Mitä nyt taas » Blogin arkisto » tai ehkä mulla on oikeesti vaan huono asenne

tai ehkä mulla on oikeesti vaan huono asenne

24.04.2014 - 14:25 / KuningatarAlkoholi.




14 vastausta - “tai ehkä mulla on oikeesti vaan huono asenne”

  1. Miiruliini Kirjoittaa:

    Kuulostaa erittäin tutulta. Juurikin tuo kuinka alkaa epäillä itseään ja kuinka melkein jo lopulta toivoo, että ne asiat todistettaisiin itselle, ettei tarvitse miettiä onko sitä vaan keksinyt kaiken.

    Sitä kutsutaan dissosiaatioksi.

    Ja mikä pahinta, tuo ihmisten ymmärtämättömyys. Jos kaikki on hetkellisesti hyvin tai vaikka lopullisestikin, niin eihän niitä asioita pysty unohtamaan ja tuosta noin vain ohittamaan. Vaikka äiti pyytäisi anteeksi, ei tällaisissa, vuosia traumatisoineissa asioissa, anteeksianto suju tyylillä anteeksi – saat anteeksi.

    Sehän on ihan absurdi ajatus.

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Miiruliini: Juuri tämän takia pidin ennen päiväkirjaa; jotta voisin kirjata tarkalleen ylös kaikki äidin temput ikään kuin todisteeksi, että NÄIN ne asiat oikeesti on. En oo hullu, en oo kuvitellu näitä asioita.

    Ärsyttää, että suku ei yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka rankkaa on asua monta pitkää vuotta alkkarin kaa saman katon alla. Kuinka raastavaa ja kuluttavaa se on. En haluais katkeroitua, mutten todellakaan aio antaa menneitä anteeksi niin helpolla koska en yksinkertaisesti PYSTY.

  3. kjjo Kirjoittaa:

    Onko sulle tuttu Claes Anderssonin Pyhä perhe. Elokuvana näin, ymmärsin.

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @kjjo: Enpä ollu kuullu tosta mut pistänpä muistiin! :D Googletin vähän ja vaikuttaa katsomisen arvoiselta.

  5. Elli Kirjoittaa:

    Olen lukenut tätä blogia nyt muutaman kuukauden kun samaistun niin hirveästi, vaikka eri asiasta on kyse.
    Tällaisia samanlaisia tuntemuksia on mullakin, vaikka äiti ei olekaan alkoholisti. Epäilen hänellä narsistista persoonallisuushäiriötä… Mutta tosi paljon samanlaisia juttuja näköjään kuin alkoholisteillakin. Justiin vaikka tuo, että sitten kun on ottanut vähän etäisyyttä, tai jos tulee pari ei-niin-huonoa päivää, niin rupeaa epäilemään itseään. Ei se nyt niin paha ole, taidan vaan kuvitella, tai olen liian herkkä. (Näinhän äiti on mulle uskotellut lapsesta saakka. Eihän hänessä nyt mitään vikaa voisi olla.) Ja syyllisyys siitä että on ottanut etäisyyttä, tuntuu et äiti istuu tuossa olkapäällä vaikka olen kaukana kaukana toisessa maassa jopa! Kaikista pahinta on kuitenkin ehkä se pelko, että olen/minusta tulee samanlainen hirviö. :(

    Tsemppiä! :)

  6. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Elli: Asiaa pahentaakin usein se, että alkoholisti/narsisti/yms. henkilö yrittää usein käyttää hyväkseen läheisen muistamattomuutta :/ Äitini yrittää aina vääristellä asioita sillon harvoin kun nostan kissan pöydälle;”Ai millon mä oon muka tehny noin? Mikä vuosi, mikä päivä?? Sä et muista joten sulla ei oo oikeutta valittaa!”. Tarkoitus on vaan harhauttaa ja hämmentää läheistä. Uskotella, että kaikki todellakin on hyvin ja läheinen vain ylireagoi. Ärsyttää, miten helppo tähän on mennä lankaan!

    Pelkään itsekin, että musta tulis niinku äiti. Joskus kauhistun, kun näen peilikuvassani vilauksen hänestä. Pahinta on kun sukulaiset tuhahtaa; ”Oot ihan niinku äitis!”. Mut me ollaan aivan liian hienoja, kauniita, upeita ihmisiä jakaaksemme äitiemme kohtalon, Elliseni! Olen varma siitä :’D

    Kiitos tosi paljon että luet blogiani:) Paljon tsemppiä myös sulle ja aurinkoista kevättä! Toivottavasti syyllisyyden tunne helpottaa ajan kanssa. Etäisyyden ottaminen on loppujen lopuksi välttämätöntä, jos ei halua myrkyllisen ihmissuhteen murskaavan viimeisetkin mielenterveydenrippeet.

  7. Tala Loup Kirjoittaa:

    Oho. Tosi hämmentävää kun mainitsit tuosta asioiden ylös kirjoittamisesta.

    ”En oo hullu, en oo kuvitellu näitä asioita.”

    Juuri tuosta syystä pidän itse aktiivisesti päiväkirjaa, ja olen aina pitänyt. Ensin alkoholisti-isän temppuja kirjatakseni, että voisin olla varma että en kuvitellut niitä asioita (koska niitähän ”ei tapahtunut” lähipiirin mukaan). Sitten myöhemmin parissakin väkivaltaisessa parisuhteessa ollessani, joissa näitä asioita jälleen kerran ”ei tapahtunut”.

    En oo hullu, en oo kuvitellut näitä asioita- on lause jolla sanatarkasti olen kuvannut omaa tilannettani useammin kuin kerran. Pysäyttävää että muilla on samanlaisia kokemuksia; muutenkin blogisi herättää tosi paljon ajatuksia.

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Tala Loup: Hyväksikäyttäjät ovat niin mestarillisen taitavia manipuloimaan uhrejaan! He vääristelevät KAIKEN ja onnistuvat usein vaikuttamaan itse uhreilta. Äiti sai mut uskomaan, että mun kiukku ja katkeruus olivat pahempia kuin hänen henkinen ja fyysinen pahoinpitelynsä. Ja jos tosiaan lähipiirikin lähtee mukaan siihen näytelmään, ei oo mikään ihme, jos meillä on vääristynyt kuva terveistä ihmissuhteista.

    Toivottavasti asiat ovat nyt sulla paremmin, kaunis Tala! Ja toivottavasti saat polullesi paljon kivoja juttuja, olet ne ansainnut :)

    Meidän muistissa ei oo mitään vikaa, me ei olla ’liian herkkiä’, meillä on oikeus olla vihaisia.

  9. Tyttö toisenlainen Kirjoittaa:

    Voi ei, niin tuttua. Mä otan aina ”ilon irti” niistä päivistä kun äiti on selvinpäin, vaikka sillonkin siitä huokuu se ahdistus ja alkon himo. :/ Se kuitenkin ihmeen hyvin jaksaa ne muutaman päivää, jolloin taas ratkeaa.

    Osaat hyvin saada näitä ajatuksia sanoille/ kuville, niin moneen tekstiin valitettavasti samaistuu.. Mutta kiva tietää ettei ole yksin.

  10. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Tyttö toisenlainen: Alkoholistit on näköjään melko yksilöllisiä; jotkut pystyy olemaan pitkiäkin aikoja selvinpäin, kun toiset taas ei malta päivääkään olla korkkaamatta pulloa. Ne selvät kaudet on kyl kaivattuja hengitystaukoja läheisille joka tapauksessa (ilo irti vaan! :D)

    Kiitos kiltistä kommentistasi ja voimia! *hali* Et todellakaan ole yksin :)

  11. lonq Kirjoittaa:

    Aww shit, kuulosti tämä niin tutulta, ettäettä..

    .. ja kun jotkut hyvät kaudet ovat oikeasti välillä niin pitkiä, että alkaa olla aivan varma, että nyt on asiat mallillaan, joka on surullista, koska se ns. huonompi kausi odottelee AINA jossakin nurkan takana. Ei alkkarin kanssa tosiaan ees oikein voi teeskennelläkään olevansa optimistinen.

  12. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @lonq: Niinpä :/ On alkkareita jotka voi olla kuukausiakin juomatta, ja sillon moni saattaa luulla et se tyyppi on raitistunut, että asiat on ’mallillaan’. Mutta kas, asiat ovatkin paljon mutkikkaampia. Raitistuminen on paljon muutakin kuin pelkkä juomattomuus.

  13. Wispie Kirjoittaa:

    Raitistuminen on totta todellakin enemmän kuin juomattomuus. Juomattomuus on sitä että ei juuri silloin olla putkessa, teeskenellään ongelmatonta ja ongelmat lakaistaan maton alle.

    Mun äitini ei ehkä ole alkoholisti, mutta jonkinlainen juomisongelma hänellä on. Parikin kuukautta saattaa mennä siten, että perjantaina aina lähtee ja tulee sunnuntai-maanantaina takaisin. Yleensä siihen kuulu vielä kuvio, että on luvattu tehdä viikonloppuna jotain, tai varsinkaan ei kysyttäessa sano olevansa menossa mutta yks kaks perjantaina täytyy lähteä. Ja joka kerta sanoo tulevansa yöllä tai viimeistään lauantai-aamuna, mutta ei tule _koskaan_ silloin kun on alunperin luvannut.

    Mua tämä luottamuksen rikkominen on jäänyt vaivaamaan. Okei, olen jo 20v vaikka asunkin yhä perheen kanssa, nää asiat vaivaa mua yhä ja haluaisin puhua siitä, vaikka olenkin vähän terapeutti omalle äidilleni niin mielummin yrittäisin puhua kuin jättää nämä asiat ikuisesti puhumatta. En voi olla kysymättä itseltäni joka kerta, että miksi taas.

    Mutta kun asioista ei voi puhua. Niitä ei voi käsitellä. Ne vain jää jonnekin kurkun ja sydämen väliin painolastiksi. Mutta kun ei tarvitsisi jäädä…

  14. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Wispie: ”Juomattomuus on sitä että ei juuri silloin olla putkessa, teeskenellään ongelmatonta ja ongelmat lakaistaan maton alle.”<– just näin! Voihan se jonkun korvaan kuulostaa oudolta, mutta on täysin mahdollista olla alkoholisti vaikkei ole juonut pitkään aikaan. Mun iskällä ei ole ollut ongelmia alkoholin kanssa enää vuosiin, mutta hän on manipuloiva ja sisäänkääntynyt ja lakaisee mielellään kaikki ongelmat maton alle, ei pidä lupauksiian…Just tuo luottamuksen rikkominen jonka mainitsit. Mä en yhtään luota mun vanhempiin, en oo luottanu enää pitkään aikaan.

    Vaikka alkoholi jää, se ei tarkoita että kaikki negatiiviset käyttäytymismallit jäis myös pois. Alkoholisteja on paljon erilaisia. Vai pitäisikö sanoa että päihteiden väärinkäyttöä on erilaista? Tuhoisia molemmat kuitenkin.

    Voit kirjittaa tänne ihan vapaasti, jos ja kun siltä tuntuu :) Tykkään lukea luijoiden tarinoita ja mielipiteitä. Siksi oli ihanaa nähdä että olit jättänyt niin paljon kommentteja. Paljon voimia sulle<3

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

huhtikuu 2014
ma ti ke to pe la su
« maalis   touko »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930