olen kauniimpi vihaisena

16.02.2014 - 19:26 / KuningatarAlkoholi.




9 vastausta - “olen kauniimpi vihaisena”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Olen itse siinä hyvässä asemassa, että olen pystynyt olemaan kiukkuinen ja näyttämään sen, enkä ole haudannut tunteitani, koska niiden patoaminen olisi varmaan kuluttanut minua pahempaan jamaan. Enemmän ehkä kaikki positiiviset tunteet ovat itselleni olleet hankalia.

    Toisaalta sitten juuri tuo, että pitää jaksaa olla ja tehdä kaikki itse ja näin, niin siinä on samaistumispintaa. Kun on tavallaan mennyt huoltosuhde väärinpäin niin on tottunut tekemään kaiken itse eikä luota keneenkään.

    Ja silti kuitenkin samalla tavaa haluaisi vain romahtaa, itkeä pillittää, mutta sitä ei voi tehdä, koska minun pitää olla vahva, koska minuun luotetaan, ei nyt petetä kavereita ja mitä nyt taas. Kaikesta muusta kai voikin oppia eroon ja totutella positiivisiinkin tunteisiin, mutta itseään ei kuitenkaan voi jättää heikoksi ”muiden armoille”, ei, se on liian syvään juurtunutta.

    Vaikka tunteista ja kivuista voikin blogisfäärissä puhua, ei heikkona ihmisenä voi olla in da real life. Naurettava ajatuskin.

    Niin ja joo, tämä merkintä vaikuttaa jotenkin piirrustustyylisesti erilaiselta kuin monet. Siis jokin pieni vivahde tekee jotain erilaisuuden tuntua. But keep up with the good work!

  2. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mikko: Just toi, että ei vaan voi romahtaa, ei voi pettää muiden luottamusta. Se on niin totta! Tuntuu et mun on pakko olla kavereiden apuna ja tukena enkä haluu pettää niitä. Mut toisaalta itse en osaa pyytää apuu, en kai haluu jäädä velkaa tai jotain? Sekin luo ahdistusta.
    Mut hyvä et sä oot voinu purkaa kiukkuas. Mun pitäis viel keksii joku rakentava tapa mihin purkaa omani. Voisin alkaa kirjoittaa vihaisia kirjeitä.

    Olen suoran, paksun viivan ystävä, mutta tässä sarjiksessa kokeilin jotain erilaista..? Ainakin joissain kohti. Halusin jotain ’raaempaa’ tuntumaa ehkä. Nojaa en tiedä.
    Mut kiitti kehuista! :D

  3. Mireille Kirjoittaa:

    Vihaiset kirjeet on itse asiassa tosi hyvä tapa purkaa kaikkea sitä pahaa oloa. Mitä enemmän sitä harjoittelee, sitä luonnollisemmaksi tavaksi se tulee että kun joku juttu oikein kiehauttaa tai tuntuu kuin hukkuisi kaikkien niiden vastuiden alle ja haluaisi vaan että maailma pysähtyisi hetkeksi että itse saisi vetää pikkaisen henkeä, niin kirjoittaa ne välittömät ja sensuroimattomat tunteet kaikki suorana paperille. Paperi ei kommentoi eikä tuomitse eikä kerro eteenpäin sellaisia asioita joita et halua kertoa, eikä toisaalta tule levitelleeksi negatiivisuutta toisille ihmisille. Se oli mulla aina suurin huoli, että ei ole oikein että mä rysäytän mun ahdistuksen jonkun rakkaan niskaan kun tiedän että ne sitten kantaa sitä mukanaan.
    Kirjoittaminen on ihan mielettömän hyvä terapia-muoto. Sitä pitäisi kaikkien ihmisten harjoitella että oppisivat oikein käsittelemään asioitaan. :)

    Ja eihän niitä vihaisia kirjeitä oikeasti tarvitse lähettää kenellekkään. Surut paperille ja paperi tuleen. Mieli ja sydän toimivat sen jälkeen jo paljon fiksummin. :D

  4. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Mireille: no tuota kirjoittamistahan pitää sit alkaa harjottamaan :D Niitä abstrakteimpia tuntemuksia voi toki olla vähän hankalampi saada rustailtua mutta kyllä sekin selkenis pienellä harjoittelulla~

  5. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @Elmeri: Hahah, no otsikko kuulosti aluksi vähän provolta :D Mut kyl tää on tosi hyvin kirjoitettu!

    Kaaro toteaakin aivan oikein, ettei selitystä riippuvuuteen voi hakea vain huumausaineista. Jos halutaan ymmärtää päihderiippuvutta, on pakko ottaa huomioon riippuvuuden kehittymisen sosiaalisia ja taloudellisia puolia; köyhyys, väkivalta, mielenterveysongelmat, rasismi, imperialismi, kapitalismi jne.

    Ei mulla oikeastaan oon paljon tähän lisättävää. Oikein kattava ja mielenkiintoinen kolumni! Kiitos kun linkkasit :3

  6. Mikko Kirjoittaa:

    Tuo Hesarin artikkeli oli tavallaan omalla ajatukselleni vahvistusta, kun olen itse mieltänyt osittain Hunter. S. Thompsonin Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa kirjaksi, jossa vapautta ei voi enää tuntea muuten kuin huumeitten kautta. Ja sitten toisaalta W.S. Burroughsin omaelämänkerrallinen Nisti myös kertoo paljon tästä puolesta ja kun tietää Burroughsin taustaa niin ymmärtää, että hän yritti huumeisiin omaa suruaan hukuttaa.

    Se on vain jännä, miten on pystynyt itse hahmottamaan tämän ja nyt sille vihdoinkin on jonkinlaista vahvistusta (kun en ole kovin paljoa lukenut tutkimuksia). Ja kummasti vain itseäni kiinnostavat tuollaiset rappiokirjailijat, sitä mieltymystä on vaikea selittää.

    Niin ja vihaisia kirjeitä voi lähettää! Lähetä niitä Kelalle!! Ahhahaha, olipas hauska juttu. Aaap, anteeksi.

  7. anonyymi-vihainen Kirjoittaa:

    Näitä samoja juttuja mietittiin just oman terapeuttini kanssa. Tyydyttämättömät tarpeet johtaa patoutuneeseen vihaan. Ja kun ei ikinä saa sanottua mitä oikeasti haluaa, niin ei tule edes mietittyä sitä ja alistuu vain muiden tahtoon. Nyt yksin asuessa on vaikeuksia välillä päättää ihan pienistäkin asioita, että mitä minä haluan.

    Jos tunteitaan ei osaa kohdata ja ilmaista, niin sitten niitä saa käydä muutaman vuoden päästä läpi terapeutilla.

  8. KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:

    @:anonyymi-vihainen: Just näin! Kun ei oo koskaan saanut purkaa pahaa oloa ja ilmaista itseään luonnollisesti, sattaa tuntua, et osa identiteetistä on jäänyt kehittymättä. Mun pitäsi kyl harjoittaa vähän itsetutkiskelua ja samalla oppia joku järkevä tapa kohdata ne negatiiviset tunteet, jotka on jääny vuosien aikana vellomaan sisälle.
    Paljon voimahaleja sulle, ja toivottavasti terapia auttaa! ^^

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Heipparallaa! Täällä asustaa parikymppinen opiskelijapoloinen. Blogini sisältää pääosin terapeuttista taiteilua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen~ kuningatar.alkoholi@gmail.com

Arkisto

Kategoriat

Linkit

helmikuu 2014
ma ti ke to pe la su
« tammi   maalis »
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
2425262728