Mitä nyt taas » Blogin arkisto » skarpataan nyt vähän

skarpataan nyt vähän

17.07.2015 - 11:30 / KuningatarAlkoholi.


laiska_1laiska_2laiska_2_2 laiska_3 laiska_4laiska_5 laiska_6 laiska_7 laiska_8 (No ei välttämättä, mut siltä se usein tuntuu)

Kategoria: ahdistus, alkoholistien lapset, en tiedä en osaa.



18 vastausta - “skarpataan nyt vähän”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Mietin, että ehkä tässä avainsana olis ennen kaikkea itsensä syyllistäminen. Se kun vie voimia, kun kieltää juuri huonon omatunnon takia asioita itseltään. Puhumattakaan siitä, että syyllisyys linkittyy niin herkästi masennukseen ja ahdistukseen, ja ne sitten ruokkivat toisiaan. Mutta tämä on vain mutuilua.

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mikko: Juu, ihan järkevältä mutuilulta kuulostaa. Tää on taas tämä ahdistuksen ja stressaamisen ja itsensä syyllistämisen sekasoppa jonka mt—ongelmat synnyttää. Mut joskus se vaan tuntuu tekosyyltä…eh

  3. Hessu Kirjoittaa:

    Itsellä samankaltainen itsensä ruoskiminen oli osasyy masennukseen sairastumiseen. En mitään varsinaista suoraa keinoa osaa sanoa tuon korjaamiseen, mutta kerroin monesti fiiliksistä kaverilleni, joka sitten osoitti että nyt harjoitan itseruoskintaa. Pikkuhiljaa olen alkanut tunnistamaan tapaukset jo itse ja siten ehkä reagoimaan tilanteisiin eri tavoin. Tietynlainen rentous ja se että luottaa siihen että kyllä saa vielä aikaseksi tuntuu olevan avain ongelmaan.

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Hessu: Näiden tapausten tunnistaminen onkin varmaan tässä tärkeintä. Ja totta on kyl, et lopussa asiat tulee tehtyä, tavalla tai toisella. Tuota rentoutta pitäis opetella :)

  5. Elli Kirjoittaa:

    Samaistun tähän niin 100%!
    Tuntuu että tää on sellainen kierre, että eka tuntuu vaikeelta aloittaa joku homma, ja sitten tuntee syyllisyyttä kun ei ole saanut tehdyksi sitä, ja sitten tuntuu vielä vaikeammalta jne.. Huoh! Melkein päivittäin syyllistän itseäni laiskuudesta, ja sitten en muka ”ansaitse” mitään kivaa tekemistä myöskään. :(
    Toinen asia mikä ainakin itsellä vaikuttaa on se, että olen taipuvainen perfektionismiin. Jos tuntuu etten saa jotain asiaa täydellisesti tehtyä, niin en halua edes aloittaa. Haluan olla varma että onnistun… Mutta päivä kerrallaan koitan tietoisesti pyrkiä juuri tuohon rentouteen. :)
    Tsemppiä!

  6. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Elli: Tää on niin ikävä kierre! Ja tuo perfektionismi varmasti pahentaa sitä. Itsekin olen siihen hieman taipuvainen. Jos asioita ei tee täydellisesti niin miksi tehdä ollenkaan?

    Rentouteen on pyrittävä todellakin ;) Tsemppiä myös sinulle Elli! Olet mahtava tyyppi 10/10

  7. Essi Kirjoittaa:

    ”Ihminen ei ole laiska silloin, kun ei tee mitään. Silloin ihminen on väsynyt tai kipeä. Ihminen on laiska silloin, kun tekee *jotain muuta* kuin mitä *pitäisi* tehdä.”
    Eli voi lohduttautua sillä, että tekemättömyys ei johdu siitä, ettei oikeasti pystyisi, vaan kyseessä on pikemminkin laiskotus, joka on voitettavissa oleva ongelma. Mutta aina välillä on hyvä vaan antaa asioiden olla, antaa itselleen lupa laiskotella tekemällä jotain kivaa, vaikka pitäisikin tehdä jotain muuta. :)

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Essi: Oiva mietelause :) Totta on, ettei tekemättömyys ja laiskottelu oo aina huonoja asioita…Silloin voi ladata akkuja ja miettiä seuraavaa siirtoa (lol). Itsensä jatkuva ruoskiminen asian vuoksi ei ainakaan paranna tilannetta.

  9. muffin Kirjoittaa:

    Kuulostaa hyvin tutulta! Itselläni oli paljon juuri tuota, että kieltää kaiken kivan, koska ei ole tehnyt sitä epäkivaa hommaa. Sitten vaan vajoaa toimettomuuteen, kun ei jaksa tehdä sitä mitä pitäisi, eikä saa huonon omantunnon takia tehdä mitään kivaakaan.

    Olen huomannut, että tähän mulla auttaa se, että antaa itselleen luvan, tai joskus jopa pakottaa tekemään sitä kivaa hommaa. Siitä saa tosi paljon voimia, ja usein jaksaa tehdä sen ikävämmänkin homman vielä saman päivän aikana. :)

  10. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @muffin: Lisää kohtalotovereita! Se voi tosiaan vaatia vähän totuttelua, se että antaa itselleen luvan tehdä kivoja juttuja, ’fake it ’til you make it’-tyyliin.

  11. Tyttö Kirjoittaa:

    Mulla on sellanen järjestely, että jos mun pitää tehdä jotain inhottavaa, teen sitä esimerkiksi 10min kerrallaan, sitten 5min jotain mukavampaa ja taas 10min sitä inhottavaa. Tai vaihtoehtoisesti, kun olen saanut tän ja tän verran tehtyä, voin tehdä ton ja ton verran jotain muuta :D

  12. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Tyttö: Tuo voi olla ihan toimiva systeemi :D Itse yritän pilkkoa sen inhottavan jutun pienimpiin osiin ja tehdä se pala kerrallaan (vähän sama periaate siis kuin sulla). Pienempinä osina se askare tuntuu vähemmän pelottavalta…

  13. Anna Kirjoittaa:

    Kiitos taas tästä aivan valtavasti! Tämä on niin suoraan kuin omista ajatuksistani, että voisin vaikka viedä suoraan terapiaan ja sanoa, että tästä vyyhdistä alkaa iso osa ahdistuskohtauksistani.

    Olen jonkun 10-15 vuotta saanut kuulla perheeltä ja ystäviltä, että pitää ottaa rennommin, hellittää vähän, ei pidä syyllistää itseään niin paljon, välillä voi laiskotellakin. Nyt sitten erinäisistä syistä olen tainnut tulla suorittamis-pingottamiselämäni päähän ja olen luopunut monista asioista ja vaatimuksista itseäni kohtaan, jotta elämä ei olisi niin stressaavaa. Mutta siinä tuntuu olevan kääntöpuolena, etten saa mitään kivaakaan oikein aikaan usein. Sitten tulee vain oltua paljon koneella ja ahdistuttua ja elämänpiiri kutistuu. Ja tuntuu, että läheiset ihmettelevät, miksen pääse elämässä eteenpäin.

    Tuntuu noidankehältä, josta en löydä tietä ulos sitten millään. Jossain on ehkä maailma, missä ihmiset ovat rennosti aktiivisia ja tekee jänniä ja merkityksellisiä juttuja, saavat aikaan asioita, mutta tuntuu, ettei mulla ole mitään mahdollisuutta saada kosketusta siihen kuin ehkä hetkittäin.

  14. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Anna: Ihana kuulla, että näistä on sulle hyötyä! Kiitos itsellesi :D Tosiaan, joku voi toitottaa sulle vuosien ajan et ’sun pitää ottaa rennommin’ jne., mutta muutos lähtee loppujen lopuksi ihmisestä itsestään, ja siihen voikin mennä aikaa. Itse hellitin hieman vasta sen jälkeen, kun mulla oli pieni break down joka ilmeisesti viritti mun aivot uudestaan. Muutos tapahtuu eri ihmisissä eri tavalla :> Tsemppiä! Edetään tässäkin asiassa omaan tahtiimme.

  15. Anu Kirjoittaa:

    Kaikki, jotka samaistuvat KuningatarAlkoholin sarjakuvaan, lukekaa tämä!

    http://waitbutwhy.com/2013/10/why-procrastinators-procrastinate.html

  16. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Anu: Just näin! :D

  17. Piia Kirjoittaa:

    Tuota samaa kysymystä vatvon jatkuvasti! Ja olen huomannut, että esim. töissä mukava porukka innostaa eteenpäin: saan aikaan enemmän kuin yksin puurtaessa.

    Mulla iso vaikutus oli sillä, kun joku lääkäri joskus sanoi, että minun pitäisi tehdä kivoja asioita, se tekisi hyvää mielialalle. Siis kävellä luonnossa ja sen sellaista. Sitten ihan luvan kanssa olen tehnyt niin. :)

    Toinen hyvä käytännön keino on ollut aikatauluttaa päivä ihan kalenteriin: aamupäivällä ensin tärkeimmät työt (realistinen määrä), sitten voi tehdä niitä mukavampia juttuja. Toki edelleen päiviä menee haahuillessa, mutta tuo on auttanut parempaan suuntaan.

  18. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Piia: Joo, aikataulutus ja tehtävien purkaminen pieniin osiin voi auttaa. Jos tekee edes osan jutuista tulee jo vähän onnistuneempi fiilis. Huonoina päivinä saattaa toki olla vaikeaa tehdä yhtikäs mitään, mut silloin pitää vaan olla armollinen itseään kohtaan..

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

heinäkuu 2015
ma ti ke to pe la su
« kesä   elo »
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031