yön lapset

25.08.2014 - 11:17 / KuningatarAlkoholi.




10 vastausta - “yön lapset”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Mä en itse käynyt Kankaanpäässä elellessäni oikein missään paitsi joskus saman ikäisten sukulaisten kanssa jossain, kun aina hiukan tuskastutti tuo alkoholipuoli ja sen korostuminen.

    Monella tapaa tietää jääneensä paitsi monesta asiasta, tärkeistä tuttavuuksista ja kaikesta, mikä olisi kasvattanut itseäni sosiaalisesti. Ja myös avartanut maailmaani, kun olisin nähnyt toisia useammin. (Olen joskus miettinyt, että olisin saattanut jopa seurustella, jos olisin sinne iloisten veikkojen joukkoon, mutta toisaalta se on lopulta jossittelua ja haaveilua.)

    Mutta en vain tahtonut juoda ja se oli liian suuri hinta mielestäni. Enkä samaistunut silloin tuntemiini ihmisiin Kankaanpäässä, joten vetäydyin ja tunsin ahdistuneisuutta. Harmittaa kyllä, etten löytänyt samankaltaisia ihmisiä Kankaanpäässä ollessani. Paitsi ehkä Petäjä-opiston kuvataidekerhossa, mutta en kuitenkaan niin hyvin sitten osannut tutustua. (Omalla kohdallani sosiaaliseen vaikeuteeni vaikuttaa toisaalta isän tuottama häpeä, mutta toisaalta hyvin paljon se, että olen vain ollut erilainen ajatuksineni, ja vaikka Kankaanpää ei maailman pieni paikkakunta ole, niin kuitenkin se sopivan pieni oli.)

    Mutta minun todellisuuttani sitten oli, kun jäin kotin, että sain kuunnella vanhempieni riitoja ja olla toisinaan siinä välissä. Se kasvatti minua toisenlaiseen suuntaan, ja siinäkin tuli opittua paljon hyödyllistä ja jotain mistä ammentaa. Mutta kuluttavaa se oli, kuten varmasti tiedätkin. Eikä minun ollut etenkään lukion aikana kovin helppo minnekään mennä muiden kanssa, kun pelkäsin, että jos riita nyt yltyisi liialliseksi.

    On omalla tavallaan siis kuluttavaa, että sosiaalinen elämäni typistyi ja että sen takia minun on vaikea mielestäni olla sopivalla tavalla sosiaalinen. Toisaalta sen hintana olisi ollut kuvaamasi elämä, jota en itselleni olisi halunnut (olen nähnyt tarpeeksi nuorten alkoholin käyttöä tietääkseni, etten oikein missannut mitään). Ja monen kanssa sitä on tietysti tullut puheltua jälkeenpäin, että niin, vain humalassa sitä oltiin ystäviä, mutta sitten sekin ihminen jäi menneisyyteen. Mikä on omanlaisensa harmitus.

    Mutta harmituksesta huolimatta jotain jää käteen. Kokemuksia, joista ammentaa ja kertoa, ymmärtää tätä maailmaa monen vuoden jälkeen paremmin. Sekä tietysti myös ystäviä. (Ja vaikka itse olin epäsosiaalinen, niin olen kai ollut tarpeeksi rehellinen siinä mielessä, että kyllä ihmiset taitavat minustakin ihan oikeasti pitää)

    No joo, eipäs tämä kommentti sinällään liittynyt sinun merkintääsi, oli vain kiva kirjoittaa. Mutta niimpä niin, sitähän varten blogeihin kommentoidaankin. :>

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mikko: En ollut teininä läheskään niin kova bilettäjä kuin joistain näistä sarjiksista vois luulla, mut siinä iässä oli vaan helppo antautua virran vietäväks ja seurata muiden ei-niin-hyvää esimerkkiä. Ja siinä tuli sit tehtyä ja koettua paljon juttuja mitä ei ois ehkä halunnu kokea. Ikinä.

    Meille väitetään, että jotkut asiat muka ”kuuluu nuoruuteen”, hahhah. Ei.

    Mut juu. En usko et mun valinnat oli sun valintoja paremmat tai huonommat. Ja eipä sillä nyt ois enää mitään väliä. Live and learn~

  3. Rasmus Kirjoittaa:

    !!

    Se on niin nurinkurista, että kaikilla jutuilla on (vähintään) kaks puolta. On tosi vaikee suhtautua yhtään mihinkään tai esittää selkeää kyllä-ei -kantaa. Samaan aikaan kun ymmärtää toisen toiminnan motiivit, ei voi yksinkertaisesti käsittää sittenkään koko juttua.
    Tosi jännää, inhottavaa, ahistavaa, rauhottavaa ja yhden tekevää yhtä aikaa.

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Rasmus: Nurinkurista tosiaan :)

    Teini-ikä on perseestä, monelle todellista helvettiä. Mulla ei oo mitään oikeutta tuomita ihmisten tapoja selviytyä siitä, olivatpa ne miten tuhoisia tahansa. Asioilla tosiaan on kaksi puolta.

  5. Mikko Kirjoittaa:

    Hih, sinusta ei kyllä ole minulle tullut mitään bile-ihmisen mielikuvaa, joten ei syytä huoleen!

    Vaan enemmän kai sitä oman silloisen yksinäisyytensä takia kiinnittää huomiota ja kadehtiikin kuinka toiset ovat voineet hengata, vaikka sitten hengailun kasvot ovat voineet olla muun muassa tuollaiset, sen takia kai niitä varjopuoliakin kadehtii. Mutta onneksi ei ole asian tiimoilta katkeruutta, sillä se on tunteista huonoin.

    Sitä kyllä jotenkin ymmärtää, että miksi siihen alkoholiin turvaudutaan, itsekin olen aina hyvin vaivautunut ja estynytkin tuntemattomien ja tuttujenkin seurassa, mitä hyvin tässä kuvaat. Ja juurikin kun on käsitys siitä, että alkoholi poistaa kaikki turhat estot eikä itse tavallaan voi edes tietää miltä sellainen olotila tuntuu, kun on jotenkin helpompaa olla ilman estoja. Osittain sen takia sitä joskus omaa absolutisti-ratkaisua miettii ja kyseenalaistaa, kun siihen juomakulttuurin kätkeytyy juuri sosiaalinen helppous, mikä on minulle itselleni vaikeus. Kun on tavallaan tällaisella selkeällä valinnalla poistanut joitakin ovia elämästään, ainakin omasta mielestään. (Tosin sitä on monet kerrat todistettu, että minua kun on joidenkin helppo lähestyä, niin jotkut tekevät sen useasti vasta juotuaan. Se jotenkin vaivaannuttaa ja toisinaan tuntuu korostavan sitä miten vaikea ihminen itse on. Se on jotain todella kummaa.)

    Ja kuitenkin raittius ei ole mikään este hengailulle, ei ainakaan todellisten ystävien kanssa. Ja onhan niitäkin, jotka absolutisteina sulautuvat hyvin porukkaan kuin porukkaan, ja sitten niitä, jotka jäävät kotiin yksin juomaan. Sekä tuhat miljoonaa muuta variaatiota siihen samaan asiaan. Ja silti sitä jotenkin tuomitsee oman itsensä, syyttä suotta.

    Eikä yksikään tapa tosiaan ole oikein tai toista parempi. Eikä oikeasti ole mitään oikeaa valintaa. Sitä kyllä toisinaan toivoo, että maailma olisi autuaan mustavalkoinen ja että olisi jokin hemmetin normi, jota noudattaa. Mutta samalla se olisi ehkä kaikista ahdistuttavinta. Kuin olisi paperipussi päässä kaiken aikaa eikä enää pystyisi hengittämään. Tai jotain samalla tavalla rajoittavaa. Sillä vapaus olla mitä haluaa tai ainakin illuusio siitä vain ovat aika tärkeitä juttuja. Vaan en minä kyllä taida ihan vapaa kaikesta olla. Johonkin ajatusten suuntaan on elämä minua vienyt ja antanut kai aina välillä mahdollisuuden valita minne lähteä.

    En kyllä tiedä. Elämä on ristiriitaista.

  6. 18is9 Kirjoittaa:

    Mikko tuohon kiteyttikin tosi hienosti tuntoja absolutistin näkökulmasta. Itse roukiuin teininä mukana noissa ympyröissä selvin päin aina silloin tällöin. Myöhemmin ymmärsin että on parempi lähteä kotiin ajoissa niin välttyy lähes kaikilta negatiivisilta juominkeihin liittyviltä asioilta :).

    Nyt vanhempana on surullista huomata kuinka osalla ystävistä kaikki yhdessä tekeminen liittyy juomiseen. Eli ei oikeasti mennä pelaamaan biljardia tai katsomaan keikkaa kaveriporukalla, vaan mennään juomaan noiden varjolla. Toki näin ei ole kaikkien kohdalla, mutta osa tuntuu jääneen kiinni tuohon teinimeininkiin vielä ainakin neljän kympin paremmalla puolellakin. Ja kuitenkaan ei muka kehdata sanoa että lähdetään ryyppäämään, vaan ollaan muka menossa hiihtämään Lappiin.

  7. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @18is9: Se on aika ikävää kun moni ihminen joka ei juomisesta hirveesti välitä joutuu valitsemaan lähteekö ulos katsomaan muiden humalaa vai jääkö yksin kotiin :/ Tuskinpa kukaan halua vapaaehtoisesti eristäytyä.

  8. 18is9 Kirjoittaa:

    No, näin vanhemmiten asia kyllä tavallaan korjautuu itsestään siinä mielessä että kaverit kyllä oppivat ajan kanssa mikä on meininki. Toisaalta, en lähde mukaan minnekään ryyppyreissuille, toisaalta taas kuitenkin käydään keikkoja katsomassa ja niin poispäin, ja kaverit silloin tietävät että ollaan menossa katsomaan keikkaa tai festareita eikä pelkästään juomaan. Itseä ei häiritse jos kaverit ryyppäävät jonkun kohtuuden kanssa siinä sivussa, joten jos vaan kavereita ei häiritse että olen selvin päin niin siinä ei ole sinällään isoakaan ongelmaa.

  9. Tatar Kirjoittaa:

    Tää blogi iskee tosi lujaa. Suorastaan mieletöntä että on olemassa niinkin suoraviivaista ja omistautunutta sarjakuvaa, josta heti näkee elävän alkoholiarjen just sellaisena, kuin sen on itsekin nähnyt. Tiukkaa dokumentointia, valtavan avartavaa. Vähän kuin vertaistukea?
    Kiitos että oot tarttunut juuri tähän aiheeseen ja vielä näin uskomattoman huolellisesti, vaatii paljon rohkeutta sellainen.

    Tulisipa sosiaalisuus ja hyvinvointi (ja niiden pohjaksi terve itsetunto) pian muotiin aitona itsenään ilman taikajuomia. ;P

  10. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Tatar: Musta on ihanaa, että nää sarjikset voi tosiaan toimia lukijalle vertaistukena. Kiitos kehuista!

    Ja ah, voisimmepa kaikki tosiaan olla sosiaalisia ja hyvinvoivia ilman niitä ’taikajuomia’, heh

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

elokuu 2014
ma ti ke to pe la su
« heinä   syys »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031