Mitä nyt taas

sugar, ooh honey honey

31.01.2014 - 18:48 / KuningatarAlkoholi.

12 vastausta - “sugar, ooh honey honey”

Mikko Kirjoittaa:
31.01.2014 - 20:02

Mulla on hiukan samanlainen suhde karkin ja sipsien kanssa. Nykyään vain tulee etenkin karkkia syödessä vain tunne, että tässä ei ole mitään järkeä ja että eipä elämässä muutenkaan. Se tuntuu vain kasvattavan nykyään pahaa oloa, varsinkin kun ajattelee siinä samalla, että tulipas taas hukattua rahaa. Kaipa siinä sitten tulee samalla mahdollisuus ruoskia itseään aina uudelleen ja uudelleen.

Ja lapsena sitä yritti salata, että osti sipsipussin (vaikka aika huonosti sen teinkin). Ja nykyään kun tulee tultua opiskelijaitsemurhayksiöön tavallaan myöhään tuntuu, ettei muka ole aika mihinkään ruuanlaittoon, niin sitten vain turvautuu herkkuihin ja sitten mieliala ailahtelee niiden syönnin mukaisesti. (Koitan tosin päästä siitä eroon tänä vuonna)

Ja sitä vain tyhmästi luulee edelleenkin, että se olisi jonkinlainen ratkaisu pahaan oloon tai jaksamiseen. Mutta ei se vain niin mene. :/

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.01.2014 - 23:01

@Mikko: Luinkin tässä vähän aikaa sitten sen postauksen, jonka kirjoitit tästä aiheesta. Ei mullakaan tuo mässäily loppujen lopuks tee muuta ku lisää syyllisyyttä: rahaa menee, on epäterveellist, tulee paha olo eikä jaksa sit tehä mitään ku ällöttää niin paljon jne.

adsaskjdagsdj miks me ollaan tällasii?

Iso hali sulle<33

Jonskukka Kirjoittaa:
31.01.2014 - 20:22

tää on niin hyvä blogi!!!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
31.01.2014 - 23:03

@JonsKukka: oih, kiitos tosi paljon! ihana kuulla että tykkäät ^__^

<3

Mireille Kirjoittaa:
1.02.2014 - 9:29

Itsellä oli/on sama juttu ton sokerin kanssa. EI me vieläkään olla sujut. Sokeri (ja ruoka yleisesti) on hankalia addiktion taikka itselääkitsemisen kohteita siinä mielessä että sitä itsetuhoista käyttäytymistä on hankala korjata kun ruokaa kuitenkin tarvitsee elääkseen, tunteiden ”hoitamista” makeisilla pidetään yleisesti hyväksyttävänä toimintamallina ja jos niin kehnosti sattuu että on muodostanut fyysisen addiktion sokeriin, niin sitä on vaikea välttää kun käytänössä kaikessa valmiissa ruuassa on lisättyä sokeria.

Ja sitten vielä se että etenkin meitä naisia vielä syyllistetään syömisestä niinkuin hyvä/nautinnollinen ruoka itsessään olisi jotain mihin meillä ei ole automaattista oikeutta vaan nautinnosta pitää aina rangaista itseään ylimääräisellä liikunnalla kun kun kun pitää olla tietyn näköinen ja kokoinen ollakseen jonkin arvoinen ja hyvä ruoka on aina epäterveellistä ja ja ja… koko setissä on niin monta haitallista ajattelumallia että oksat pois! Puh.

Tsemppiä tämän kanssa! Voidaan vaikka kimpassa muistuttaa toisiamme että ”Älä syö tunteitas! Tai jos syötkin pahaan oloon, niin tee se ehdoin tahdoin ja sano rehellisesti että nyt on paha olo ja syön jotain hyvää piristääkseni itseäni!” :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.02.2014 - 15:24

@Mireille: Myönnän, et mullakin on edelleen ongelmallinen suhde sokeriin/ruokaan, vaikken sitä tossa sarjiksessa mainitse :/ Sokeria tosiaan pidetään (varsinkin naisilla) parempana vaihtoehtona kuin esim. alkoholi.

Kaikissa tv-sarjoissa näkee aina naisia jotka mässäilee jätskii/suklaata kun ne on surullisii (ne on toki laihoja naisia, se mässäily ei saa näkyä ulkoisesti hyi hyi) ja se on tavallaan semmonen hassu ja söpö juttu tai jotain. Samassa ohjelmassa mieshahmot menee rankan päivän jälkeen istumaan baariin. Näissä ohjelmissa ei koskaan pureuduta piilevään ahdistukseen taikka muihin ongelmiin mitä näillä hahmoilla vois olla.

Sen sijaan että purettais pahaa oloa on helpompi syödä/juoda ne.

Tsemppiä myös sulle! Ja tosiaan, välillä nää muistutukset ois ihan käteviä :’D
*hali*

Vili Kirjoittaa:
1.02.2014 - 11:22

Mulla ei oo samantapasta sokerin kanssa, mutta sipsit ja sokerittomat limpat.. Aina kun ahdistaa/masentaa/vituttaa/stressaa niin tuntuu et on PAKKO saada. Siit tuntee syyllisyyttä, varsinkin kun se on yhä melkein joka päiväistä. Ruokaa ei tee mielie tehdä, koska sen suunniteliminenkin stressaa jo sen kaiken muun pahan olon päälle, helpommalla tuntuu vain pääsevän kun täyttää itsensä sipsilää ja limpalla. Eihän se terveellistä oo, ei.. Mut ei sillon ajattele järjellä, vaan tunteet vie voiton. Kyl se järki koittaa siel kaupalla sipsi-hyllyn eessä toitottaa et hei nyt oikeesti läski lopeta. Yleensä silti ostan sen pussin ja limpan.. Hetkeks pääsin jo eroon tästä pakkomielteest, mut nyt se on taas takasin, eritoten kun koulu alko taas.

Aino S Kirjoittaa:
2.02.2014 - 13:14

Tiedätkö Hanna Koljosen sarjakuva-albumia Sokerihullu? Se kuvaa tekijän omaa sokeririippuvuutta, suosittelen.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.02.2014 - 13:19

@Aino S: Itse asiassa sain inspiraation tähän sarjikseen juuri tuosta Koljosen teoksesta! Hain sen stokkalta pari viikkoa sitten ja oli kyl hyvin samaistuttavaa. Tosi hyvä albumi kaikin puolin :D

Hooam Kirjoittaa:
3.02.2014 - 18:25

Sitä aina välillä unohtaa, ettei se addiktiota aiheuttava aine välttämättä ole se kaiken pahan alku ja juuri. Pienenä ainakin alkoholia olen pitänyt niin suurena pahana, että ihan hirmustuttaa. Koukuttua voi jostain ihan viattomastakin asiasta, kuten makeasta. Samaa häpeää ja pahoinvointia sitä tulee oli riippuvuuden kohde pehmolelut tai päihteet. Kiitos Kuningatar, laitat aina minun pienet aivosoluni liikkeelle ja voimia sinulle ♥

… Tuleepas kyllä nyt kummallisen ulkopuolinen olo näitä kommentteja lukiessa. Taidan olla ainoa täällä, joka ei voi edes katsoa karkkeja tai jälkiruokia, kun tulee heti huono olo – ihan fyysisesti. Kun ei ole pentuna syönyt, ei niitä oikein näin isompanakaan tee mieli jäystää… Tai sitten olen niitä liikaa syönyt, mene ja tiedä. En ole koskaan pitänyt oikeaa karkkipäivää, niitä syötiin silloin jos niitä sattui olemaan ja jos äiti antoi luvan.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
3.02.2014 - 23:28

@Hooam: awww oot ihana! :’D

Ihan hyvä vaan, ettet oo koukuttunu sokeriin! Itse en voi ees kuvitella elämää ilman suklaata, nam.
*hali*<3

Tuitura Kirjoittaa:
30.11.2018 - 18:35

Tunnistan tämän itsestäni. Sokeri on mulle ihan hirveä pakkomielle ja aina sen syömisestä kuitenkin tulee pahempi olo ja peilikuva alkaa jossain vaiheessa inhottamaan taas entistä enemmän.

Ihan älyttömän hieno tämä blogi, odotan että pääsen töistä kotiin jatkamaan tämän ahmimista (karkit jätän kauppaan :D)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus