Mitä nyt taas

home sweet home

27.09.2015 - 10:42 / KuningatarAlkoholi.

12 vastausta - “home sweet home”

Innu Kirjoittaa:
28.09.2015 - 22:07

Itse en ole alkoholistiperheestä ja olen ollut todella vaikuttunut alkoholistien lasten kyvystä huomata onko joku kännissä. Kai se jonkinlainen selviytymishomma on se kyky huomata, itseltä se puuttui kersana todella tykkänään enkä nykyäänkään ole mitenkään hyvä huomaamaan kanssaihmisten pienehköä humalatilaa. Alkkisperheiden kasvatit sensijaan tuntuvat huomvaavan jo 20m päästä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
30.09.2015 - 8:01

@Innu: Totta! Monelle meistä kehittyy just tollanen kuudes aisti. Sukulaiset vielä ihmettelee, miten voin tietää onko äiti humalassa kun he eivät itse huomaa mitään…

Piia Kirjoittaa:
1.10.2015 - 13:18

Ei ollutkaan tullut mieleen, että tällä taustalla tunnistaisin humalassa olevan jotenkin helpommin kuin muut, mutta niin se näyttää olevan. Ilmankos päiväkodin hoitajat näyttivät niin ihmetteleviltä, kun kerran kysyin, kuinka heillä on tapana toimia, kun joku lastaan hakeva on humalassa. Paikalta oli juuri lähtenyt naapuriryhmän lapsi viinalta haisevan isänsä kanssa.

Huh, muistan eräät synttärini, kun jännitin, osaavatko vanhemmat käyttäytyä. Juuri ennen vieraiden tuloa äiti istui kaljapullo kädessä ja pelkäsin vanhempien aloittavan tappelun hetkenä minä hyvänsä. Onneksi niin ei sillä kertaa käynyt.

Jos K haet kirjoitusaiheita, olisi mielenkiintoista kuulla, saitteko apua perheen ulkopuolisilta? Tai kuinka opettajat suhtautuivat jne.? Itselläni yksi mieltä vaivaava asia on ollut, etteivät naapurit tms. ikinä auttaneet, vaikka heidän on täytynyt nähdä ja kuulla paljon. Lapsen on vaikea itse hakea apua.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
2.10.2015 - 21:41

@Piia: Hui, miten ahdistavia tilanteita :( Ja joo, oikein hyvää aihetta ehdotat! En kyl tiedä, oisko mulla paljoo sanottavaa asiasta, kun sitä apua ei tosiaan tullut, eikä kukaan perheen ulkopuolinen tiennyt asiasta. Mutta toki voisin kertoa siitä, miltä se tuntu kun joutu yksin painimaan ongelmien kanssa. Pitääpä kehitellä jotain :)

Kulkutauti Kirjoittaa:
5.10.2015 - 9:34

Samastuin tähän.. Musta olis ollu kiva tuoda kavereita kylään ja tosi usein yritin vannottaa äitii et edes tää yks ilta, jos se vois olla selvinpäin. Joka kerta se lupas ja vanno mut joka kerta petti lupauksensa, yllätys..Ja häpesin niin paljon kun sain kavereille selitellä kaljatölkkejä ja viinilaseja joita löyty kirjahyllyistä ja sohvan nurkista…

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
5.10.2015 - 21:04

@Kulkutauti: Voi Nora D: Aivan kamalaa, mitä tuollainen tekee lapselle…Itse en voinut vannottaa äitiä olemaan juomatta, kun se ei edes suostunut myöntään et se juo…joo lol okei.

Paljon haleja<3 Ikävää, että sullakin on ollut tällaista

Jenny Kirjoittaa:
6.10.2015 - 9:04

Niiiiin tuttua! Meillä meni lapsuudessa/nuoruudessa monet synttärit sun muut vanhempien juomisen takia pilalle. Isäni oli kännissä myös rippijuhlissani ja lakkiaisissani. Häihini en isää kutsutnutkaan ja äitille tehtiin selväksi, että hänet jätetään rannalle ruikuttamaan jos hän juo pisaraakaan ennen häitä. Onneksi nykyään on oma koti (+ absolutisti mies) ja saa ihan itse päättää omista asioistaan!

Ja olen samaa mieltä tuosta että alkoholistien lapset huomaa herkemmin jos joku on kännissä. Se on puolustusmekanismi.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
6.10.2015 - 10:34

@Jenny: Aivan! Itsekin lopetin synttäreiden pitämisen aika nuorena, enkä edes ylioppilasjuhlia viitsinyt järjestää. Omissa juhlissa haluais rentoutua ja keskittyä hauskanpitoon eikä vahdata juoko vanhempi vai ei. Teit aivan oikein häittesi suhteen, ne on teidän juhla ja teidän ehdoilla :)

Passe Kirjoittaa:
12.10.2015 - 9:42

On nyt tässä tullut selattua tätä sun blogia, ja täytyy sanoa että tykkään ihan mielettömästi sun piirrustustyylistä! Samalla nää kaikki sun tavat kertoa sun rankoistakin kokemuksista ja ahdistuksesta, en osaa sanoa mut muhun tää blogi tekee vaikutuksen. Tai vielä tosta tyylistä, mun mielestä on jotenkin niin upeeta että sä piirrät vaikeista ja ahdistavistakin ajatuksista jotenkin sillä tavalla, että tämä lukija näkee niissä toivoa ja mahdollisuuden ”paremmasta huomisesta”. Jos ymmärrät, ei tietenkään sillä tavalla että kaikki ”pahat tunteet” pitäis piilottaa. Vähän vaikeasti selitetty mut hei, mä ees yritin :D Ja tykkään myös siitä, että sä laitat lähteitä niihin postauksiin, missä niitä tarvitaankin.

Keep going on, sait juuri yhden uuden lukijan! :)

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
12.10.2015 - 21:43

@Passe: Oi, kiitos ihanasta kommentista! Onpa kiva tapa tulkita näitä sarjiksii. Hyvä jos niissä näkyy tosiaan myös vähän toivoa. En haluais et nää jutut ois täysin masentavia :’D

Ihanaa saada uusi lukija<3

Tuuti Kirjoittaa:
12.10.2015 - 11:55

Pakko ihailla sun rohkeutta, Jenny! En tiedä, uskaltaisinko itse jättää äitiäni kutsumatta häihini, vaikka pahin painajaiseni olisi juuri se, että äiti juo pöydät tyhjiksi ja sitten nolaa mut omissa häissäni. Ja munkaan äiti ei siis myönnä juovansa. Koskaan. Mitä nyt parit saunakaljat, rentouttava pullollinen punkkua rankan päivän jälkeen, ihan vähäsen ruuan kanssa…

Pienenä mulla ei ollut sitä ongelmaa, ettei kehtaisi kutsua kavereita kylään tai pitää synttäreitä, kun asuin suurimman osan lapsuudestani isän kanssa. Lisäksi äiti oli uskomattoman taitava peittelemään juomistaan ja sosiaalisesti tosi lahjakas. Pullo saattoi tietenkin napsahtaa auki heti sen jälkeen, kun vieraat olivat lähteneet, mutta muuten äiti osasi kyllä vakuuttaa kaikki siitä, että hyvin menee.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
12.10.2015 - 21:57

@Tuuti: Samaa mieltä. En itsekään varmaan uskaltais jättää äitiä pois noin tärkeästä juhlallisuudesta (vaikka se oiskin täysin oikeutettua). Ja joo, monen alkoholistin on pakko pitäytyä tiukasti itsepetoksessa. Eipä meidänkään äiti myönnä ongelmaansa, saati mitään apua siihen halua.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus