Mitä nyt taas » Blogin arkisto » äiti-kulta herää jo

äiti-kulta herää jo

2.03.2014 - 8:15 / KuningatarAlkoholi.




16 vastausta - “äiti-kulta herää jo”

  1. Nanna Kirjoittaa:

    Tää sun blogis on yhtä aikaa todella vaikuttavaa ja samalla niin surullista luettavaa :( Tahtosin osata sanoa jotain syvällistä ja voimaannuttavaa mutta sellaisia sanoja ei taida olla olemassa.

    Tsemppiä kuitenkin. Kaikkeen.

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Nanna: Mulla on kuule sama ongelma kommentoinnin kaa :D Aina kun joku tekee kipeän ja/tai henkilökohtaisen postauksen haluaisin kommentoida jotain syvällistä ja älykästä, heh.
    Mut tää oli tosi hyvä kommentti, no worries! Jokainen saamani kommentti lohduttaa mua :)

    Tsemppia myös sulle<3

  3. Jade Kirjoittaa:

    Kiitos tästä blogistasi. Oma äitini on myös alkoholisti, ei ehkä niin pahassa jamassa kuin omasi, mutta blogisi koskettaa silti syvästi. Omasta lapsuudesta jäänyt pysyvästi mieleen alkoholi ja se turvattomuuden tunne. Vielä nyt 25 vuotiaanakin äitini näkeminen humalassa palauttaa sen ahdistuksen mieleeni. Kiva kun päivität näin usein, käyn joka päivä katsomassa onko uutta päivitystä. :) Hyvää kevään alkua sulle!

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Jade: Kiitos vaan itsellesi kun luet! Ihana kuulla, että mun jutut on koskettavia :’)
    Ei oo kyl mikään ihme, et sua ahdistaa nähdä äitisi humalassa. Mua ahdistaa monesti nähdä omani ihan selvinpäinkin. Äitiin yhdistyy niin paljon huonoja muistoja. Ja ehkä tää kuulostaa vähän hokkus-pokkukselta, mut joistain ihmisistä vain virtaa semmosta negatiivista energiaa, jolla ne saastuttaa kaikki ihmiset ympärillään, hyh.
    Mut hei, paljon tsemppiä ja haleja sulle<3 Toivottavasti saat osaksesi paljon hyvii juttui :))

    (Yritän tosiaan päivittää niin usein kuin kouluhommilta pystyn :D Mitä enemmän piirtää sitä enemmän taito karttuu~)

  5. sardelli Kirjoittaa:

    Hei ja kiitos blogistasi myös munkin puolesta.
    Mulla on aikalailla samanlainen tilanne, kun aiemmin kommentoineella Jadella. Myös mun äiti on alkoholisti, mutta pystyy jotenkin kuitenkin skarppaamaan välillä, töissä kun käy.
    Tuntuu, että tilanne on mennyt vain pikkuhiljaa pahemmaksi, sillä nykyään aina kun nähdään, niin täytyy olla aivan ”seipäissä”. Viimeksi nähtiin jouluna (samoissa merkeissä) ja tänään piti nähdä ”pitkästä aikaa”, niin hieno ylläri odotti, kun töistä pääsin. Varmaan toi tän päivänen skenaario oli ehkä viimenen niitti itelleni, ku avauduin itse ensimmäistä kertaa sitten aiheesta hälle. Mutta kuten tiedätkin, niin eipä se auta, kun kaikki kielletään tai vääristellään. Huoh.
    Isot ja kauniit kiitokset vielä tästä blogista, tiedän aiheen olevan kipeä ja vaikea.
    Paljon jakselemisia <3

  6. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @sardelli: Voih, näissä meidän alkkari-äideissä on kyl paljon yhteistä :/ On niin henkisesti ja fyysisesti raskasta katsella vierestä, kun rakas ihminen juo itsensä yhä pahempaan ja pahempaan kuntoon, eikä itse oikein voi tehdä mitään. Turha yrittää nostaa kissa pöydälle koska samahan se ois takoa päätään seinään.

    Kiitos kun jätit näin kiltin kommentin ja kiitos vaan sulle kun luet! Lähettelen täältä paljon virtuaalisia voimahaleja :)) <3<3

  7. Sande Kirjoittaa:

    Tänään juuri muutti yksi parhaista ystävistäni ja pitkäaikainen kämppikseni pois asunnostamme. Tähän yksi suurista syistä oli hänen alkoholisminsa. Ei-alkoholistiperheessä kasvaneena minun oli aiemmin vaikea ymmärtää miten raskasta alkoholistin läheisenä on. Mutta kun varsinkin tämän viimeisen vuoden ajan olin käytännössä ystäväni lähihuoltaja (suhteemme hiipi tasavertaisista ystävistä selkeään huoltaja-huolehdittava -suhteeseen hänen alkoholisminsa ja mielenterveysongelmiensa takia), olen saanut maistaa pienen palan siitä, millaista ahdistusta ja epätoivoa ja kiukkua läheiset joutuvat kokemaan.

    Vei paljon aikaa ystäväni sairastumiseen, ennen kuin pystyin tunnustamaan itselleni, että ystäväni todella on alkoholisti. Koska hän (tietysti) salasi asian kaikilta muilta, jäi minusta ainoa joka asian laidan näki, koska en siltä voinut silmiä sulkeakaan samassa kämpässä asuvana. Hänen toimintakykynsä romahti tilaan, jossa minun oli pakko siivota hänen huoneensa oksennuksesta, roskasta ja pulloista ja tölkeistä, jotta se olisi edes etäisesti asuttavassa kunnossa.

    Huoli, stressi ja pitkät öiset keskustelut lupauksineen kuormittivat minua eniten kaikista elämäni asioista (ja minä olen täysaikainen opiskelija ja täysaikainen työntekijä samaan aikaan, eli elämäni ei todellakaan ole normisti löysää). Kerran kun hänelle pidin tiukemman puhuttelun ja vaadin muutosta hän lupasi olla juomatta, mutta viikon päästä selvisi, että hän oli silti juonut päivittäin kaikesta huolimatta.

    Tänään kämppikseni muutti lopulta takaisin kotiin. Hänen piti muuttaa aiemmin, mutta perui viime hetkellä koska ”oli sairaana”. Vasta hänen isälleen soitettuani selvisi, että kyseessä oli taas alkoholi, kuten olin arvellutkin.

    En tiedä onko ystäväni jo ymmärtänyt miten vakava hänen ongelmansa on. Jatkuva valehtelu ja totuuden muuntelu kuluttavat läheisiä. Harmitti huomata, että epäilin ystävän jokaista sanaa ja tekoa, mutta vielä kurjempaa oli kun epäilys oli oikeassa lähes joka kerta.

    Uskon, että ystävälläni on mahdollisuus kääntää elämänsä suunta vielä. Jos hän pystyy luopumaan päihteistä ja hakee kunnolla apua mt-ongelmiinsa, uskon että hän selviää. Jos ei, näen sarjakuviesi äidissä pelottavia tulevaisuuden kaikuja mitä ystävääni tulee. Kaikkeni tein, mutta nyt ymmärrän että niin kauan kuin hän ei halua raitistua olen voimaton viinan voiman edessä. Toivon että vanhempien luona asuminen vaikuttaa hänen vointiinsa positiivisesti ja joskus vielä saan ystäväni takaisin.

    Pitkä viesti, mutta kiitos että teet näitä sarjakuvia. Ne ovat todella hyviä ja ovat minua myös auttaneet tiukissa paikoissa kämppiksen kanssa.

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Sande: Tätä oli tosi mielenkiintoista lukea! Kiitos kun jaoit kanssamme :)

    Surullista, että oot ajautunut tällä tavalla alkoholistin läheiseksi. Kuten totesitkin, alkkarin läheisenä olo on todella, todella raskasta ja kuluttavaa. On siis hyvä, että kämppiksesi muutti lopulta pois. En toki sano tätä millään pahalla; tarkoitan, että meidän läheisten täytyy jossain vaiheessa laittaa oma hyvinvointimme alkkarin edelle, ellemme halua palaa loppuun. Se on valitettavasti usein hyvin vaikeaa. Itsestäni tuntuu, että hylkään ja petän äitini ellen yritä jotenkin autaa häntä. Sinäkin olet mallikkaasti ja tunnollisesti hoitanut ystävääsi, mutta hyvästä huolenpidosta ja myötätunnosta huolimatta hän ei ole tapojaan muuttanut. Kuten tiedät jo, muutos on sellainen juttu, joka on valitettavasti vain alkkarin käsissä.

