koulumuistoja

14.12.2015 - 17:47 / KuningatarAlkoholi.


jotainn_1 jotainn_2 jotainn_3 jotainn_4 jotainn_5 jotainn_6 jotainn_7 jotainn_8 jotainn_9 jotainn_10 jotainn_11 jotainn_12 jotainn_13 jotainn_14 jotainn_15 jotainn_16 jotainn_17

Kategoria: henkinen väkivalta, koulukiusaaminen, lapsuus.



16 vastausta - “koulumuistoja”

  1. Minorea Kirjoittaa:
    16.12.2015 - 11:10

    Sama vika täälläkin. Koulussa minua kiusattiin ja jätettiin yksin, haukuttiin ja tehtiin tuota sosiaalista kiusaamista kaikilla tavoilla.

    Ensimmäiset vuodet meni siinä, että etsin syytä itsestäni ja ihmettelin sitä syytä. Kuitenkin syy oli minussa, tavalla tai toisella.

    Sitten tunsin suurta vihaa kiusaajia kohtaan ja aloin ottaa kaikki (kuten sinäkin) henkilökohtaisesti. Kaikki ne etuilut, muiden kiusaamiset, kaikki. Räjähdin ihan pienestäkin.

    Sitten päätin, että olen kiitollinen, kun minua on kiusattu, se on tehnyt minusta vahvan.

    Nykyään en oikein tiedä, mitä mieltä olen. En ole antanut anteeksi kuin heille, jotka ovat pyytäneet anteeksi. Edelleen kannan asioita mukana ja tuo on muovannut minua ihmisenä. Kuitenkin olen tyytyväinen, että nykyään olen päässyt siitä yli. Ylikävelyitä tulee edelleen, mutta uskallan myös paremmin pitää puoliani ja pidän todella mielelläni muiden ihmisten puolta. Kaiketi senkin kanssa vain jossain vaiheessa oppii elämään, jokainen tavallaan.

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    16.12.2015 - 20:24

    @Minorea: Tosi ikävää että sullakin on tällaisia kokemuksia :/ Mut hienoa jos oot pikkuhiljaa oppimassa elämään menneisyyden kanssa! Mäkin olen parhaillani oppimassa tuota. Tunnen itseni joskus pikkumaiseksi/lapselliseksi kun en osaa päästää irti asioista, joista on kulunut jo tooodella monta vuotta huoh. Mutta ei kipeistä asioista päästäkään niin helposti yli. Pitää vaan jatkaa asioiden työstämistä ja pysyä positiivisena :)

  3. Piia Kirjoittaa:
    16.12.2015 - 14:22

    Hieno juttu, että osasit itse hankkiutua huonosta seurasta eroon ja löysit parempia kavereita! Sinulla on omanarvontuntoa: ”minua ei kohdella näin”.

    Minä kärsin seiskaluokalla kiusaamisesta, ja pääsin siitä eroon aika samalla tavalla: tungin itse joukkoon mukaan. Lukio menikin sitten jo leppoisasti, kun joku vielä luokalla oleva entinen kiusaaja tarvitsi apuani pitkän matikan tehtäviensä kanssa. Ala-asteella kiusasin yhtä luokkakaveriani, ja sitä on *niin* nolo ajatella jälkeenpäin. Suhtaudun nyt ihmisiin paljon myötätuntoisemmin. Nykyään hän on fb-kaverini, ja muistan häntä myönteisillä kommenteilla. :|

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    16.12.2015 - 20:36

    @Piia: Niin, no onneksi arvostin itseäni edes sen verran :D Olisinpa tehnyt sen aikaisemmin mutta noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mahtavaa että itsekin uskalsit. Ja joo, lapsena tulee kyl tehtyä kaikkea typerää eikä usein edes ymmärrä kuin vasta jälkeenpäin omaa hölmöyttä. Ei se sitä oikeuta mut kuitenkin. Kivaa että ootte nykyään kavereita sen kiusatun kaa.

  5. Yusraa Kirjoittaa:
    17.12.2015 - 1:24

    Kun joku ihminen päättää, ettei pidä toisesta, ja syrjii ja heittää ikäviä kommentteja, se on aika yksinkertaista. Silloin kun niin tekeekin henkilö, jonka kanssa voi joskus myös pitää hauskaa, jutella, vaikka leipoa pullaa, se on sen kohteelle hyvin hämmentävää.
    Itselläni on vähän samantyyppinen kokemus kouluajoilta ja tämä muija ei tuntunut näkevän mitään outoa siinä, että halusi hirveästi olla jonkun seurassa ja sitten loukkasi tätä kerta toisensa jälkeen.

    Kiusatut ovat taitavia keksimään syitä, miksi vika oli heissä ja joskus voi ollakin, esim. juurikin, että että kiusaaja onkin oma kaveri, jonka kanssa on joskus vapaaehtoisesti hengannut, mutta silloinkaan itsesyytökset ja alemmuudentunto eivät ole mitenkään rakentavia voimia.

    Ehkä sen itsetunnon ylikompensoimisen voisi muuttaa oikeaksi reippaudeksi?

  6. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    17.12.2015 - 16:31

    @Yusraa: No sepä. Karmivaa jotenkin, miten on pieniä lapsia jotka kykenee tuollaiseen manipulointiin. Ne tietää just ketkä valita uhrikseen ja mistä langoista vetää. Ja hyvä kysymys! Joo, varmaan jos onnistun vahvistamaan itsetuntoani niin varmasti reippaudestani voi tulla oikeaa, tervettä reippautta :)

  7. Joku Kirjoittaa:
    22.12.2015 - 21:44

    Tästä tuli mieleen, kun olin eskarissa ja toinen eskarin vetäjistä (aikuinen nainen) kiusasi minua. Minut laitettiin erilliseen pöytään tai huoneeseen värittämään, hän nöyryytti minua muiden lasten vahempien edessä ja joissakin tilanteissa saatoin olla pelkkää ilmaa hänelle.

    Ala-asteella taas minunkin kaverit saattoivat muuttua välillä kiusaajiksi. Koulumatkoilla he käskivät minun kävellä yksin heidän edessään ja takaa kuului kuiskauksia: ”Työnnä sää se auton alle.” ”Eikun sää!”

    Silti jos joku kysyy olenko ollut kiusattu, vastaan ”en oikeestaan”.

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    24.12.2015 - 12:36

    @Joku: Mitä ihmettä?? Kamalaa, hoitaja joka kiusaa D: Uskomatonta, että tuollaisia manipuloivia ja sadistisia persoonia pääsee hoiotehtäviin. Ja joo onpa tossa kivat kaverit, huhhuh. Itsekään en myönnä olleeni kiusattu, se on vaan liian kipeä piste.

  9. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    25.12.2015 - 12:51

    @Shadou: Oooh, miten upea joululahja! Kiitos! Tämä on suuri kunnia<3 Minulla on selkeästi parhaat lukijat.

    Kiitos kun luet ja toivottavasti sinulla on ihana joulu c:

  10. Doisnea Kirjoittaa:
    18.01.2016 - 20:17

    Hei, olen tosi pahoillani, että olet joutunut tätä kokemaan :( Osaat kuitenkin todella ytimekkäästi kuvata sen, mistä koulukiusaamisessa on kyse: vallasta, hallinnasta ja riittämättömistä sosiaalisista taidoista. Fiksumpi lapsi hankkii toisten hyväksynnän (vallan) paljon taidokkaammilla keinoilla, sosiaalisesti taitamaton kiusaamalla. Kiitos tästä sarjiksesta. Tää tartteis näyttää kaikille.

  11. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    19.01.2016 - 10:43

    @Doisnea: Voi kiitos<3 Joo, se on sairas dynamiikka. On hienoa, että koulukiusaaminen on viime vuosina ollut enemmän esillä, mutta siitäkin voisi puhua paaljon lisää. Olisi tarkeää opettaa lapsille tunnistamaan myrkyllisen 'ystävyyden' merkit.

  12. Enole Kirjoittaa:
    26.01.2016 - 11:05

    Mä oon pahoillani, että oot joutunut tuollaista kokemaan.

    Tää kuitenkin on niin hassun tuttua omalla synkällä tavallaan. Äh… Itselle tulee vielä paha olo kaiken ”itsensä puolustamisen” jälkeen. Se nolostunut kaveri vieressä on ihan jo oman pään sisällä ja tekee mieli painua maan rakoon. Sitten antaa taas kävellä itsensä yli päivätolkulla, kunnes menee jonkun kerran taas hermo. :P Plääähhh…

  13. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    27.01.2016 - 19:45

    @Enole: Tosi ikävää kyllä :( Huoh, ehkä ajan kanssa oppii olemaan armollisempi itseään kohtaan..

  14. Satsa Kirjoittaa:
    31.01.2016 - 12:27

    Olen itseasiassa juuri irrottautunut tällaisesta kaverisuhteesta.On vieläkin toisinaan hankala nähdä ne kaksi yhdessä. Silloin tuntee olonsa niin yksinäiseksi ja huomaan kokevani noita samoja tunteita.

  15. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
    4.02.2016 - 21:56

    @Satsa: Varmasti se fiilis jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta hienoa että uskalsit kävellä pois! Hyvä sinä :D

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

joulukuu 2015
ma ti ke to pe la su
« marras   tammi »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031