Mitä nyt taas

sen pituinen se

8.10.2014 - 20:56 / KuningatarAlkoholi.

21 vastausta - “sen pituinen se”

mn Kirjoittaa:
8.10.2014 - 23:13

Liian totta.

Mäkin luulin surullisen vanhaksi, että joku tulee joskus sanomaan mulle, että vitsi sä oot loistava, miten sä selvisitkään, onnittelut. Ja vielä ilman, että koskaan kertoisin kenellekään, mistä oon selvinnyt.

Mutta toivo. Voi hyvä luoja, kuinka ilman toivoa ei voi elää. Se on se perustavanluontoinen ja ainoa asia, mikä todella auttaa selviämään. Että aina on toivoa, joskus on parempi päivä kuin tänään.
Ei se ihan hirveän lohduttava ajatus ole.
Mutta se luo toivoa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
9.10.2014 - 8:02

@mn: ”Ja vielä ilman, että koskaan kertoisin kenellekään, mistä oon selvinnyt.”<—Just tää! Voi, miksei kukaan voi lukea ajatuksiamme ja tulla taputtelemaan olalle?

Toivo on tosiaan viimeinen asia, joka menetetään. Perhe, rakkaus, ystävät, terveys, raha ja työ voi mennä, mut niin kauan kun on edes hituisen toivoa jäljellä niin ihmisellä on vielä jonkinlainen mahdollisuus elämässä.

kjjo Kirjoittaa:
9.10.2014 - 7:04

Tähänastisista komein.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
9.10.2014 - 8:05

@kjjo: Kiitos! Pyrimmehän aina parempaan :)

nti Täti Kirjoittaa:
10.10.2014 - 18:24

Ihana lopputulema. <3

nti Täti Kirjoittaa:
10.10.2014 - 18:26

(Jatkan vielä, jos vaikka spämmifiltteri ei nyt iskisi kimppuun kuten eilen…) Juuri tuo lohikäärmeen kesyttäminen sen tappamisen sijaan on minusta se, mistä satujen ”elämänsä onnellisena loppuun asti” on kyse. Päälle kolmikymppisiä kavereita sivusta seuranneena vaikuttaisi siltä, että kun lapsuudesta ja nuoruudesta alkaa olla yli 10 v etäisyyttä, sen vaikutusten, itsensä ja ympäröivän maailman kanssa alkaa olla paremmin sinut, ja on valmiimpi ottamaan vastaan aikuisuudessa eteen tulevia vaikeuksia ja kipuja. Niistä vaikeuksista ja kivuista ei tokikaan pääse eroon, mutta niillä ei ole niin paljoa valtaa ja vaikutusta minuuteen, kuin kasvuiässä.

Ja jee, hyvä, Koo, hyvä! Ja hyvä, mn, hyvä! Virtuaalisesti taputan teitä olkapäälle. <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
11.10.2014 - 10:41

nti Täti: (Muillakin lukijoilla on ollut ongelmia kommentoinnin kanssa, johtuu sivustolla meineillän olevista päivityksistä. Kiitos kärsivällisyydestäsi!)

Tosiaan, on paljon sellaisia ’kipuja’ joista emme tule koskaan pääsemään täysin yli (luit varmaan postaukseni ’Toipumisesta’). Joidenkin juttujen kans pitää vain oppia elämään. Aika voi auttaa tosi paljon, vaikkei aina paranna, kuten sanoit. Lohduttavaa kuulla, että kavereillasi menee paremmin!

Kiitos virtuaalitaputuksista :D Lähetän virtuaalihaleja tulemaan sinnepäin<3

Mikko Kirjoittaa:
10.10.2014 - 20:38

Huu, hienoa piirrosjälkeä! Piirrosjälkesi kehittymistä on aina jännää huomioida. Tulee lisää sävyjä.

Elämän järjettömyys saa aina välillä kriisiin, niinkin paljon, että ajatteleminen sattuu, mutta loppujen lopuksi se järjettömyys ei tarkoita, etteikö asioilla voisi olla arvoa tai merkitystä. Ja ne on kunkin itselleen hoksattava, muut voivat siinä kyllä auttaa. Mutta lopulta ihminen on, ah, niin ihanan yksin.

Lohduttavaa.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
11.10.2014 - 10:50

@Mikko: Oo kiitos! Alan ehkä pikkuhiljaa oppia värittämisen salat, haha (ai että kun hävettää katsella nuita vanhempia postauksia :D)

Oot aivan oikeassa. Koko tää ihmiselo tuntuu usein hullulta ja järjettömältä, mutta miksei se silti voisi olla arvokas ja hieno asia?

Badger Kirjoittaa:
11.10.2014 - 21:54

”Et ole julmille ihmisille mitään velkaa.”

KYLLÄ. Allekirjoitan täysin.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
12.10.2014 - 18:17

@Badger: Can I get an amen?

AAAAMMMEEENNN

quiero Kirjoittaa:
19.10.2014 - 23:07

Haluan vain kiittää huikean hienosta blogista <3 Itsekin alkkiksen lapsena samaistun joka postaukseen. Suurin apu tästä blogista on kuitenkin varmaan ollut seurustelukumppanilleni. Hänellä on ollut onnellinen lapsuus (ja hyvä niin!), joten jotkut ajatuksen ja käyttäytymismallini ovat hänestä aivan järjettömiä. Ja niin ne ovat minustakin. En aina vain osaa pukea sanoiksi mitä taustalla on, joten olen linkannut hänelle postauksiasi.

