Mitä nyt taas » Blogin arkisto » ..,,,,,,,,.,,,,,,.,,,,,.,,.,.,.

..,,,,,,,,.,,,,,,.,,,,,.,,.,.,.

27.09.2016 - 9:58 / KuningatarAlkoholi.


envy_1 envy_2 envy_3 envy_4 envy_5 envy_6 envy_7 envy_8Oon kyl onneksi edistynyt aika paljon tässä, eli tilanne ei enää oo ihan niin paha kuin tässä kuvaan. Kyl mulle saa ja pitääkin kertoo jos menee hyvin! Se on mun ongelma jos en siihen osaa reagoida normaalisti

Kategoria: ängst, heikko itsetunto, kateus.



25 vastausta - “..,,,,,,,,.,,,,,,.,,,,,.,,.,.,.”

  1. Satsura Kirjoittaa:

    Oon just samanlainen! Ärsyttää olla facebookissa kevvät-syksy välillä, kun tulee kaikkia ”valmistuin :))” ”jee pääsin unelmieni kouluun” juttuja. Oon muka niin kateellinen niille, vaikka ei oo mitään syytä. Nää on myös yleensä niitä kavereiden kavereita, joiden päivityksiä nään.
    Samoin en pysty olemaan onnellinen muiden parien puolesta. Toiset kun hehkuttaa parisuhdettaan, niin oma reaktio on vaa semmonen >:((( ”mulla on paljon parempi parisuhde, ei kellään voi olla näin hyvä”. Tiiän, että tää kateus on ihan turhaa, mut sille ei vaan voi mitään! Toki aivan lähimpien ihmisten onnistumisesta osaan iloita aidosti.
    Oon kyl yrittäny vaan ignoorata kaikki kateutta aiheuttavat julkasut ja jutut, joka on ehkä vähän helpottanu. Mut jospa tää joskus tästä :D

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Satsura: No joo älä :D On pakko muistuttaa itseään siitä, että ihmiset näyttävät sos-mediassa kuitenkin vain sen kiiltokuvaversion itsestään, eikä se välttämättä kerro kaikkea. Mut silti lol. Aina tulee se fiilis, että muilla on paljon hauskempaa ja menee lujaa ja ite on tämmönen plääh.

    Kyl tää tästä vielä!

  3. Wispie Kirjoittaa:

    Oon kanssa ollu joskus tosi kateellinen. En osaa sanoa miksi se on nykyään helpottanut. Ehkä osasyy on se et oon nykyään melko onnellinen ja opiskelun loppumisen jälkeen ei oo sellasta porukkaa kokoajan ympärillä, joihin vertailla. Läheisten ihmisten onnesta osaan olla iloinen, vaikka samalla joskus pistää että oispa mullakin tollasta. En koe et se silti deletois mun myötäiloa. Mut tärkeetä mun mielestä on, että pystyy myöntämään olevansa kateellinen. Jos sen tunteen saaminen hallintaan tarkottaa et pitää joskus keksiä asioita missä on parempi, sillä mennään.

    Joskus musta ihmiset käsittää kateellisuuden enemmän luonteenpiirteeksi kuin tunteeksi, mutta oon ajatellut, että se on vähän kuin surullisuus tai viha. Jos oot allapäin ja tuntuu menevän elämässä huonosti, eikö ole helpompi olla kateellinen kuin jos koet että elämässä on palikat kohdallaan? Näin oon ite omassa elämässäni kokenut :D

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Wispie: Toi on hyvä pointti; on varmasti terveempää (lohdullisempaa?) ajatella, että kateus on väliaikainen tunne eikä niinkään ’pysyvä’ luonteenpiirre.

    Mut tosiaan, jos sen asian tiedostaa niin sen eteen voi ainakin alkaa tekee jotain. Voi alkaa vaikka pohtimalla, mistä kateus tulee; varmasti tyytymättömyys omaan elämään on ainakin osayy.

  5. J Kirjoittaa:

    Aagh tää on ihanku minä :D oon koittanut ”kehittää” omaa kateuttani niin että onnittelen muita ja sanon jotain ”wau, hieno juttu” -kommentteja vaikka oikeasti olisinkin aivan sairaan kateellinen. Ennen se ei onnistunut ollenkaan, nykyään pienellä puristuksella osaan ainakin ulospäin olla muiden onnistumisista iloinen. Mutta itse oon ehkä kateellisin siitä, että toiset ihmiset osaa iloita omista jutuistaan jotenkin paljon vilpittömämmin, kun itse en välillä osaa iloita ollenkaan, vaikka mulle tapahtuisikin hyviä asioita :|

  6. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @J: Joo sama! Fake it till you make it :D En muuten tullut ajatelleeksi, mutta mulla on sama ongelma; en oikein osaa iloita jos mulle sattuu jotain kivaa. Ehkä se liittyy tähän alemmuuden tunteeseen; en koe ’ansaitsevani’ niitä hyvii juttui. Plus en haluu kuulostaa leuhkalta tai herättää muissa kateuden tunnetta LOL.

  7. Mie Kirjoittaa:

    Tosi rehellinen postaus, hatunnostot! Itse täytyy tunnustaa, että olen ottanut etäisyyttä muutamaan kaveriin, jotka ovat ihan käsinkosketeltavan kateellisia. Siitä tulee vaan itselle tosi kurja olo, jos on tapahtunut jotain itselle tärkeää ja ihanaa, ja toinen pyrkii vertailemaan ja on hapan ja painaa alaspäin. En ole varma mikä on ystävyyden arvo, jos se perustuu kilpailuun ja vertailuun, itse koen sellaisen kovin raskaaksi. Ainakin yhdistelmä krooninen kateus + vahingonilo karkoittaa minut tehokkaasti. Mikä on tavallaan kurjaa, mutta mielestäni vain pinnalliseen yhteiseen ilonpitoon tai pinnallisiin tunne-esityksiin liittyvä ihmissuhde ei ole aitoa ystävyyttä.

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mie: Hei kiitos! No huh, tuo että kateuden ulkoistaa tuolla tavalla ja aiheuttaa toiselle pahan mielen ei ole oikein. Kyl on parempi ottaa tuollaisiin ihmisiin etäisyyttä, jos he eivät mitenkään yritä muuttaa käytöstään. Se on vaan hyvä, että haluat vaalia aitoja, terveitä ystävyyksiä :)

  9. ketoharju Kirjoittaa:

    mua on helpottanu kaikenlaisen elämäntilanteiden vertailun kanssa se ajatus, että suurin osa asioista on lopulta sattumankauppaa. asioita ei ”ansaita” elämässä, vaan joko satutaan saamaan tai sitte ei, eikä se vaikuta kenenkää ihmisarvoon mitenkää saiko vaiko ei. toki se vaikuttaa elämäntilanteen onnellisuuteen, mutta itteään tai muita ei kannata useinkaa syytellä siitä miten menee. samalla tietty ois tärkeetä tunnistaa ne asiat ja tilanteet joihin oikeesti pystyy vaikuttamaan ite… no, kaipa mulla tässä pointtina oli et monella tuntuu olevan joku illuusio siitä että on oman elämäsä hallitsija ja kaikki on kontrolloitavissa, vaikka todellisuus on iha muuta. jos menee hyvin, oot ollu onnekas. jos menee huonommin, et nii onnekas. kumpikaa asiantila ei yleesä korreloi sen kanssa, paljonko on yritetty ja nähty vaivaa.

  10. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @ketoharju: Osa ’onnesta’ on todellakin sattumankauppaa. Osa taas on ison työn takana, mikä ei aina näy ulkopuolisille (itse aina unohdan tän). Esim kaveri joka valmistuu ajoissa on varmasti opiskellut ahkerasti, tai tyyppi jolla on paljon ystäviä näkee varmasti paljon vaivaa ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen. Mut kuten sanoit, pitäs tunnistaa asiat joihin itse voi vaikuttaa ja antaa muun olla.

  11. pööö Kirjoittaa:

    Mä niin tunnistan ton kateellisen itsensä surkuttelijan itsessänikin. Luulen, että jokavuotinen ”kevätmasennuksenikin” johtuu ihan vain siitä, että keväisin muilla tuntuu menevän aina niin hyvin ja kontrasti omaan elämään on niin suuri. Ihmiset alkavat seurustella, pääsevät kesätöihin, valmistuvat opinnoista jnejne, ja mun elämässä ei muutu mikään. Valitan vain surkeaa elämääni ja olen kateellinen jokaiselle, jolla on jotain, mitä haluan. Jokaiselle, joka etenee elämässä ja saavuttaa asioita. Tuntuu, että ne omat onnistumiset on aina joko a. ikivanhoja (jee, pääsin 6 vuotta sitten opiskelemaan) tai b. turhia (jee, sain tehtyä x punnerrusta) :D Ja mitä olen tehnyt asioille, niin, en mitään.

  12. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @pööö: Joo kevät/kesäisin ihmisille ehtii sattua aina kaikkea ihmeellistä, varmaan ihan lomankin vuoksi. Ei ihme jos kateudenpiikki kokee silloin jyrkän nousun :D Pitäs oppii iloitseen niist pienist asioista; itse en saa hei yhtään punnerrusta ja tulin kateelliseksi kun mainitsit tän!

  13. Mt Kirjoittaa:

    Kiitos ihanasta blogista :)

    Kaikki postaukset tuntuvat erittäin henkilökohtaisilta itselleni, koska olen lähes samanlaisesta perheestä lähtöisin.

    Sinulla on hieno tapa piirtää kuviksi ja tarinoiksi näinkin kipeät asiat. Olen kamppailut ja kipuillut aivan samanlaisten tunteiden kanssa. Paras ajatus, minkä joskus opin, on se että onneksi lapsuus on ohi ja voi itse valita toisenlaisen elämäntavan.

    Hyvää syksyä!

  14. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mt: Voi kiitos!Ja äläpä muuta sano, toivottavasti kaikki valitsemme itselle paremman elämän kuin vanhempamme. Aika onneksi parantaa paljon :)

    Kaikkea hyvää sinulle ~~

  15. Reija Kirjoittaa:

    Mäkin olin joskus ihan käsittämättömän kateellinen. Etenkin, jos joku näytti pitävän tavallisena tai puutteellisena sitä, mikä musta olisi ollut ihmeellistä, kuten hauskanpitoa äidin kanssa, kaunista kotia tms, niin mun vereni saattoi suorastaan kiehua…se oli hyvin kuluttavaa.

    Oikeastaan se väheni siitä lähtien kun aloin saada tunnetta, että omat siivet kantaa sittenkin. Ei ollut enää niin kauheaa kuilun tunnetta itsen ja toisten välillä.
    Vaikka kyllä vielä taistelenkin, välillä tuikkaa sydäntä ja on vaikea vain iloita jos joku vaikka päättää lähteä parin viikon lomalle johonkin aurinkoon tai ostaa vaatteita isommalla summalla kuin mulla on kaiken kaikkiaan rahaa… Mutta joo.

  16. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Reija: Joo, taistelulta tää välillä tuntuukin. Krooninen kateus lisää itseinhoa ja itseinho lisää kateutta ja siitäpä se kierre syntyy. Muy niin, pieniä askelia. Jos asian tiedostaa niin voi ainakin lähteä muuttamaan itseään.

  17. puppu Kirjoittaa:

    Viime vuosituhannella suomalaiset ajattelivat, että maailmassa on tosiaan vain rajallinen määrä onnea, ja jonkun toisen onni on itseltään pois. Toisten mitätöiminen on tapa saada heiltä vähän onnea pois ja täten itselleen takaisin. Mä luulen, että tällainen ajattelutapa on vaan jotenkin jäänyt meidän kulttuuriin ja pesiytyy ihmisten mieleen salakavalasti!

    Vähän kuin se, että suomalaiset eivät osaa ottaa kohteliaisuuksia, minkä luulen olevan kulttuurisia peruja siitä, että kerskailun ajateltiin tuovan huonoa onnea. Kel onni on se onnen kätkeköön, koska sitten kukaan ei voi juonia sitä pois.

    En tiedä onko tämä täysin totta, mutta tiedän olevani itsekin kateellinen ja tekeväni juuri tätä samaa muiden vähättelyä. ”Oi että kun mä oon onnellinen sun puolesta!” kuulostaa niin epätodelta… :(

  18. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @puppu: Mielenkiintoista analyysiä. Mullakin vei aikaa oppia ottamaan vastaan kohteliaisuuksia :D tosin vaikka ’otan’ ne vastaan en kuitenkaan aina usko niihin. Pitäis työstää näitä itsetunto-ongelmia…

  19. Tuuti Kirjoittaa:

    Voi ei, tää on just niin kuin mä! Oon huomannut, että osaan iloita kaikkein lähimpien ihmisten onnesta, mutta oon sitten kaksin verroin kateellisempi ja katkerampi, jos kyseessä on joku vähemmän tuttu tai sellainen tyyppi, jonka kanssa ollaan (ainakin mun tahtomatta) etäännytty. Monesti kateellisuus liittyy mulla sellaiseen kipuiluun siitä, mikä itelle on vaikeaa tai millaiset välit mulla on siihen kateuden kohteeseen. Oon esim. ihan järkyttävän kateellinen jokaiselle, joka valmistuu ja saa saman tien töitä silleen tosi vaivattoman näköisesti. :D

  20. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Tuuti: Joo mullakin vaikuttaa paljon millaset välit mulla on siihen ihmiseen. Mä jotenkin alitajuisesti asetan ihmiset hierarkioihin. Jos koen, että ihminen joka on mun ’yläpuolella’ saa jonkun onnenpotkun, niin se ärsyttää koska kuilu meidän ’onnen’ välillä kasvaa. Jos taas jotain mun ’alapuolella’ olevaa tyyppiä onnistaa kohtalaisesti, niin se ei ehkä haittaa niin paljon, niin kauan kuin se edelleen pysyy siellä mun ’alapuolella’. Tää on todella kamalaa ja kieroa mut en voi sille mitään, mun pitää oikeesti työstää näitä juttui.

  21. Tuuti Kirjoittaa:

    Hei joo, nyt kun sanoit, niin kyllä mullakin on varmaan just tollasta hierarkia-ajattelua siinä taustalla! Joku sellainen, että se onni karkaa jonnekin vielä kauemmas mun tavoittamattomiin. Ja sama just ton kanssa, että onnea on vaan rajallinen määrä.

    (Hieman myöhässä vastaan tähän köh)

  22. suvi Kirjoittaa:

    En muistanut sun blogia hetkeen ja löysin sen taas yllättäen. En ees tiiä miksi unohdin, kaikki on nii tuttua sun jutuissa. Varsinki tämä.. Tuli semmonen PING hei en ehkä olekaan niin rikkinäine ihminen.

    Mulla tulee harva se päivä muista ihmisistä kateus tai muunlainen negatiivinen tunne, en pidä siitä yhtään minkälaisen ihmisen näen itsessäni kun oikein heittäydyn tähän ”muilla menee paremmin” kuoppaan.. Jotenki ne fiilikset ja tunteet tulee automaattisesti niin syvältä itsestä, onko ne opittu joskus pienenä lohduksi? On niin monia käyttäytymismalleja mitkä haluais jotenkin työstää johonkin ”normaalin” ihmisen tasolle. Ymmärrät varmaan? En oikee osaa itekkään selittää kunnolla kirjoittamalla.

    Muutenkin semmonen perus small talk hymy korvissa ahdistaa mua.. onko ihmiset oikeasti vaan niin onnellisia ja hyväntuulisia :L Ja nyt kun alan miettimään liikaa asioita menen vaan sekaisin :D Kuitenkin, blogisi on parhaita mitä tiedän :)

  23. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Suvi: Mahtavaa että löysit tänne taas! Oon aika huono päivittämään, joten en ihmettele jos tää blogi unohtuu lukijalta ;)

    Ymmärrän ehdottomasti halun olla ”normaali” ja omata terve suhtautumistapa asioihin. Tässä asiassa tulisi muistaa olla itselleen armollinen; me kaikki olemme tavalla tai toisella matkalla kohti paranemista. Mä jään usein jumiin sellaseen ajatuskehään jossa vaan vatvon näitä ikäviä fiiliksiä ja sit iskee syyllisyys ja tulee viel paskempi olo. Eli on jo hyvä alku jos tiedostaa nää tunteet ja pyrkii pikkuhiljaa päästään niist irti. Se miten tää käytännössä toimii pitää varmaan jokaisen selvittää itse…

    Mut nii, kiva kun kävit jättään kommentin! Kiitos kehuista ja ihanaa alkavaa talvea *pusuhymiö*

  24. suvi Kirjoittaa:

    Taitaa se armollisuus puuttua tästä omasta ajatusmaailmasta iha kokonaan.. Yleensä sitä on itse oman minänsä pahin vastus.

    On myös hirveän hirveän vaikea selittää toiselle ihmiselle miltä tuntuu ja kuinka kovasti sitä haluais vaan olla ”rauhassa” kaiken kanssa. Koko arki on ainakin mulla tosi takkuista >:l Tai että teen siitä sellaista?

    En oo ihan kuusalla/ymmärrä itekkään mitä tulin tänne hölöttämään, mutta tuntuu niin mahtavalta vaan edes kirjottaa jollekin tämmöstä. Kun ei tarvi pohjustaa itseensä puolta tuntia ennen ku pystyy kertomaan asiansa x)

    Oon heränny tänään neljän aikaan yöllä/aamulla niin ajatus ei oikein juokse. Halusin varmaa vaa sanoa et kiva kun vastasit mulle :)<3

  25. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @suvi: aaw suvi<3 täällä saa kyl hölötellä ;)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

syyskuu 2016
ma ti ke to pe la su
« elo   loka »
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930