    Toivon sydämeni pohjasta, että rakas ystäväsi saa kaiken tarvitsemansa avun. Paljon haleja myös sulle, ja toivottavasti saat vielä ystäväsi takaisin, mutta jos et, tiedä ettei se ollut sinun vikasi.

    Ja kiitos vielä kun kehut sarjiksiani! *hali*

  9. Twi Kirjoittaa:

    Tämä on taas niin tuttua :( Meilläkin isän alkoholismi on vain jäävuoren huippu -pinnan alla lymyää iso möhkäle muita sairauksia, jotka pullonhenki manaa esiin entistä terävempinä. Moni liittää meihin vain sanan \alkoholismi\, mutta se ei mitenkään riitä kuvaamaan sitä, miten sairas isä todella on… Ei se ole vain alkoholisti, se on depressiivinen, pers(oonallisuus)häiriöinen ja jopa psykoottinen.

    Ja persoonallisuus on tosiaan vuosien pämppäämisen myötä rapistunut entisestään. Entisestä isästä ilman viinaa ja sairauksia näkyy joskus pieniä pilkahduksia, mutta useinmiten se on kuin vankina sen silmien juoppohulluuden kiillon takana. Isä on siinä ja kuitenkaan ei ole.
    Ja tuo, miten kaikki järkipuhe valuu sen tajunnasta hetkessä kuin vesi hanhen selästä. Sillä on vaan niin vahvat puolustusmekanismit, että sairauden myöntäminen ei vain uppoa sen aivonystyröiden väliin vaan pongahtaa sieltä ulos samantien. Halutessaan se pystyy myös skarppaamaan niin että se puhuu itsensä viranomaisten ja hoitohenkilökunnan hyppysten ulottumattomiin. Ja lopulta sitä jo miettii, että minä se tässä varmaan se hullu olen, kun kukaan ei näe meidän pikkumaailmaan… Sitä päivää odotellessa, kun se teloo itseään tai jotakuta toista tarpeeksi, että pakkohoidon vaatimukset täyttyisi. Muutoin mäkään en enää jaksa uskoa että se tuosta hoitoon vaappuisi -sille itselleen mitään ongelmaa ei ole olemassa.

    Me ei voida parantaa meidän vanhempia, mutta me voidaan katkaista niiden ympärilleen hönkimä paha kierre hoitamalla itseämme ja kieltäytymällä siirtämästä sukupolvien pahoinvointia seuraavaan sukupolveen ja meidän lähipiiriin. Sä terapisoit paitsi itseäsi, myös monia muita tällä sun mahtavalla blogilla. Kiitos siitä <3

    I feel you, halit <3

  10. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Twi: ”Halutessaan se pystyy myös skarppaamaan niin että se puhuu itsensä viranomaisten ja hoitohenkilökunnan hyppysten ulottumattomiin.” <—TÄMÄ
    Me ollaan saatu äiti patistettua muutaman kerran psykon puheille, mut ei se muuta siellä tee kuin vääristele tilannettaan ja syytä muita kaikesta. Ei kai se psyko ihan tyhmä oo ja tajuaa kyl missä mennään, mut mitä voi tehdä kun alkoholistin järki on jossain ulottumattomissa? Kallista terapiaa menee viemäristä alas.
    Toivottavasti me kaikki kuitenkin pysytään jotenkuten järjissämme näiden hullun ihmisten keskellä.

    Kiitos kun oot niin ihana, Twi. On aina mukava lukea sun kommentteja ^^
    Hali ja paljon tsemppiä! :3

  11. Tuulikki Kirjoittaa:

    Kommentoinkin jo yhteen postaukseen, että nämä voisivat olla minun kirjoituksiani. Oma äitini on hyvin samassa kunnossa – käy kyllä töissä, mutta alkoholistin läheisenä olen oppinut ymmärtämään, että töissä käynti ei ole mitään muuta kuin hyvä tekosyy alkoholistille uskotella itselleen ettei ole alkoholisti, koska käy kuitenkin töissä.

    Äitini on myös vakavasti masentunut ja alkoholiriippuvuudesta on seurannut lukuisia muita riippuvuuksia, jotka välillä kaikessa karmeudessaan saavat jopa nauramaan (alkoholistin lapsen mustaa huumoria). Äitini on esim. yhdessä kuukaudessa hankkinut kotiimme kaikki Oiva Toikan lasilinnut (?!). Alkoholiriippuvuutta on seurannut peliriippuvuus, shoppailuriippuvuus sekä pienimpänä järkyttävä karkin ahmiminen. Tosin kosteina kausinahan ihminen ei muuta tarvitse kuin viinaa..

