Mitä nyt taas

on taas aika muistella menneitä

27.12.2013 - 11:18 / KuningatarAlkoholi.

2 vastausta - “on taas aika muistella menneitä”

Mikko Kirjoittaa:
29.12.2013 - 0:40

Olen lukenut tämän pari kertaa, enkä oikein tiedä mitä voisi sanoa. Koska tuollainen lapsuus on vain niin inhottavaa, että mitä oikein voi sanoa?

Mutta sitten myöhemmin minulle tuli mieleen, että voisin suositella erästä kirjaa, nimittäin Delphine de Vigan Yötä ei voi vastustaa. Itsemurhan tehneen äidin elämänkerta, jossa tytär yrittää hahmottaa äitiään ihmisenä ja hänen kipuaan. Kirja perustuu elävään elämään valitettavasti.

Kirjassa tärkeänä teemana on se, miten vaikeneminen, myös koko suvun sellainen, vie elämänhalun pois. Ja sitä ajatellessa vain hahmottaa, että miten käsittämättömän hienoa on, että on ihmisiä, jotka pystyvät kertomaan omasta elämästään. Kertomaan kivustaan, koska se koskettaa.

Ja sinä olit yksi niistä, jotka tulivat mieleeni kirjan lopetettuani. Koska se on vain käsittämättömän tärkeää sinulle ja meille blogiasi seuraaville, että sinä pystyt kertomaan näistä asioista, vaikka sitä henkistä raskautta, mitä tällaisen blogin pitäminen lopulta on, on aina toisinaan vaikea käsittää, kun sitä pysähtyy ajattelemaan. (Delphine de Viga kertoo kirjassaan hyvin avoimesti miten ahdistavaa kirjan kirjoittaminen oli ja itsekin, kun joskus avoimesti kivusta kirjoitan blogiini, ahdistun suunnattomasti, kun luulen syyllistyväni johonkin)

Mutta samalla blogisi kertoo siitä, että sinä olet kykenevä puhumaan näistä asioista, että sinussa on elämää. Se on hyvä merkki. Toivon mukaan pysyt vahvana.

Eikä meitä määrittele meidän menneisyytemme vaan meidän tulevaisuutemme. Toivon mukaan kaikki voivat sen joskus käsittää.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
29.12.2013 - 11:36

Mikko: tässä kommentissasi näkyy just kuinka taitavasti osaat kirjoittaa. Varsinkin toi viimeinen lause jäi mun mieleen. Mä en todellakaan halua, että mun menneisyys määrittelee mua. Just sen takia aion käydä kaikki nää paskat jutut läpi täällä blogissa, ettei ne jää mun pään sisälle vellomaan. Haluan oikeasti siirtyä eteenpäin.

Yksi syy miksi pystyn kertomaan näistä vaikeista asioista on se, että olen etäännyttänyt itseni (tai dissosioinut) niistä niin voimakkaasti, etten enää ajattele, että tämä kaikki ois tapahtunut mulle, vaan jollekkin toiselle, kaukaiselle henkilölle, joka en enää ole. Siksi joka kerta kun postaan jotain tälläista musta tuntuu, että huijaan lukijaa. Mun on pakko toistaa itselleni et kyllä, MULLE nää asiat on sattunut.

Musta on mahtavaa, että joku kirja sai sut ajattelemaan mua. On sydäntä lämmittävää, että pysyn lukijan mielessä senkin jälkeen, kun hän on jo poistunut blogistani. Tuo ’Yötä ei voi vastustaa’ vaikuttaa kyl ehdottomasti lukemisen arvoiselta.

Sun kommentit saa mut aina ajattelemaan. Se on hyvä.
(mut älä siis ota mitään paineita, aina ei välttämättä keksi mitään sanottavaa :’D)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus