puhe
24.10.2013 - 12:52 / KuningatarAlkoholi.
Okei tuo loppu oli vähän ylidramatisoitu, mutt pointti on siis, et jos mä en koskaan avaudu kellekään, niin eihän kukaan ikinä opi tuntemaan mua. Onko mua sillon oikeesti edes olemassa? Kukaan ei koskaan pääse näkemään sitä oikeaa minää.
On kuitenkin tosi lohduttavaa, että ainakin te lukijat opitte tuntemaan mua tän blogin kautta :)
8 vastausta - “puhe”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Arkisto
- marraskuu 2019 (1)
- lokakuu 2019 (2)
- elokuu 2019 (1)
- heinäkuu 2019 (1)
- kesäkuu 2019 (1)
- maaliskuu 2019 (1)
- helmikuu 2019 (2)
- joulukuu 2018 (2)
- marraskuu 2018 (2)
- lokakuu 2018 (2)
- joulukuu 2017 (1)
- lokakuu 2017 (1)
- syyskuu 2017 (1)
- elokuu 2017 (3)
- heinäkuu 2017 (1)
- joulukuu 2016 (1)
- lokakuu 2016 (1)
- syyskuu 2016 (2)
- elokuu 2016 (2)
- heinäkuu 2016 (1)
- kesäkuu 2016 (2)
- toukokuu 2016 (2)
- huhtikuu 2016 (2)
- maaliskuu 2016 (3)
- helmikuu 2016 (2)
- tammikuu 2016 (2)
- joulukuu 2015 (3)
- marraskuu 2015 (3)
- lokakuu 2015 (3)
- syyskuu 2015 (3)
- elokuu 2015 (4)
- heinäkuu 2015 (3)
- kesäkuu 2015 (3)
- toukokuu 2015 (2)
- huhtikuu 2015 (3)
- maaliskuu 2015 (3)
- helmikuu 2015 (1)
- tammikuu 2015 (2)
- joulukuu 2014 (3)
- marraskuu 2014 (2)
- lokakuu 2014 (2)
- syyskuu 2014 (2)
- elokuu 2014 (3)
- heinäkuu 2014 (4)
- kesäkuu 2014 (3)
- toukokuu 2014 (5)
- huhtikuu 2014 (6)
- maaliskuu 2014 (6)
- helmikuu 2014 (5)
- tammikuu 2014 (9)
- joulukuu 2013 (8)
- marraskuu 2013 (9)
- lokakuu 2013 (9)
- syyskuu 2013 (10)
Kategoriat
- ahdistus
- alkoholi
- alkoholihaitat
- alkoholilaki
- alkoholimainonta
- alkoholismi
- alkoholistien lapset
- alkoholiteollisuus
- ängst
- anoreksia
- aseteollisuus
- bentsodiatsepiini
- daddy issues
- en haluais olla provo mutta
- en tiedä en osaa
- eskapismi
- heikko itsetunto
- henkinen väkivalta
- huumeet
- ihmissuhteet
- isukkiongelmat
- itsetuhoisuus
- janet woititz
- joulu
- juomakulttuuri
- kämppäkaverit
- kämppis
- kännipuhelu
- kateus
- kiukku
- koulukiusaaminen
- kuolemanpelko
- lääkeriippuvuus
- läheisriippuvuus
- lapsuus
- lastensuojelu
- liberalismi
- lusikkateoria
- masennus
- mielenterveysongelmat
- nihilismi
- opiskelijakulttuuri
- ostoriippuvuus
- pakkoliikkeet
- parisuhde
- perheväkivalta
- psykoosi
- rakkaus
- riippuvuus
- sääli
- sälää
- sarah kane
- sarjassamme paljon tekstii ja vähän kuvii
- sekakäyttö
- sitoutumiskammo
- suru
- syömishäiriö
- tic-liikkeet
- viiltely
- yön lapset
24.10.2013 - 23:25
”Oliks sulla vaikeeta kotona vai?”
Voisit ehkä yrittää vastata siihen jotain ”Oli, mutta en vielä pysty/halua avautua siitä kellekään” tyyliin? Jos ne kaverit on oikeesti hyviä kavereita niin eiköhän ne tajua olla kyselemättä enempää. Että voit kertoa sitten kun olet valmis. Jos haluat.
25.10.2013 - 8:15
Hei malla! :D Tuo on ihan järkevä neuvo. Mua vaan harmittaa, et mun kaverit rakastaa analysoida ja tehdä musta johtopäätöksiä sen perusteella mitä sanon/jätän sanomatta. HUOH.
Ihanaa että kommentoit! Oon aika pitkään lukenu sun sarjisblogia, se on aivan mahtava! Kiitos siitä :’D
Haleja<3
3.11.2013 - 23:46
Mä jouduin vuosi sitten työterkkarin kautta terapiaan koska rupesin hajoilee totaalisesti. Vaikka mulla on erilainen lapsuuden aave mikä aiheuttaa suurimman osan masennuksesta, niin voin sano, että kunhan on pari kertaa käyny sen saman tyypin tykönä terapiassa, niin se tuntuu oikeesti hyvältä. Enhän mä ees tiä ootko jo sellasella käyny, koska ehin lukea vaan nää pari viimesintä päivitystä ja ethän sä välttämättä sellasista puhuis blogissas. Mutta jos et oo hakeutunu, niin suosittelen. Totta kai jokainen on erilainen ja toisille sopii one o one terapia ja toisille ryhmäistunnot jne, mut joo.
En oo mitenkään ihmeen kautta terapian ansiosta tervehtyny, mutta kykenen nykyään käymään töissä, ja se on mulle iso juttu. :)
4.11.2013 - 10:19
Hei Tepe! Olipa kiva kun olit kommentoinut niin ahkerasti :DD Tuli hyvä mieli.
Kiitos kun kerroit hieman omaa tarinaasi. Mä hoen tätä jatkuvasti, mut musta on tosi kivaa kun lukijat jättää tälläisia kommentteja. Tiedän etten ole yksin näiden juttujen kans :)
Mahtavaa että menit terapiaan! Se ensimmäinen askel voi vaatia paljon rohkeutta. Hienoa myös, että siitä on ollut sulle apua. Toivottavasti minäkin vielä joskus :)
Paljon suukkoja&haleja<3
19.11.2013 - 20:31
Tulin tänne sun blogiin kommentin kautta, jonka jätit blogiini. Ja nämä merkinnät on saaneet mun oloni tosi surulliseksi ;_; Tai siis lähinnä surulliseksi sun puolesta siitä kaikesta, mitä oot joutunut kokemaan. Oot kuitenkin rohkea, kun uskallat puhua näistä ja uskon, että varmasti näiden merkintöjen rustailu on eräänlaista terapiaa myös.
20.11.2013 - 9:18
Hei saiccu! Kivaa kun vierailit blogissani, ei ollut kuitenkaan tarkoitus masentaa sinua merkinnöilläni, hehe :3
Kiitos kilteistä sanoistasi, tää sarjisbloggailu on tosiaan kuin terapiaa mulle (ja varmasti monelle muullekin)
Paljon, paljon halauksia<3
22.11.2013 - 17:02
Et sinä minuu silleen masentanut, musta on hienoa nähdä, että kipeistä asioista voi puhua. Mutta kävi niin surku sun puolestasi. :c
Halauksia myös paljon takaisin! <3
21.02.2015 - 16:27
Tää on niin tuttua! Oikeen suututtaa välillä istua hiljaa työpaikan kahvipöydässä ja hymyillä muiden jutuille, kertomatta sanallakaan itestään. Sitte jos joku kysyy jotain henkilökohtaista, meen ihan lukkoon ja alan sönköttää mitä sattuu :( Aina joulun aikaan multa kysellään meinaanko mennä kotiini jouluksi ja joka ikinen kerta meen ihan lukkoon. En tajua miksei siinä vaan voi vastata että en mene. Aina muutun tosi oudoksi ja tuntuu että koko pöytäseurue varmasti hämmästyneenä tuijottaa, että mikä tuolle nyt taas tuli. Joulu on muutenki mulle niin arka paikka, etten oikeen pysty siitä edes puhumaan, kun tulee niin pohjattoman surullinen olo..