Tuhannet kiitokset siis tästä meidän ja monen muun elämää selittävästä ja kuvittavasta blogista! <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
20.10.2014 - 11:07

@quiero: Oi, kiitos vain itsellesi!<3 Ihanaa, että näistä on ollut apua sinulle ja kumppanillesi. Tosiaan, on niin paljon tuntemuksia/ajatuksia joita on vaikea pukea sanoiksi… Ja väillä tuntuu et nää sarjakuvat ei kuitenkaan ihan tarkalleen onnistu kuvaamaan niitä, mut menee varmaan tarpeeksi lähelle jos kerran muutkin niihin samaistuu :)

Kiitos kun luet ja paljon tsemppiä+haleja!<3

Reija Reipas Kirjoittaa:
20.12.2014 - 23:34

Tulis taas pitkästä aikaa lukemaan, kun tuli semmoinen fiilinki (puhelin soi aiemmin, vastasin, huomasin samantien että sammaltaa). Nää on kyllä niin upeita nää sun sarjikset.

Vuosia ihmettelin samaa, että miksi ei tule sitä onnellista loppua, palkintoa, merkkiä siitä että kurjuus loppuisi. Pahemmaksi vain meni koko ajan. Muutama vuosi sitten elämä kuitenkin muuttui ja vaikka edelleen jotkut menneisyyden möröt vaivaavatkin, koen olevani onnellinen ja ennen kaikkea onnekas siitä millainen elämäni on. Tsemppiä!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.12.2014 - 0:34

@Reija Reipas: Voih, tuollaiset puhelut voi pilata koko loppupäivän :/

Onneksi sulla menee jo paremmin! On mahtavaa lukea että ihmiset, jotka on ollu samassa jamassa on onnistunu saavuttamaan edes jonkinlaisen rauhan. Toivottavasti ne möröt pysyy kaukana! Tsemppiä myös sinne :)

AikaVahva Kirjoittaa:
29.01.2015 - 14:54

Hienoja nämä sun työt! Piti tulla kommentoimaan tätä. Olen nimittäin itse yrittänyt rakentaa vimmaisesti onnellista loppua tarjoamalla lapsilleni päinvastaista lapsuutta. Yritän kai ikään kuin kirjoittaa uusiksi oman lapsuuteni.

Tutustuessani tässä juuri lapseni tulevaan kouluun olin onnellinen ja ylpeä kuvitellessani millaisia muistoja hän siellä oletettavasti saa, mutta kotiin päästyäni yllätyksekseni itku tuli. Jossain tuolla sisuksissa ilmeisesti asuu vieläkin (vaikka kaikki on \hyvin\) pettynyt lapsi jonka mielestä elämä ei voi olla näin epäreilua.

Sitten taas pyyhitään naama ja jatketaan.
Kiitos vertaistuesta.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.01.2015 - 10:35

@AikaVahva: Kiitos! Ihana kommentti :)

Aivan, eipä siinä muu auta kuin pyyhkiä kyyneleet ja puskea eteenpäin, vaikka välillä se tuntuukin mahdottomalta. Tuo pettymyksen tunne vaivaa paljon meitä alkoholistien lapsia. Toivottavasto saat kuitenkin jonkinlaisen rauhan :) Se, että yrittää hyvittää omalle lapselleen itse kokoemansa vääryydet saattaa auttaa siinä. Oot varmasti ihan mahtava äiti. Sun lapsi on tosi onnekas.

Kiitos kun kommentoit ja suuri halaus sinne ruudun toiselle puolelle!

Anna Kirjoittaa:
6.09.2015 - 11:33

Löysi blogisi tänään ja luin lukuisia postauksia. Liikutuin monista kuvista ja vaikutuin analyyttisyydestäsi. Olet tosi taitava, älä lopeta ikinä!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.09.2015 - 15:03

@Anna: Oi, miten ihana kommentti! kiitos rohkaisusta :D

Parsa Kirjoittaa:
8.11.2015 - 21:35

Olen tässä pari päivää selaillut blogiasi, etsimässä tarttumapintaa ja ymmärrystä asiaan, josta minulla itselläni ei oikeastaan kokemuksia ole lähipiirissä, mutta haluan juuri siksi ymmärtää. Tähän mennessä selailu on ollut eräänlainen matka, tunteita laidasta laitaan, uusia vinkkeleitä näin kamalan monimutkaiseen asiaan.
Tämä postaus oli vaan omalle kohdalle jonkinlainen täysosuma, tekee mieli alleviivata jokainen lause ja hieman itkettääkin… Eikä ehkä ihan niin hiemankaan. Vaikka alkoholismista ei hirveästi kokemuksia ole, tämän postauksen tunnetilat ja ajatukset napsahtivat kaikki kohdalleen ja antoivat samalla uutta voimaa jatkaa tätä elämää.
Kiitos paljon, olet todella taitava piirtäjä ja tarinankertoja ja painavaa asiaa löytyy. Lähetän nyt yhden ison anonyymin halin siihen suuntaan ja toivon sinulle kaikkea parasta elämääsi!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
8.11.2015 - 22:09

@Parsa: Miten hienoa kuulla, että et ole ainoastaan lueskellut näitä sarjiksia, vaan myös aidosti yrittänyt ymmärtää! Toki tässä näkyy vain oma henk. koht. näkökulmani, mutta mahtavaa, jos se on herättänyt tunteita ja antanut ajattelemisen aihetta. Tähän postaukseen liittyykin todella paljon vaikeita tunteita, joita en ole vielä onnistunut kunnolla työstämään. Kaikki aikanaan :)

Kiitos rohkaisusta ja iso hali sinnekin! Oikein mukavaa alkavaa talvea ;)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus