te rakkaat laitatien kulkijat

12.04.2014 - 9:07 / KuningatarAlkoholi.


Mut joo tuntuu et ajan myötä alkoholistit alkaa kadota yhä enemmän ja enemmän oman päänsä sisälle

Kategoria: ahdistus, alkoholistien lapset, mielenterveysongelmat, riippuvuus, suru.



4 vastausta - “te rakkaat laitatien kulkijat”

  1. Badger Kirjoittaa:

    Meillä ei niinkään tapahtunut karkailua, mutta poismuuttoni jälkeen äitinikin muutti lapsuudenkodistani pois (tähän liittyi siis muuan muu tapaus, mikä ei liity päihteisiin varsinaisesti), joten isä jäi yksikseen asumaan lapsuudenkotiini. Hän sitten otti luokseen näitä ”kavereita”, jotka eivät kunnioita toisen omaisuutta, niin kauan kuin pitää saada rahaa tupakkaan ja viinaan. Lapsuudenkotini on nyt tyystin tuhottu, se nimittäin sytytettiin tuleen (kyllä iskän ”kaverit” asialla) ja se paloi aika hiton huonoon kuntoon. Sinne meni irtaimisto, lapsuusajan valokuvat, käytännöllisesti katsottuna koko menneisyys.

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Badger: Aivan kauheeta D: Onneksi kukaan ei sentään kuollut, mut eipä se hirveesti helpota sitä että kaikki muistot on palanut taivaan tuuliin.

  3. Kookoo Kirjoittaa:

    Mahtavaa kerrontaa jälleen, kiitos. Kuvituksesi ja kerrontasi avulla kykenen käsittelemään omia kokemuksiani aivan uudella tavalla.

    Haluaisin tietää, että minkä vaiheiden kautta pääsit (käytän ilmaisua siksi, että itse sitä tavoittelen) EVVK-tilaan? Vaikea varmasti eritellä, mutta oliko tiettyä tapahtumaketjua? Tunnetko, että EVVK-tilassa olisi alkanut oma eheytymisesi?

    Ihanaa alkanutta, nyt kylläkin pilvistä, kevättä! Olet rohkea ja käsittämättömästi selvinnyt elämässäsi aivan hirveistä kokemuksista huolimatta.

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Kookoo: (Palvelu oli merkinnyt jostain syystä ihanan kommentisi roskaviestiksi ja huomasin sen vasta nyt. Anteeksi!)

    Luulen, että pääsin ’EVVK-tilaan’ pettymysten ja henkisen väsymyksen kautta. Jossain vaiheessa en vain enää jaksanut välittää ja aloin turtua. Olin elänyt äidin kanssa saman katon alla koko elämäni ja nähnyt kaikki alkoholistin temput. Isä ja mummo taas näkivät äitiä harvemmin, minkä vuoksi he jaksoivat vielä juosta tämän perässä (isä teki tosiaan töitä muualla ja kävi kotona vain viikonloppuisin, ja mummo asui kauempana ja hän näki äitiä vain jouluisin ja kesäisin). Minä ja veljeni olimme ne, jotka joutuivat kestämään humalaista äitiä päivästä toiseen. Aloin menettää uskoni äitiin ja hänen lupauksiinsa siinä 14-vuoden iässä. Se EVVK-tila tuli siitä pikkuhiljaa. Se ei ollut siis mikään tietoinen prosessi, vaan se tuli ajan kanssa.

    En osaa sanoa, onko tästä EVVK-tilasta alkanut eheytymistä, mutta siitä on seurannut toisinaan huono omatunto. Sukulaiset luulevat, etten välitä ollenkaan äidistä. Välitän kyllä äidistä. Mutta EVVK-tilassa on (minulle) kyse siitä, että aion antaa äidin kantaa vastuun omista teoista enkä hyysätä häntä kuin pientä lasta. Aion käyttää sen energian itseeni, joten joo, ehkä tästä on tosiaan alkaa eheytyminen, miksi ei? En ollut edes ajatellut koko asiaa! :D

    Kiitos kun olet niin ihana ihminen! Ihanaa ja lämmintä kevättä sinulle :)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

huhtikuu 2014
ma ti ke to pe la su
« maalis   touko »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930