Mitä nyt taas

Muutama on ehtinyt ihmetellä, missä päivitykset viipyy. Kaikki on hyvin; yliopistolla on vain jostain syystä ollut harvinaisen kiireinen syksy! Tämä humanisti on laitettu oikein kunnolla töihin esseiden, portfolioiden yms. projektien parissa. En ole ehtinyt hirveämmin piirustella, mutta tässä kuitenkin lohdutukseksi muutama sininauhaliitolle tekemäni minisarjis tutuilla teemoilla. Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin ja kiitos kärsivällisyydestänne :) ——————————————————————————————————————————————————————–

ETTÄ SEMMOSTA

.

Toki joillekin läheisille biologiset ja psykologiset selitykset voivat tarjota lohtua; ”Ahaa, alkoholi reagoi äidin/isän aivoissa tällä tavalla ja yhdessä lapsuuden traumojen ja mt-ongelmien kanssa ne synnyttivät aggressiota jne. jne.” Jos ajattelee, ettei alkoholisti vain voi ”itselle mitään”, niin ehkä elämä on sitten helpompaa…en tiedä.

.

.

.

Tein itselleni vihdoin fontin koneella, siksi ehkä näyttää erilaiselta. Säästyy kyl paljon aikaa kun ei tartte aina kirjoittaa käsin :> t. laiska

.

.

-Näitä lukiessa voi tulla sellainen fiilis, että käytökseni on välillä epäreilua äitiä kohtaan, ja ymmärrän kyllä miksi. Mun hahmo on muutenkin aina vähän rasittava näissä sarjakuvissa haha. Mut siis…pitää muistaa että alkoholistin kanssa eläminen on oikeasti paskaa, ja se ei ole paskaa vaan parina päivänä vuodessa, vaan ihan joka päivä. Sukulaiset välillä ihmettelee, miten lyhyt pinna mulla on äidin suhteen. Hehän kestävät äidin idiotismin niin ’hyvin’. Mutta onhan se helppoa, kun sitä pitää kestää vain muutamana päivänä vuodessa silloin kun käydään kylässä lol.

-Lukuvuosi yliopistolla alkaa olla ohi, joten toivon mukaan päivitystahtiin tulee taas jotain tolkkua. Toivottavasti teidän kevät on alkanut hyvin!

.

HMMM ehkä joskus opin vielä

.

.

Ai että kun meidän perhe ois kaivannu kovasti sellasen supernannyn apua…tosin vanhempien kurissapitoon eikä niinkään lasten :D

.