1Y
A victim of the insane tosiaankin, siitä tämäkin rant varmaan johtui. :(
Mutta tästä kaikesta huolimatta ja ehkä juuri sen takia tsemppiä uuteen vuoteen! Toivon mukaan siinä on onnellisia ja seesteisiä hetkiä kaikille meille, mutta erityisesti juuri sinulle. :)
31.12.2014 - 21:45
@Mikko: Tuo on kyllä totta. Yritän olla mahdollisimman luotettava ja haluan olla tukena muille ihmisille, mut en itse pysty täysin luottamaan muihin. Mustakin tuntuu että muut ei pidä lupauksiaan ja tavallaan katkeroidun..? Se on kyl enimmäkseen oma vikani, kun asetan liian korkeita vaatimuksia ihmisille.
Mmm ehkä opimme vielä hellittämään. Itse voin mielestäni nykyään vähän paremmin, kun välttelen niitä ihmisiä, joille annoin aivan liikaa mutta joilta sain hyvin vähän. Nojaa. Kuuntelenpas tässä Lennonia.
Toivottavasti sulla on aivan upea vuosi edessä :) Ansaitset kaikkea hyvää~
1.01.2015 - 17:36
Äitini on joskus ylpeillyt sillä tuttavilleen, miten itsenäisiä ja reippaita minusta ja veljestäni on kasvanut. Ehkä hän ei ole vain tajunnut, että kahden alkoholistin lapsina meillä ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa vastuu mahdollisimman nopeasti omille harteillemme; talutettiin äitiä sänkyyn nukkumaan, tai peiteltiin sohvalle, laitettiin lieden tulikuumana hehkuva levy pois päältä, siivottiin sotkuja, pysyttiin poissa jaloista.
Vanhempani ovat myös unohtaneet hakea minut toiselta paikkakunnalta, vaikka aiemmin oltiin sovittu hakuajat ja -paikat. Lapsena minulle opetettiin, että tuntemattomien kyytiin ei saa mennä. Vanhempani kuitenkin aika ajoin lähettivät minulle kyyditsijäksi jonkun kaverinsa, joka kuitenkin minulle on ollut tuntematon henkilö. Pelotti, mutta mitään ei onneksi tapahtunut.
Mieleen tuli paljon asioita, joita en niin välittäisi muistaa.
2.01.2015 - 17:23
@Badger: Ha, munkin äiti höpöttää kavereilleen siitä, miten itsenäisiä meistä on tullut. Ihan niinkuin se ois hänen ansionsa (siis tavallaan on, juu, mutta on parempiakin tapoja kouluttaa lapsista itsenäisiä kuin alkoholisoitumalla).
Jep, paljon ikäviä juttuja :/ *hali*
2.01.2015 - 17:40
Tällaiset muistot varmasti kalvavat vielä pitkään mielessä. :( Tuo on niin surullista, että lapsen pitää olla se, joka pitää huolta vanhemmistaan/vanhemmastaan. Se on lapselle hyvin raskas taakka, vaikka kuinka kasvattaisi itsenäisyyttä ja muuta. Lapsen ei kuulu olla vanhemmistaan vastuussa. *halaus*
3.01.2015 - 12:15
@Saiccu: Niinpä, aikuisen ja lapsen roolien on tapana kääntyä kun vanhemmilla on päihderiippuvuus. Hmm-m. Näiden tarinoiden kertominen kuitenkin auttaa :)
Aww, kiitos halista<3
7.01.2015 - 22:17
Olen seurannut sarjisblogiasi joitain kuukausia. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, myönnän, vaikka olenkin verbaalinen ihminen.
Olet lahjakas ilmaisemaan tuntojasi tällä tavoin, riipaisee syvältä.
Kiitos.
8.01.2015 - 23:55
@Piipula: Vau, suuri kiitos! Tästä tuli tosi hyvä mieli :D
Iso halaus ja kiitos kun luet<3
18.01.2015 - 19:19
Jou! (Olen se sama Laura joka kommentoi joskus kuukausii sitten tähän postaukseen: http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/2014/03/11/1490/#comments)
Niin kuin osa aijemmistakin kommentoijista ovat todenneet, oon samaa mieltä siitä, että just tämmöset kokemukset on niitä vaikeimpia asioita alkoholistin lapsen elämässä. Tää on luonnollisesti tuttua kanssa itselleni oman isäni kanssa. Kamalinta on se, että nää jutut toistuvat melkein joka toinen päivä ja niihin alkaa sillei pelottavalla tavalla turtua. Oot tosi hyvin saanut tähänkin sarjakuvaan tuntemuksia tiivistettyä!
Kiittelen edelleen VUOLAASTI, että sä teet näitä sarjakuvia. Nää on toiminut mulla eräänlaisena vertaistukena tän kuluneen vuoden aikana. Toisinaan, nykyään oloa helpottaa se, että lähden hyvin todennäköisesti opiskelemaan ammattikouluun eri paikkakunnalle ja asun viikot pois kotoa. Ilma tuntuu jotenkin kevyemmältä hengittää kun saa enemmän omaa aikaa. :—)
Paaaaaaaaljon tsemmpiä, jaksamista, haleja ja rakkautta tälle vuodelle! <3
19.01.2015 - 10:25
@Laura: Hei Laura! Ihana nähdä sut taas täällä kommenteissa :´D
Todella rankkaa että joudut jatkuvasti käymään läpi näitä kamalia juttuja. Se on pelottavaa, miten niihin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa turtua. Aivot kestaa vain rajallisen määrän kauheuksia kunnes oma mieli alkaa hiljalleen gravitoida pois ruumiista (dissosiaatio…). Mutta ihanaa että lähdet opiskelemaan kauemmaksi! Siis aivan mahtavaa :D Toivottavasti kaikki menee hyvin. Hienoa, ettei sun tartte odottaa täysi-ikäisyyttä että saat vihdoin vähän omaa tilaa. Se varmasti auttaa.
Kiitos todella paljon kun luet blogiani. Paljon rakkautta & haleja sulle! Olet vahva ja kaunis :)