    Ihanaa saada vertaistukea täältä blogista, olen pohtinut johonkin läheisryhmään liittymistä, mutta toistaiseksi on tuntunut helpommalta vain yrittää olla ajattelematta asiaa ainakaan ihan koko aikaa..

  12. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Tuulikki: Vau, meidän äidit ON tosi samanlaisia! Oma äitinikin usein tuhlailee rahaa kaikkeen turhaan. Se saattaa ostaa viisi housuparia ja neljä laukkua ja kolme samanlaista mekkoa eri väreissä, kaikki vain yhden viikon aikana. Jos on jo koukussa johonkin, on näköjään helppo koukuttua kaikkeen muuhunkin, heh.

    Kiitos kun kirjoitit tänne omista kokemuksistasi alkoholistin läheisenä! Tärkeä osa tämän blogin vertaistukea on juuri teidän lukijoiden tarinat. Joten kiitos! :D

    Läheisryhmään liittyminen voi olla hyvä idea, mutta älä stressaa itseäsi liikaa ajatuksella. Sellaiseen voi mennä sitten kun itse haluaa ja kokee olevansa valmis :)
    Tsemppiä!<3

  13. Piu Kirjoittaa:

    Pidät upeaa blogia! Välillä nauran vedet silmissä ja välillä vaan itken.

    Hämmentää huomata, kuinka oman äidin mielisairaus muistuttaa alkoholismia tai sen aiheuttamia oireita. Hänellä ei varsinaisia riippuvuuksia ole, jos ei lasketa riippuvuutta pitää kiinni harhaluuloista ja salaliittoteorioista. Me kaikki kolme sisarusta (minä nuorimpana ja viimeisenä) olemme lopettaneet yhteydenpidon juuri siksi, että mitkään vakuuttelut tai uhkailut eivät ole auttaneet. Sain hänet jopa käymään psykiatrilla muutaman ”pakollisen” kerran, jonka jälkeen hänen olisi pitänyt itse päättää haluaako jatkaa. Kylmää kun kuulee oman äitinsä sanovan että voi hyvin elää ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Eipä se suhde ollut kovin terve alunperinkään.

    Jatka hyvää työtä! Kevät tulee. <3

  14. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Piu: Kiitos! Ihanaa, että sain sinussa aikaan tuollaisen tunteiden kirjon :’D

    Moni lukija, jonka läheinen kärsii mielenterveysongelmista, on kertonut samaistuneensa näihin tarinoihin. Päihderiippuvuus ja mt-ongelmathan menee usein ristiin. Ihminen voi olla ihan yhtä sairas vaikkei mitään päihdettä käyttäisi. Harmi, että perheesi on tässä tilanteessa! On täysin ymmärrettävää, että olette lopettaneet yhteydenpidon äitiinne. Läheisten täytyy suojella itseään.

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Kevät tulee tosiaankin :D

  15. Joxu Kirjoittaa:

    Olen lukenut blogi läpi, koska näen tässä niin paljon tuttua. Setäni on alkoholisti, joka mm. muutti takaisin vanhan äitinsä helmoihin, ja huijasi mummilta rahaa. Olin tuolloin teini, hevoseni asui mummolassa joten vietin siellä paljon aikaa. Näin läheltä kuinka setäni kohteli mummiani, omaa äitiänsä. Se muunmuassa vaikutti siihen, että en teini-ikäisenä lätrännyt alkoholin kanssa. Olin nähnyt sen nurjan puolen. Isäni ei ole alkoholisti, mutta hän on mieleltään sairas. Eikä parannusta ole, koska hän ei näe itsessään mitään vikaa, vain muissa. Näissä sarjakuvissasi on paljon tuttua. Jatka piirtämistä, olet tosi hyvä kuvaamaan raskasta aihetta.

  16. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Joxu: Kiitos kannustuksesta! Ikävää, että teidänkin perheessä on alkoholi ja mt-ongelmat aiheuttaneet näin paljon murheita. Paljon voimia teille ja sinulle erityisesti.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

maaliskuu 2014
ma ti ke to pe la su
« helmi   huhti »
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31