Mitä nyt taas

…,..

14.01.2014 - 17:47 / KuningatarAlkoholi.

16 vastausta - “…,..”

Ulla Kirjoittaa:
15.01.2014 - 9:38

Halaus <3

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
15.01.2014 - 18:53

Kiitos Ulla-rakas :)
*hali*

Vili Kirjoittaa:
16.01.2014 - 7:19

Mulla itelläki on ollu jossai kohtaa noin. Vaik mun tilanne mun isän kanssa on ollu selkeesti erilainen (samanlaisin piirtein kuitenki) ko sulla, niin oon vaa nimenny selkeesti sen isän numeron ja jos huomaan et siltä tulee tekstari tai puhelu niin en vaa vastaa. Mun isä esimerkiks mun synttäreitte jälkesen päivänä pisti mul tekstaria monien kuukausien hiljasuude jälkee ja mua ahdisti monta päivää sen jälkeenki vaikken vastannu ja tekstarin sisältö oli aika mitätön.. Uskon et tää on aika tuttua monellekki ongelmallisten vanhempien aikusille lapsille jotka on siitä kärsinyt ja ehkä traumatisoitunutki mite asiat o ollu kotona.. Voimia sulle pimeytee!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.01.2014 - 20:36

Vili: Itse en pysty olemaan vastaamatta äidille. Syyllisyys iskee, niinkuin aina. Samoin sääli. En tiiä rakastanko äitiä enää vaan säälinkö vaan. Huoh.

Voimia sullekin Vili-rakas! :D

Leviathan Kirjoittaa:
18.01.2014 - 12:55

Minun mielestäni syyllisyyttä on turha tuntea, koska et ole edelleenkään syyllistynyt mihinkään, mikä edistäisi läheisesi riippuvuussuhdetta alkoholi -nimiseen kemialliseen aineeseen. Tunteesi taitavat olla mielestäni rakkausvihasäälisuruturhautunut;-sotkua, joka on vuosien saatossa muodostunut nykyiseen tilaan.
Sekään ei ole sinun syytäsi.

Leviathan

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
18.01.2014 - 19:27

Leviathan: Näinhän se on. Pimeinä hetkinä on toisinaan kuitenkin vaikea ajatella nuin selkeästi :)

Mika Kirjoittaa:
1.02.2014 - 10:53

Jos lapsena kohtaamme jonkun kohdalta ahdistavaa käytöstä niin hetket tämän ihmisen kanssa myöhemminkin saavat meidät lapsiksi jälleen. Käyttäydymme kuten ahdistavassa alkuperäisessä tilanteessa, vaikka siitä olisi aikaa useitakin vuosia.
Ahdistava ihmissuhdekuvio voi olla äiti-lapsi, päihdekuvio, ero ja eksä, mielenterveyskuvio jne. Parasta voi olla etäisyyden pitäminen tähän ihmiseen joka vetää meidät alas. Jokainen kuitenkin vastaa itsestään elämässä, toista ei voi pelastaa ja meidän on itse suojeltava itseämme.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
1.02.2014 - 15:39

@Mika: Tää on niin totta! musta tuntuu edelleen että vaivun jonkinlaiseen lapsenkaltaiseen tilaan aina kun yritän puhua äidille. Tulee semmonen kauhee avuton ja turvaton tunne.

Etäisyyden ottaminen on kyl ensiarvoisen tärkeää

Tala Loup Kirjoittaa:
6.02.2014 - 17:40

Luin blogisi entryt alusta loppuun ja uskon palaavani niihin vielä myöhemmällä ajalla. Itketti, mutta hyvällä tavalla; hyvin monet ottamasi aiheet kolahtelivat ja osuivat omaan elämään.

Sinulla on hyvä ja tunnepitoinen tapa piirtää ja kirjoittaa. Pidä sitä yllä.

.. ja aiheeseen liittyen, puhelut ovat itsellenikin se ahdistavin osa. Etenkin kun ne tulevat arvaamatta.

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
7.02.2014 - 9:01

@Tala Loup: Kiitos kiltistä kommentistasi! On ihanaa saada rohkaisua silloin tällöin :)

Ne puhelut on kyllä kammottavia. Itse mietin tässä, et ens kerralla kun äiti soittaa humalassa sanon hänelle suoraan etten halua puhua hänen kanssaan kun hän on juonut. Mut oon aika heikko joten epäilen pystynkö nyt pitämään tän päätöksen, heh.

