Mitä nyt taas

voi minua raukkaa

20.06.2015 - 17:57 / KuningatarAlkoholi.

12 vastausta - “voi minua raukkaa”

Piipula Kirjoittaa:
20.06.2015 - 18:43

”Se ei tajunnu, et mulle tuli siitä asiasta paha mieli.”

Tunnistan tämän itsessäni oikein hyvin. Haluaisin/toivoisin muiden vain lukevan ajatukseni, ja olen syvästi loukkaantunut kun muut tuntuvat tölvivän suustaan mitä sattuu. Enkä varmasti avaa suutani keskustellakseni asiasta. Mietin, että liittyykö tämä oletus ja tarve siihen kun on itse aina niin herkkä muiden tunteille, tarkkailee ja koittaa ennakoida muiden ihmisten tunteita ja toimintaa? Sitten vaatii sitä itselleenkin, kun ei ole oppinut sellaista ”normaalia” kanssakäymistä.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.06.2015 - 8:30

@Piipula: Hyvä pointti! Itsekin kannan aina suurta huolta muiden tunteista ja yritän kontrolloida mitä sanon ja teen. Ja sit itsekin odottaa muilta samaa, vaikkei se tietenkään ole ihan normaalia.

Tala Kirjoittaa:
21.06.2015 - 9:28

Aaa, flashbackeja omista kasvuprosesseista näihin asioihin liittyen ._.

Tunnistan nuo kontrolloimisen (tai ehkä ennakoinnin?) tarpeet. Mitä toi nyt ajattelee, miltä siitä tuntuu? Vaikka takana on jo monen vuoden aktiivinen pyrkimys avoimuuteen ja rehellisyyteen, se on niin kovin vaikeaa.

Uskon silti, että kyllä se siitä ajan kanssa. Sun päivitykset on aina ihania, saavat ajattelemaan.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.06.2015 - 21:47

@Tala: Aika auttaa TODELLA paljon. Itsekin huomaan, ettei nämä asiat tunnu enää yhtä voimakkaasti kuin joskus nuorempana. On hienoa nähdä edistyneensä. Pitää vaan malttaa ja jatkaa eteenpäin polkemista.

kjjo Kirjoittaa:
21.06.2015 - 11:56

MIten komea!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.06.2015 - 21:48

@kjjo: haha no voi kiitos :D

ryhis Kirjoittaa:
21.06.2015 - 13:09

Ugh, niin tuttu tunne! Jatkuvasta uhrautumisesta saa vaan tietynlaiset kiksit ja sitä on tosi vaikeaa lopettaa, vaikka esimerkiksi pitkässä parisuhteessa toinen kumppani jo ärsyyntyy omasta passiivisuudesta.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.06.2015 - 21:52

@ryhis: Siitä tulee sellainen kieroutuneella tavalla hyvä fiilis :D ’Tein hyvän teon ja nyt universumi on mulle velkaa’.

Helga von KV Kirjoittaa:
21.06.2015 - 13:35

Hei Kunigatar Alkoholi,
löysin blogisi tv-sarjan linkistä. Keep on going, hienoja ajatuksia ja oivalluksia! Olen myös alkoholistin lapsi, jo mummi-ikäinen. Mutta niin on samanlaiset aatokset sinulla nuorella ihmisellä: yleisiä ja samanlaisia ovat meidän Kuningas Alkoholin rinnalla kasvaneiden ajatukset ja tunteet. Häpeä, pelko, huoli, ahdistus – tuttuja kaikki! Aikuisiälläkin vielä saan toisinaan alkoholisti-isäni toilaukset kärsimyksikseni, vaikka isä on maannut haudassa jo pitkään. Vielä löytyy joku isän vanha työkaveri kertomaan läheiselleni, kuinka juoppo edesmenny isäni olikaan. Tai miehenpuolen sukulainen kuulee jostakin, että iso pomohan se isäsi oli mutta aivan rapajuoppo ja ojanpohjalle joutui. Nyt kuitenkin osaan jo suhtautua asiaan ilman häpeää ja todeta asiallisesti, että ”sain todellakin kärsiä isäni ongelmasta, sen varmasti arvaatkin kuultuasi kuvauksen hänen juopotteluhistoriastaan”. Mutta siinä meni vuosia ennen kuin oppi,ajattelemaan, että olen ulkopuolinen ja syytön isäni ongelmaan.
Harmittelen sitä, että vaikka neljäsosa kansasta on kasvanut Kuningas Päihteen varjossa, häpeä vieläkin estää ihmisiä siitä puhumasta. Tai omituinen uskollisuus vanhemmalleen, joka on tehnyt lastaan kohtaan väärin ja aiheuttanut lapselleen kärsimystä.
Pidetään me siis sanansäilä ja lippu korkealla, jatka sinä hienoja piirustuksiasi ja minä huonona piirtäjänä yritän piirrellä sanoilla samaa asiaa. Onneksi se vuosien saatossa tosin alkaa haalistua, mutta juhannukset ja joulut sen aina kirvoittavat. Ja moni muu juhla, josta on löytynyt aihetta nostaa maljaa.
Tsemppiä ja voimia opiskeluun!
Alkoholistin lapsissa on kykyä ja potkua selvitä elämästä eteenpäin kun sellaisen myllystä on aikuisuuteen selvinnyt!
terveisin Helga

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.06.2015 - 22:01

@Helga von KV: Hei Helga! Tosi kivaa, että löysit tänne. Mukava nähdä, että lukijoissani on kaiken ikäisiä; ja että sukupolvien erosta huolimatta alkoholistien lapset pysyy aika samanlaisina. Samanlaiset fiilikset ja pelot ja murheet. Kamalaa, että isäsi vanhat tutut tuolla tavalla vetävät esille hänen juomisensa. Varsin asiatonta. Hienoa kuitenkin, että osaat nyt suhtautua asiaan tyyneydellä! Sellaisen oppiminen vie aikaa. Ehkä minäkin joskus.

Alkoholistien läheisiä on tosiaan valtavasti mutta aika vähän siitä kuitenkin puhutaan. Vielä harvempi rupeaa kyseenalaistamaan päihdekulttuuriamme. On kuitenkin mukava huomata, että nuorison asenteet on pikkuhiljaa muuttumassa. Pieniä askelia siis. Ja kuten sanoitkin, meissä alkkareiden lapsissa on potkua ;)
Paljon tsemppiä sullekin kirjoittamiseen ja tyyneyttä! Oikein hyvää kesää.

willle Kirjoittaa:
21.06.2015 - 18:55

Tähän voin niin samaistua.

Ajattelen ja autan muita ensin enkä halua loukata ketään ja olen vallan tyrmistynyt kun muut eivät teekään samoin!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
21.06.2015 - 22:05

@wille: Haha niinpä :D Eihän se voi nyt olla niin kohtuutonta, että haluamme muiden myötäilevät ja taipuvan meidän puolesta kuin pienet vieterit koska mekin teemme niin heidän puolesta~

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus