trigger

23.08.2015 - 21:16 / KuningatarAlkoholi.




14 vastausta - “trigger”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Eräs hiukan mielialaa sekoittava triggeröinti itselläni on ovien kuuluva kiinnilaitto rappukäytävässä, kun olen itse omassa asunnossani. Sitä kun joutui kuulemaan lapsena ja nuorena aika paljon, niin se hiukan sekoittaa tietyissä konteksteissa.

    Äidin luona ovikellon ääni voi muistuttaa siitä miten isä painoi sitä humalassa kotiin tullessaan, ja että millaista epämukavaa sen jälkeen oli. Mukavata.

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mikko: Just oivia esimerkkejä! Se on vaan uskomatonta, miten tuollaiset mitättömät pikkujutut voi vielä aikuisiällä kuljettaa ihmisen takaisin lapsuuteen! :/ Mua välillä vihastuttaa tää.

  3. Mari Kirjoittaa:

    Tämä on ihan älyttömän tärkeä kanava alkoholistien lapsien ahdistuksen esilletuomiseen.

    Erityinen kiitos siitä, että saat kiteytettyä ahdistuksen, turvattomuuden, häpeän ja pelon tiiviisti muutamaan ruutuun.

    Ikäni puolesta minun olisi kuulunut ”päästä yli” vanhempieni aiheuttamasta neuroottisuudesta ajat sitten, mutta koska en ole saanut terapiaa, katkeruuteni vanhempiani kohtaan kasvaa mitä enemmän ymmärrän heidän laiminlyöneen minua lapsuudessa.

    Miten te muut tulette toimeen alkoholisti-vanhempienne kanssa ja niiden mahdollisten ei-alkoholistivanhempien, jotka takertuvat lapsiinsa kerjäten huomiota kuin lapset? Ihan siis käytännössä, miten Ne saa pidettyä poissa omasta elämästä?

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mari: Hei Mari! Kiitos kovasti kehuista :) Hienoa, jos näistä ruuduista välittyy vaikeat ja abstraktit fiilikset selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla. Siihen yritän aina pyrkiä.

    Harmi, että sinäkin kamppailet vielä näiden vaikeiden asioiden kanssa. Katkeruus on niitä tunteita, joista on vaikeinta päästää irti! Kun joku on satuttanut niin syvästi eikä ole koskaan yrittänyt tekojaan hyvittää, niin miten voisikaan tuosta vaan ’päästä yli’ asiasta? Tuntuu epäreilulta, että uhri joutuu olemaan se joka antaa periksi ja unohtaa. Itse en ainakaan ole vielä oppinut tätä.

    Esität vaikeita (mutta tärkeitä!) kysymyksiä. Tosiaan, miten toimia alkkarivanhempien tai takertuvien vanhempien kanssa? Vinkkejä otetaan vastaan :D

  5. J Kirjoittaa:

    Mulla tuollainen trigger on erityisesti riitelevät tai aggressiiviset (humalaiset) ihmiset, pulssi nousee aina jonnekin kahteensataan vaikka saattaisin kuulla vain kotona ikkunasta jotain huutoa tai örinää. Toinen ahdistusta aiheuttava on se, jos joku jättää vastaamatta viestiin. Yksi itselleni tärkeä tyyppi on juuri tällainen, joka saattaa keskustella välillä tosi sujuvasti ja sitten toisina päivinä jättää vastaamatta kaikkeen. Tunnen oloni aina jotenkin tosi pieneksi, surkeaksi ja säälittäväksi kun noin tapahtuu ja etsin aina syitä itsestäni (niitähän löytyy), mutta en saa koskaan sanottua miten paljon tuollainen arvaamattomuus vaivaa.

    Takertuvien vanhempien (tai vanhemman) kanssa olen vain systemaattisesti vähentänyt yhteydenpitoa (käytännössä siis ollut vastaamatta puhelimeen). En kerro elämästäni mitään yksityiskohtia, vastaan kuulumisten kyselyyn yleensä vain ”hyvää kuuluu”. En itse kysy koskaan mitään, koska tiedän että luvassa on vain surkuttelua esim. siitä, miten en koskaan käy kylässä.

    Tuo laiminlyönnin tajuaminen on kyllä rankka juttu, eikä siitä varmaan ns. pääse yli, mutta voimaa voi hakea ehkä siitä että nyt aikuisena on valta päättää omista asioista ja varsinkin siitä, onko yhteydessä omiin vanhempiin vai ei. Anteeksi ei musta tarvitse yrittää antaa, varsinkaan jos kukaan ei ole koskaan anteeksi pyytänyt.

  6. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @J: Juu, itsellä sydän just pomppaa kurkkuun ja pää menee pyörälle :/ Tuo et joku jättää vastaamatta viestiin on välillä myös todella ahdistavaa! Ja aina alkaa kauhee itsesyyttelyn kierre ja pelkään, että oon tehnyt jotain väärin.

    (Hyviä neuvoja btw!)

  7. Vili Kirjoittaa:

    Mulla tuntuu olevan jonkun verran näitä triggereitä myös, liittyen alkoholiin, kiusaamiseen kouluissa, isän tekemään henkiseen pahoinpitelyyn, jne..

    Viimesin tapahtu viime viikonloppuna, eikä sekään ollut niin suoraviivainen triggeri kuin vois luulla. Eli oltiin telttailemaan menty kaveriporukal ja kaik ok, kunnes oltii just menty nukkumaa. No karhu päätti tulla aika helkutin lähel meidä telttoja – tosi vaarallinen tilanne siis. Oon kohannu karhun ennenkin lapsena ja sain aikamoisen paniikkikohtauksen. Mutta se olo ei tasaantunut edes seuraavana päivänä vaikka kaikki selvittiin ehjin nahoin. Syy sitten löyty ajattelemalla asiaa enempi eilen illalla, se pelko oli yhtä vahvaa lähimain kuin silloin kun asuin isän kanssa – sekä se oli joka päiväistä. Se muistutti siitä pelon määrästä jota koin vuosikaudet, sekä siitä kuinka kesken TRAUMOJEN työstö mulla on (vahvimmat oireet on pääasiassa hävinnyt), jne. En myöskään pystynyt paniikkikohtauksen vallassa tekemään mitään, sillä isän luona asuessa se oli ainoa selviytymistaktiikka – olla provosoimatta, tekemättä mitään ettei tekisi virheitä tai mitään muuta mistä olisi seurannut jotain mitä ei olisi pitänyt vanhemman tehdä lapselleen.

    Terapeutti on suositellu mulle EMDR-tekniikkaa jolla työstettäs vaikeita trauma-muistoja lapsuudesta. Saa nähdä voinko sitä suositella sitten ja onhan siinä tietty omat riskinsä. Mutta sen pitäs kuulemman helpottaa näitä ns. flashbackeja ja triggereitten tuomaa reaktiota.

    Jaksamista sulle!

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Vili: Huh, miten pelottava tilanne! Ja kamalaa, miten triggerin aiheuttama reaktio voi jäädä tuolla tavalla päälle. Itsellä olo yleensä tasaantuu ärsykkeen poistuttua…

    Googletin tuon EMDR-tekniikan ja se kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta :D Pitääpä etsiä lisää artikkeleita siihen liittyen.

  9. Se pidempi M Kirjoittaa:

    Mulla pahaa ahdistusta aiheuttaa pienetkin konfliktitilanteet tai jopa sellaiset, joissa joku on mun kanssa ihan vaan eri mieltä. Lapsuudessa kun piti elää niin, että mitään negatiivista ei saanut tuoda esille. Se ei ollut edes alkkisisä, joka hermostui vaan koko perhetilanteeseen väsynyt äiti, joka ei sietänyt eikä osannut käsitellä meidän lasten pahaaoloa – niin sitä ei sitten ulospäin saanut olla.

    Omat negatiiviset tunteet, EI:n sanominen ja muiden ärtyminen saa mut aivan sekaisin – edelleen, vaikka terapiaa on jo vuosia takana. Eikä toisen henkilön tosiaan tarvitse edes olla vihainen, ärtynyt tms. – riittää kun on eri mieltä niin ahdistun heti, alan epäillä itseäni, ja pyörtää sanojani. Sitten hävettää, että aikuinen ihminen ja tässä vaan matelen. Yök.

    Hankalaa se on tietty työelämässä. Jännitän palaveritilanteita etukäteen niin paljon, että oksettaa. Oon vielä sellaisella alalla, että pitää olla mielipiteitä ja tehdä päätöksiä. Järjellä tajuan, että asioistahan tässä vaan keskustellaan mutta tunnetasolla koen, että mulle ollaan vihaisia ja sitten ahdistaa.

  10. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Se pidempi M: Aaa, tutun kuuloista! Enpä ollut ajatellut tuota. Tosiaan, itsekin yritän olla kaikessa tosi myönnyttelevä ja etsiä kompromissia, ettei syntyisi pienintäkään konfliktin mahdollisuutta (tai ihan vaan eriävä mielipide!). Se tuntuisi ahdistavalta; ihan niinkuin olisin petäänyt ne ihmiset.

  11. BonaFide Kirjoittaa:

    Edelleen jaksan hämmästellä, kuinka osuvasti ja hyvin sinä kiteytät todellakin nämä asiat muutamaan ruutuun. Tästä blogista on aivan mielettömästi apua näiden asioiden kanssa kamppailevalle. Itsellä dissosiaatio ja triggeröityminen on tärkeä käsittelyn alla oleva aihe, ja on merkityksellistä nähdä tämän blogin kaltaista materiaalia asiasta. Huomata, että joku muukin tietää sen, miltä minusta tuntuu. Että joo, ironisesti ajateltuna pääsen vähällä, kun en mene paniikkikohtauksen valtaan triggeröitymisen myötä, vaan selviän ”vaan” ahdistuksen lisääntymisellä. Niin. Kiitos sinulle ja voimaa viikkoosi!

  12. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @BonaFide: Edelleen jaksan hämmennellä ihania kommenttejasi! :D Juu, itsellänikin tuo dissosiaatio tuottaa tällä hetkellä eniten päänvaivaa. Ikävät tunteet tulee ja menee, suru, viha, pelko jne., mutta dissosiaatio on aina kaikessa taustalla. On se kyllä totta, että mieluummin ahdistun vähän lisää triggeristä kuin saan paniikkikohtauksen. Kai se on kahdesta pahasta se vähempi paha, jos näin voi sanoa…

    Kiitos kun luet ja paaaljon voimia tulevaan syksyyn!

  13. Piia Kirjoittaa:

    Niin tuttuja tuntemuksia! Onneksi assosiaatiot lievenevät iän myötä.

    Takertuvien lähisukulaisten kanssa auttaa, jos heille puhuu rauhallisesti ja myötätuntoisesti, mutta tekee kuitenkin selväksi, miksi toimii tässä tilanteessa juuri näin. ”Ymmärrän, että sinulla on vaikea tilanne, mutta en nyt voi lainata rahaa, sillä omakin rahatilanteeni on huono, ja edellisillä kerroilla lainaamisesta on seurannut tätä ja tätä.” Toki tilanteita on monenlaisia.

  14. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Piia: Juu, tää oli hyvä neuvo :D

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

elokuu 2015
ma ti ke to pe la su
« heinä   syys »
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31