Mut paljon tsemppiä sulle!<3 *hali*

Minorea Kirjoittaa:
27.03.2014 - 14:17

Tuntuu niin pahalta puolestasi. Vaikka olen aina tiennyt alkoholin ongelmaksi, jotenkin blogiasi on todella surullista lukea.

Seison vieressäsi, kun kerrot, miten olet hoitanut äitiäsi, kun ahdistus painaa sydäntä tai huoli kuiskii korvaan. Eläydyn aivan täysillä mukana.

Jaksamisia sinulle, olet todella vahva ja upea ihminen, kun olet kaikesta tuosta jaksanut jatkaa eteenpäin ja jaksat edelleen!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
27.03.2014 - 21:58

@Minorea: Jätitpä ihanan kommentin! Kiitos myötätunnostasi<3 Mulle tulee kyl aina parempi mieli kun piirrän tän pahan olon paperille ja jaan sen täällä blogissa. Pahasta olosta tulee konreettisempaa ja helpommin käsiteltävää.

Mutta älä suotta sure puolestani, rakas Minorea! :D Tää synkkä blogi ei kuvasta kuin pientä osaa mun elämästä. Kyllä elämässäni on myös paljon hyviä hetkiä, vaikka ne joskus meinaa jäädä niiden huonojen hetkien varjoon.

Tsemppiä myös sulle! Me olemme vahvoja ;)

Miri Kirjoittaa:
16.06.2014 - 17:43

Olet tehnyt upean työn sarjakuvablogisi kanssa! Olen nyt toista tuntia lukenut näitä ja vaikkei mitkään elämäntarinat ole koskaan täysin identtisiä, niin yhtäläisyyksiä omaan elämääni on valtavasti! Olet pukenut sanoiksi ja kuviksi niin monta kipeää asiaa alkoholistivanhemman lapsen tunteista, että olen ihan mykistynyt! Olen vihdoin saanut sanoja tunteilleni, syyllisyydelle, katkeruudelle jne. Toivon että jatkat tätä hienoa työtä!

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
16.06.2014 - 23:26

@Miri: Vau, en osaa edes kuvailla, miten onnelliseksi tämä kommentti minut sai! On aivan uskomatonta, että joku voi samaistua näinkin voimakkaasti näihin mun juttuihin. Kiitos kun luet, ihana Miri<3 Aion todellakin jatkaa sarjakuvailua, ja on aivan upeaa tietää, että minulla on sinun kaltaisiasi ihania lukijoita tukena!

Paljon tsemppiä sinulle, et ole yksin :)

Sonja Kirjoittaa:
24.08.2015 - 10:16

Löysin tän blogin nyt kesällä kun aloin itse pohdiskelemaan ja tutkimaan omaa ahdistusta ja muuta epämäärästä käyttäytymistä. Tää on siis aivan mahtavaa luettavaa kun jokainen jollain lailla liittyy omaan elämääni. Juuri tämä postaus jotenki kolahti niin hyvin. Itsellä vielä se tilanne että äiti kuoli 4 vuotta sitten jo rintasyöpään, mikä varmasti johtui suurimmaksi osaksi elintavoistaan alkoholistina. Silti se vaikuttaa elämään niin paljon…vaikka sitä humalaista soittoa ei enää tulekaan enää ikinä. Aloin lukemaan alusta alkaen tätä ja vielä olis reippaasti jäljellä! :) Itsekin sain vihdoin aikaiseksi hakea apua ja asia on menossa eteenpäin. Vielä kerran kiitos tästä blogista! :D

KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
24.08.2015 - 15:03

@Sonja: Hei Sonja! Ikävää, että sinäkin painiskelet näiden samojen asioiden kanssa. Tosiaan, alkoholistin kuolemasta voi olla kulunut jo vuosia, mutta läheisten arvet voivat pysyä tuoreina hyvinkin pitkään. Upeaa siis, että olet uskaltautunut hakemaan apua! Toivottavasti koet helpotusta ajan kanssa :) Kaikkea hyvää ja kiitos kun luet. On aina hienoa kuulla, jos mun jutuista on jollekin hyötyä.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus