Mitä nyt taas » Blogin arkisto » ……,.,….,..

……,.,….,..

23.07.2014 - 18:04 / KuningatarAlkoholi.




5 vastausta - “……,.,….,..”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Tämä on niin tuttua, että jossain tilanteissa alkoholistin minä-minä-minä puskee ja saa kaiken muun alleen.

    Ja se on kyllä myös siinä mielessä inhottavaa, että silloin ei aina edes opi käsittelemään niitä muita tunteita, kun pitää aina itse alkoholistiin suhtautua eikä mihinkään muuhun. Varsinkin kun yleensä alkoholistiin suhtautuu vain tietyllä tavalla.

    Aina on jokin toinen tunne kuin, se mitä tahtoisi tuntea. :/

  2. Saiccu Kirjoittaa:

    Osanotot! Läheisen menettäminen on raskasta. Itse vieläkään en osaa sisäistää rakkaan mummuni pois menoa, joka tuli täysin puskista (vaikka sitä tavallaan osasi odottaa, että sellainen on lähiaikoina tulossa).

    Lisäksi olisi tällainen juttu: http://saiccu.sarjakuvablogit.com/2014/07/27/464/

  3. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Saiccu: Kiitos osanotosta, Saiccu! Kuoleman kohtaaminen on aina ahdistavaa, olipa se odotettua tai ei. Pahoitteluni oman mummosi puolesta myös! *hali*

    JA SIIS AAHAHAHGGAKHHCGFAKGHL TUO SUN POSTAUS ON AIVAN MAHTAVA!!! MITÄÄÄÄ itken ilon kyyneliä XD Nin ihanaa saada tuollainen maininta, kiitos<333

  4. M Kirjoittaa:

    Mulla oli ihan samanlainen kokemus kun isä kuoli. Äiti tuhosi jopa mun suremisen sillä itsekeskeisellä känniääliö-lässytyksellään. Samoin hän on tuhonnut kaikki muutki tunnetilat ilosta suruun, aina jos suinkin on mahdollisuuden saanu. Joka ikinen asia on jollain tavalla kääntyny häneen ja siihen miten kenenkään muun tunteilla ei loppupeleissä ollutkaan yhtään mitään merkitystä.

  5. MM Kirjoittaa:

    Mun mummo kuoli reilu vuosi sitten ensin sairastettuaan pitkään.

    Äiti soitti (selvinpäin kylläkin) äitinsä kuolemasta. Kertoi mummon kuolleen ja jo seuraavassa lausessa kertoi kuinka äiti oli ollut flunssassa ja minäminäminä sitä. Puhelun jälkeen mieheni kysyikin, että kuoliko se mummo vai ei, koska puhelun alusta sai sellaisen käsityksen, johon vastasin, että juu kuoli, mutta äiti puhui heti perään omista sairauksistaan.
    Ja ei tarvitse arvuutella jäikö omalle surulleni tilaa…

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

heinäkuu 2014
ma ti ke to pe la su
« kesä   elo »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031