Mitä nyt taas » Blogin arkisto » paljon onnea vaan

paljon onnea vaan

2.12.2015 - 17:19 / KuningatarAlkoholi.




19 vastausta - “paljon onnea vaan”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Omia ylioppilasjuhliani enteili isän vakava ja kärttyinen juomaputki, mikä riitelyn seurauksena johti siihen, että isä ilmoitti ettei juhliini tulisi. Se olisi ollut mukavaa, mutta isä sitten päätti kuitenkin tulla ja tulipahan kesken kaiken niihin, juovuksissa tietenkin. Pyysi minulta rahaa, tapasi oman sisaruksensa pitkästä aikaa ja tietenkin juopuneena. Lopulta taisi sammua. Olin aika ärtynyt asian suhteen.

    Tragikoomisinta kai sitten on, että koko lukioikäni ajan vanhempieni riitelyn toistuvana kohtana oli huuto siitä, että miten talo myytäisiin, mutta vasta sitten kun minä olisin valmistunut lukiosta. Ei käynyt niin, mutta erosivat sitten kuitenkin noin puolentoista vuoden jälkeen minun ylioppilasjuhlistani. (Eivät olleet avioliitossa eikä eroaminen ole siten ihan oikea termi, but you get the point.) Sentään edes viivellä toteutui.

    Ja olihan noita muitakin juhlia. Parhaita ja huojentavimpia olivat ne, joissa isä ei ollut läsnä. Niin se alkoholismia vain pilaa kaiken innon elämään.

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mikko: Huh, tuo on kyl just…worst case scenario :( Siinäpä kivat ylioppilasjuhlat sit.

    Hmm, aika ahdistavaa toi et ”ei erota/myydä taloo ennen ku Mikko valmistuu”. Mulle ois luonu kyl kovat paineet. Ihan niinku se ois lapsen vika(?) et ollaan viel yhes tai jotain? Mut joo, alkoholismi nyt vaan pilaa kaiken.

  3. ketoharju Kirjoittaa:

    juhlapyhät osaa olla kaameita jos ei oo perhesuhteet just kunnossa. mullon onneks ystävä joka järjestää aina Hylkiöjoulun, illanvieton aatoks niille joilla ei syystä tai toisesta oo perhejoulua. muutamat tutut on kans viettäny joulua esim asunnottomien kanssa, monessa paikkaa joku järjestö järkkää tapahtuman johon ottavat mielellää vapaaehtosia auttelemaa ja olemaa mukana.

    …tai sitte voi mennä kieltämisen kautta, istua aattoiltana kotona syömässä jäätelöä ja leikkimässä et sälekaihtimen takana on kesä :D ei sekää lopulta nii pahalta tunnu.

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @ketoharju: Hylkiöjoulu kuulostaa aivan upealta. Tosi kaunista, että ihmiset järjestää juhlia niille jotka on yksin. Mut mikseipä vois myös istuskella yksin rauhassa kotona herkutellen ja netflixiä katsellen :’D

  5. Badger Kirjoittaa:

    Se tunne, kun luen tätä, ja suusta puuskahtaa ulos syvään huokaistu ”jooooooh”.

    Äiti jaksoi vielä mun lapsuudessa järjestää synttäreitä, mutta alamäki alkoi muistaakseni samoihin aikoihin kuin murrosikä. Yritä siinä pelata tietovisapeliä, kun yksi tuhannen tuiterissa huutelee vastauksia sohvalta.

    Jouluisin kehittyi ainakin yksi lihava riita, vaikkapa siitä, että olin liian innoissani mieluisasta joululahjasta (joo, en tiiä itsekään).

    Onneksi enää ei tarvitse murehtia, kun asun omillani.

  6. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Badger: Eikääh D: Alkoholisti on oikeesti tikittävä aikapommi; ei voi tietää millon sil napsahtaa. Mut joo, onneks nyt vanhempana on valtaa päättää miten juhlapyhät viettä…

  7. Piia Kirjoittaa:

    Vanhempieni joulu meni yleensä juopotteluksi ja riitelyksi, ja joskus vanhemmat tapellessaan kaatoivat joulukuusenkin. Onneksi saatoin viettää lomat mummolassa, siitä olen vieläkin kovin kiitollinen. Sittemmin on suhde jouluunkin kohentunut. Oliko/onko sinulla K yhteyttä isovanhempiin?

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Piia: Aaa no kiva, että mummolaan saattoi paeta :) Joo, siis meidän joulu vietetään nimenomaan aina mummolassa, kaikki koolla :D Ja ois aika vaikee olla mummulle ’älä kutsu äitii tänne’ lol. Mun pitäis itse jättää tulematta, mutta en tiiä miks mun pitäis itseäni rankaista sillä tavalla. Haluun viettää joulun sukulaisten kans, ja valitettavasti äiti on osa sitä. Eh.

  9. Kulkutauti Kirjoittaa:

    Jälleen kerran…feel u :) Paskaa..varsinki joulut

  10. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Kulkutauti: noraaa<333 oot kaunis ja ihana~~

  11. Minna Kirjoittaa:

    Mua kanssa ärsyttää sairaasti semmonen ”kaikki on hyvin” meininki, ku eks juhlapyhät o sitäki varte et istuttas kerranki alas ja oltas toisille läsnä – sellaisina kun ne on – kuunneltas rehellisesti surut ja murheetki. Semmonen teennäisyys kaikessa – ja loppuillasta hirveessä kännissä uskalletaan olla rehellisiä. Jee. Pitäs mennä toistepäin.

  12. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Minna: No niiinpppääääää. En ois voinu asian paremmin ilmaista. Juhlapyhinä haluais vaan chillailla ilman sitä valtavaa virtahepoa olohuoneessa huoh u_u

  13. Tiitu Kirjoittaa:

    Niin tuttua. Pidin 5-vuotiaana viimeiset synttärijuhlat kavereilleni, siitä eteenpäin -tajusin hävetä kotiolojani tarpeeksi- enkä enää pitänyt juhlia.
    Ja juu minäkin olen ollut liian innoissani(!?) lahjoista. Lopulta opin kätkemään innostukseni. Nyt aikuisena yritän uudestaan opetella näyttämään iloani. Jos tästä jotain hyvää pitää löytää niin ainakaan en pahoita mieltäni kun ystäväni (alkkiksen lapsi myös) sysää antamani lahjat nopeasti syrjään, tiedän että kyllä se niistä tykkää ja on oikeasti kiitollinen vaikkei sitä näytäkään.

  14. J Kirjoittaa:

    Oon usein miettinyt, miksi lapsena pidin ehkä yhdet tai kahdet kaverisynttärit ja sitten ei huvittanut enää. Äiti ei juonut, mutta saattoi manailla paskaa elämäänsä tai sitä miten helvetin typerää kaikki on eikä se jaksa enää, ja yleensä niin kovaan ääneen että varmasti kuului yläkertaan asti, jossa oltiin kavereiden kanssa vaikka pelaamassa jotain. Muistaakseni äiti myös muisti mainita miten hirveä vaiva siitä on, jos pitää kaverisynttärit. Tuota manailua tapahtui myös silloin, jos oli muuten vaan kavereita kylässä ja muistan miten hävettävältä se tuntui. Huoh. Ei ihme, että kukaan meistä sisaruksista ei juuri kutsunut kavereita meille.

    Muutenkin tuntui, että meillä oli aina jotenkin todella omituinen tunnelma (kun sitä ei vielä ihan kunnolla tajunnut) verrattuna muiden kavereiden koteihin, joissa oli kiva jutella kavereiden äitien/isien kanssa eikä ne julistaneet kovaan ääneen sitä, miten haluavat tappaa itsensä…

  15. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @J: Aivan hirveää D: Siis huhhuh. Ei ihme jos ette halunneet tuoda kavereita kotiin. Joo toi tunnelma just. Muiden kavereiden kotona oli ihan eri fiilis, jotenkin turvallisempi ja ne vanhemmat oli NORMAALEJA lol. Paljon mieluumin vierailin muiden luona kuin toin ketään kotiin…

  16. tööt Kirjoittaa:

    Moi.

    Sain ihan hiljattain tietää, että lapsuudenystäväni äiti on alkoholisti, tai ainakin ennen oli.

    Tämä postaus sai minut yhtäkkiä ymmärtämään, että hänen äitinsä käyttäytyi hyvin samalla tavalla kun olin käymässä. Se oli ahdistavaa ja pelottavaa. Kyllä omassa kodissanikin oli kovaa ääntä yms, mutta ei aggressiivista tai sekavaa, hieman outoakin sävyä.

    Joskus kun hänen äitinsä huuti jostain pienestä asiasta ja kaverini purskahti itkuun kun olimme päässeet hänen huoneeseensa. En ymmärtänyt miksi kaverini itki. Nyt tajusin, että se oli hänelle arkipäivää. Ja kun vihdoinkin sai olla parhaan kaverin kanssa kahdestaan, niin sai itkeä. Olla oma, haavoittuvainen itsensä. Lapsi. Tää kaveri on vieläpä vanhin lapsista, ja vasta nyt tajuan, minkä taakan hän on joutunut kantamaan. Hänen nuorin sisaruksensakin on FAS-lapsi.

  17. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @tööt: Voi ei, lapsiparka :( Joo tällaisia juttuja ei välttämättä tajua kun vasta aikuisena. Hienoa että ystävälläsi oli kuitenkin sinut! Mutta rankkaa on varmasti ollut, huhhuh. Toivottavasti hänellä on nykyään asiat paremmin. Haleja teille molemmille<3

  18. tööt Kirjoittaa:

    Jep. Onneks hänestä on kasvanut vahva nuori nainen, vaikka vieläkin on varmasti sisällä niitä heikkouksia jota on lapsena joutunut kokemaan. Ainakin itse kannan perheväkivallan haavoja edelleen, vaikka noin päivittäisellä tasolla toimin ihan normaalisti. Enää ei olla tän ystävän kanssa paljoa yhteyksissä, mutta sellanen syvä ymmärrys toisiamme kohtaan on säilynyt, koska tiedetään hyvin yksityiskohtaisesti elämämme kulku 5-13 -vuotiaina.

    Välillä puistattaa kun tietää et siis näitä lapsia on kaiken kaikkiaan seitsemän. Yritän parhaani olla keittiöpsykologisoimatta, mutta ehkä sitä on ajatellut, että lapsi tuo hyvää elämään, tasapainoa. Äitinsä oli kuulemma aina selvin päin raskaana ja imettäessä, paitsi viimeisen lapsen kohdalla. Onneks FAS-piirteet ja oireet ovat aika huomaamattomia, mutta silti se on siellä.

  19. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @tööt: Itselläkin perustoimet sujuu, ja hoidan kyl velvollisuuteni; koulunkäynti ja laskujen maksu ja siivoaminen jne. Mut sisällä on välillä ontto, robottimainen olo. Sellanen perus ’En tiiä kuka olen tai mitä haluan ja oon liian usein surullinen’. Mut onhan tää kuitenkin osittain normaalia ihmiseksi kasvua, eli en hirveesti haluais vatvoa asiaa :D

    Mut joo, lapsiparat. Ei oo reiluu :/ Toivottavasti FAS-lapsi on saanut tarvitsemaansa kuntoutusta.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

joulukuu 2015
ma ti ke to pe la su
« marras   tammi »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031